Lappeenrannan varuskuntahistoria

110 Isokokoisia, aumakattoisia muonavarastoja sijaitsi linnoituksen ylätasanteella kolme kappaletta. Näistä eteläisimmän eli pääportin lähellä sijainneen makasiinin kohdalla on makasiini (numero 23) jo 1750-luvulle ajoittuvissa linnoitusta kuvaavissa kartoissa. Toinen, hieman pienempi muonamakasiini sijaitsi komendantintalon edustan aukion länsireunassa lähellä linnoitusvalleja (numero 24). Rakennus oli eteläportin makasiinin tapaan sijoitettu vuoden 1774 kaavasuunnitelman regulariteetista poikkeavasti – itse asiassa se katkaisi kaavasuunnitelmassa suunnitellun pääaukion eteläpuolisen poikkikadun keskeltä. Siten myös se lienee rakennettu ennen 1770-luvun kaavoitusta. Kolmas muonamakasiini sijaitsi ylätasanteen luoteisnurkassa, kivisten sotilaskasarmien ja rinteen yläreunaa kiertävän paalutuksen välissä (numero 25). Myös tämä makasiini poikkesi asemakaavalliselta sijainniltaan vuoden 1774 asemakaavasuunnitelman regulariteetista. Kolme suurta muonamakasiinia rakennettiinkin Pietarissa säilytettävän atlaksen tietojen mukaan vuonna 1772 – siis vain vähän ennen uuden asemakaavasuunnitelman laatimista. Hirsirakenteisten ja aumakattoisten makasiinien hirsiseiniä oli tuettu pystyparruilla, jotka samalla jäsentivät pitkää seinäpintaa. Ilmeisesti myös rakennusten ullakot olivat käytössä, sillä varastoissa oli julkisivun puolella kaksi kattoikkunaa. Sisätilat oli jaettu kolmeen erilliseen osastoon, johon kuhunkin oli vain yksi sisäänkäynti joko päädyistä tai julkisivun puolelta. Ainakaan julkisivupiirustuksiin ei ollut merkitty rakennuksissa olleen ikkunoita katto-ikkunoita lukuun ottamatta. Muonavarastojen lisäksi venäläiset joukot rakensivat linnoitukseen myös muita varastoja. Insinöörikomennuskunnan tontilla oli isohko, tontin kulmaan sijoitettu L-volyyminen varasto (numero 26). Insinöörikomennuskunnalla oli myös aivan Savonlinnan portin eli linnoituksen pohjoisimman portin vieressä pieni neliön muotoinen hirsirakenteinen vaja kalkkivarastona (numero 27). Niemen luoteisosan ranta-alueella sijaitsi kolmen varastorakennuksen ryhmä. Näistä pohjoisin oli lautarakenteinen, tykistön käytössä ollut varalavetti- ja platformivaja (numero 28). Sen eteläpuolella sijaitsivat ennen tykistön uusia kivimakasiineja käytössä ollut isokokoinen vajarakennus (numero 29) sekä sitä hiukan pienempi varuskuntapataljoonan varasto (numero 30). Varastojen lisäksi sotilaat tarvitsivat erilaisia työtiloja. Varuskuntapataljoonan käytössä oli linnoitusvallien juuressa, nykyisen kaupunginlahden rannalla, kolme verstasrakennusta (numerot 31, 32 ja 33). Tykistöllä oli työpaja (numero 34) ylätasanteen pohjoisosassa kivisten makasiinien vieressä sijaitsevassa korttelissa. Suorakaiteen muotoinen ja aumakattoinen rakennus sijaitsi poikkikadun varrella pitkä sivu kadun suuntaisesti. Insinöörikomennuskunnan miehistöllä taas oli verstashuone insinööritalon liitännäisenä sijaitsevassa kasarmissa. Pienempiä puutöitä tehtiin talvisin myös insinöörijoukkojen tontilla L-volyymisen varaston ja kasarmin välisessä tallirakennuksessa sijaitsevassa varastohuoneessa (numero 35). Myös pihan toisella puolen sijaitsevassa piharakennuksessa oli talli (numero 36). Insinöörijoukkojen tallien lisäksi kuului komendantin talon yhteyteen talli (numero 37). Se sijaitsi komendantin kivitalon takana, pääty vesiportilta päävartiolle johtavaa katua vastaan. Vielä oli rakennettu erikseen upseerien hevosille talli. Se ja sen yhteydessä sijainnut vaja oli sijoitettu vastapäätä varuskuntapataljoonan pohjoisinta upseeritaloa, poikkikadun toiselle puolelle (numero 37). Linnoituksen varuskunta tarvitsi myös joitakin erityisrakennuksia. Tykistön käytössä oli pitkänomainen, kapeammilla päätykamareilla varustettu laboratorio, “artillerijskaja lablatorija”. Se oli turvallisuussyistä sijoitettu niemen itäiselle ranta-alueelle, jonkin matkaa vesiportista etelään (numero 38). Samoin paloturvallisuuden takia tykistön paja sijaitsi itärannassa neljännen patterin vieressä (numero 39). Paja oli rakennettu ennen suurten linnoitustöiden alkua vuonna 1770. 1800-luvun alussa se mainittiin jo huonokuntoiseksi. Myös insinöörikomennuskunnalla oli paja (numero 40). Se sijaitsi insinöörikomennuskunnan tontin eteläreunassa, vastapäätä kadun toisella puolen olevaa komendantin talon tallia. Rakennus sijaitsi keskellä varuskunnan tiiveintä asutusta, mutta sitä ei ilmeisesti kuitenkaan tiilisenä rakennuksena pidetty palovaarallisena. Rakennus oli neliön muotoinen ja sen aumakatto oli katettu kattotiilillä. Linnoituksen käymälärakennuksista voidaan mainita ylätasanteen eteläosan kolmen kasarmirakennuksen takana sijainnut rakennus (numero 41). Varuskunnan käytössä oli myös ruutikellareita. Tilavuudeltaan 2 000 puudan kellari (yksi “pud” on 16.38 kg) rakennettiin vuonna 1792 Nikolain etulinnakkeeseen kasarmirakennuksesta itään (numero 12). Toinen Lappeenrannan varuskuntatykistöhallinnon ruutikellari sijaitsi aivan linnoituksen ylätasanteen koillisnurkassa (numero 42). Kellarin välitön ympäristö oli jätetty rakentamatta; lähimpänä sitä sijaitsivat tykistön kivimakasiinit ja tykkimiesten kasarmi. Vuonna 1779 rakennettuun kellariin mahtui 4 154 puutaa ruutia. Kolmas venäläisen kauden ruutikellari sijaitsi linnoitusniemen luoteisnurkassa, viidennen redutin takana (numero 43). Se oli Saimaan laivastohallinnon käytössä. Kellari oli rakennettu alun perin vuonna 1764. Vuoden 1795 korjaustöiden jälkeen kellariin mahtui

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=