Lappeenrannan varuskuntahistoria

102 keskuudessa – elämä paikallisen väestön majoituksessa katsottiin vapaammaksi. Kasarmit miellettiin palveluspaikoiksi, lisäksi kasarmien on huomautettu olleen epäterveellisiä ja ylikansoitettuja, lian ja epäjärjestyksen pesiä. Siviilimajoituksessa myös lämmitykseen ja muuhun huoltoon liittyvät rasitukset jäivät suurelta osaltaan siviilien niskoille. Lappeenrannastakin on vielä 1760-luvulla tietoja siitä, että sotilaita ei suostuttu muuttamaan heille rakennettuihin kasarmeihin, vaan heitä pidettiin mieluummin siviilimajoituksessa. Linnoitusniemellä sijaitsi viisi kivistä sotilaskasarmia. Näistä vanhin sekä käytöltään että ulkoasultaan muista kasarmeista jossain määrin poikkeava sijaitsi ylätasanteella, pääty Haminan portille ja länsirantaan johtavan tien varrelle päin (numero 4). Erään vuodelle 1780 ajoittuvan kartan mukaan rakennus oli tykistön upseerikasarmina, vuonna 1795 rakennuksen taas mainittiin olevan kivinen sotilaskasarmi, ja ainakin 1800-luvun alussa rakennuksessa toimi varuskuntapataljoonan sairaala. Kasarmin rakentaminen ajoittuu samaan 1770-luvun puolivälissä tapahtuneeseen linnoituksen kaavoittamis- ja rakentamiskauteen kuin kivisen komendantintalon sekä päävartion ja corps de garden rakentaminen. Rakennus valmistui viimeisenä 1770-luvun kivirakennuksista, vuonna 1779. Rakennus oli muista myöhemmin pystytetyistä kivikasarmeista poiketen satulakattoinen. Rakennuksen julkisivu osoittaa sen kuuluvan myös tyylillisesti päävartion ja corps de garden kanssa samaan vaiheeseen. Fasadille on ominaista selkeä ja niukka klassististen elementtien käyttö. Julkisivun kuusitoista ikkunaa ja kaksi oviaukkoa oli reunustettu samantyyppisillä klassistiseen muotokieleen pohjautuvilla koristeaiheilla kuin komendantin talossakin. Myös ikkunat sijaitsivat komendantin talon tapaan seinäpinnasta sisäänvedetyissä komeroissa. Siten komeroiden väliin jäävistä kapeista vertikaaleista osista muodostui koko seinän mittainen pylväikkö, jota kattolistan alla yhdisti julkisivun mittainen horisontaali seinän osa. Oviaukkoja taas korosti niitä ympäröivä voimakkaasti profiloitu ja kattolistaan asti ulottuva kehys. Korkeassa satulakatossa sijaitsi oviaukkojen yläpuolella kaksi kattoikkunaa ja vielä niiden yläpuolella rakennuksen savupiiput. Rakennuksen pohjakaava oli tiukan symmetrinen. Keskellä rakennusta sijaitsi umpinainen seinä. Sen molemmin puolin sijaitsevat kasarmin osat olivat toistensa peilikuvia. Kasarmin puolikkaan jakoi kahtia rakennuksen läpi kulkeva eteinen – kasarmista oli uloskäynti molemmille puolille. Eteisestä oli käynti taas symmetrisesti sen molemmilla puolin sijaitseviin neliönmuotoisiin huoneisiin. Kasarmissa siis oli kahdeksan samankokoista huonetta ja kaksi eteistä. Tulisijat sijaitsivat alun perin eteisissä, mutta myöhemmin rakennettiin jokaisen huoneen nurkkaan vielä oma uuninsa. Seuraavat kivikasarmit rakennettiin linnoitukseen 1790-luvulla. Kasarmeista kolme (numerot 5, 6 ja 7) sijoitettiin vuonna 1792 palaneen luterilaisen kirkon kohdalle, vastapäätä ortodoksista kirkkoa. Alueelle oli vuoden 1774 asemakaavassa suunniteltu sijoitettavaksi U-volyyminen kauppahalli eli gostinnyj dvor. 1790-luvulla linnoitus oli kuitenkin jo niin selkeästi vain varuskunnan käytössä, että kasarmien rakentamista pidettiin tärkeämpänä. Nämä kolme samankaltaista kasarmirakennusta sijoitettiin asemakaavaan siten, että niiden päädyt olivat kohti Suurta kivikatua, ortodoksisen kirkon fasadi kadun toisella puolella osui kahden eteläisimmän kasarmin väliin. Lisäksi rakennettiin vielä neljäs samaa tyyppiä oleva kasarmi (numero 8). Se sijoitettiin 1770-luvulla rakennetun kivikasarmin jatkeeksi, paikalle johon jo 1770-luvun puolivälin kaavassa oli suunniteltu kasarmirakennusta. Rakennusten valmistumisvuonna 1798 suuret rakennushankkeet heijastuivat koko kaupungin elämään, sillä sotilaiden voimat eivät yksinään riittäneet kasarmien rakentamiseen. Insinöörikomennuskunta kuulutti kirkossa Rannan mukaan kaupunkilaisia ja lappeelaisia töihin. Kirvesmiehille komennuskunta oli valmis maksamaan 50 kopeekkaa päivässä ja tavallisille työmiehille 30 kopeekkaa. Lisäksi kaupunkiin tuli talvikeleillä kuljettaa kiviä kolmen virstan etäisyydellä lähisaarista. Vuonna 1798 rakennettujen neljän kasarmin julkisivuarkkitehtuuri poikkeaa 1770-luvun eli Katariina II:n kauden sotilasrakennuksista. Verrattuna kaksikymmentä vuotta aikaisempiin rakennuksiin olivat uudet kasarmit pelkistetympiä. Julkisivuissa ei ollut enää 1770-luvun tapaan pilastereita eikä profiloituja ikkunankehiä. Kun 1770-luvun puolivälissä rakennetussa kasarmissa ikkunat sijaitsivat seinäpinnasta sisäänvedetyissä komeroissa, niin vuoden 1789 kasarmeissa ikkunat oli puhkaistu suoraan seinälinjaan ja ainoastaan ikkunan alalauta erkani seinälinjasta. Molemman kauden rakennuksilla oli kuitenkin ulkoarkkitehtuurissaan myös yhteisiä piirteitä. Rakennuksissa oli suhteellisen korkealta perustalta nouseva matala runko-osa ja korkea katto, useimmiten aumakatto. Siinä sijaitsivat symmetrisesti sijoitetut ikkunat. Vuonna 1798 rakennettujen kasarmien julkisivuarkkitehtuuriin kuului oleellisena osana 1770-luvun tapaan tiilistä muurattu kattolista.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=