Lappeenrannan varuskuntahistoria

111 ruutia 1 500 puutaa. Yhteistä ruutikellareille oli, että ne olivat pääosin kivirakenteisia ja niiden katot olivat maalla ja turpeella katettuja. Kattomuoto oli satulakatto lukuun ottamatta viitosredutin vieressä sijainneen kellarin mansardikattoa. Rakenteissa pyrittiin mahdollisimman suureen lujuuteen, seinät olivat tuetut ja katot holvatut. Suorakaiteen muotoisiin kellareihin oli käynti päädystä, sivuilla ja toisessa päädyissä sijaitsivat tuuletusaukot. Linnoitukseen oli rakennettu useita pieniä vartiorakennuksia (numero 44). Pääportin luona, jossa linnoitusvallien syvyys oli suurempi kuin muualla, oli mäen alareunassa, kohdassa jossa vallitukset alkoivat, puomi ja sen vieressä vartiorakennus. Samojen piirustusten mukaan valmistetut puiset vartiorakennukset sijaitsivat etuvarustuksissa Paldossa ja Kimpisessä. Pyramidikattoiset vartiorakennukset koostuivat uloslämpeävästä huoneesta ja koko rakennuksen levyisestä eteisestä, jolle on selkeä vertailukohta päävartion ja Viipurin portin corps de garden julkisivupuolen arkadikäytävissä. Vartiorakennuksia kuvaavien piirustusten mukaan eteiset kopeissa olivat kuitenkin suljettuja, eivät siis kivisten vartiorakennusten tapaan avoimia pylväskäytäviä. Eteisestä avautui ulos ovi ja ikkuna-aukot sen molemmilla puolin. Ennen päälinnoituksen ulkopuolella sijainneiden Saimaan laivaston rakennusten käsittelemistä voidaan vielä tarkastella mitä muita julkisia rakennuksia linnoitusniemellä vuosisadan vaihteessa oli. 8.5.10 Muut julkiset rakennukset Varsinaiseen linnoitukseen oli merkitty siviiliasukkaiden käytössä olevia rakennuksia viiteen kortteliin. Näistä yksi sijaitsi ortodoksisen kirkon ja komendantin talon välissä, yksi insinöörikomennuskunnan käytössä olevan alueen takana ja kaksi aivan linnoitusniemen ylätasanteen pohjoisosassa. Siviilihallinnolla oli vielä ruotsalaisen kauden kaupungin jäänteenä länsirannassa tullirakennuksia, koulu, kämnerinkamari sekä keskushallinnon rakennuksia maaherran talon paikalla (numerot 45). Maaherran taloa oli korjattu 2 800 hopeatalarilla jo vuonna 1745. Myös useat muut ruotsalaisen kauden julkiset rakennukset rakennettiin entisille paikoilleen länsirantaan pääosin 1740-luvulla. Näistä kämnerinkamarin rakentamisen yhteydessä vuonna 1746 maistraatti vaati rakennukseen “italialaisen tyylin” mukaisen ulkokaton eli säterikaton. Rakennus oli muutenkin komea peiliovineen ja istuntosalin kuusine ikkunoineen. Rakennuksessa toimi aluksi myös Lappeenrannan koulu. Siviiliasutuksen siirtyessä esikaupunkeihin 1770-luvun kaavoituksen yhteydessä jäivät kaupunkilaisten julkiset rakennukset kuitenkin aluksi linnoitukseen. Täältä ne rakennusten rappeutuessa siirrettiin Suuren esikaupungin läheisyyteen. Viimeisenä länsirannan rakennuksista säilyi entinen maaherran residenssi. Sitä käytettiin 1800-luvulla linnoitukseen sijoitetun vankilan virkailijoiden asuinrakennuksena; myöhemmin rakennus jäi pois käytöstä ja paloi vuonna 1972. Kaupunkikuvan kannalta tärkeimmät rakennukset sotilasrakennusten ohella olivat kuitenkin luterilaisen kirkon palamiseen 1790-luvun alussa asti Suuren kivikadun vastakkaisilla puolilla sijainneet kirkkorakennukset. Linnoituksen ortodoksinen kirkko (numero 46) liittyi venäläisten joukkojen saapumiseen Lappeenrantaan. Ensimmäinen ortodoksinen kirkko rakennettiin vuosina 1742–1743. Kirkko oli puurakenteinen, ja se oli tehty varuskunnalle. Kirkosta on säilynyt Viipurin kuvernementin arkkitehdinviraston arkkitehdin Karl Paulinin laatima piirustus. Juhani Tasihin liittää kirkon ortodoksisessa kirkkotraditiossa uudenlaiseen, Pietarista vaikutteensa saaneeseen länsitornilliseen pitkittäiskirkkotyyppiin. Hänen mukaansa Lappeenrannan kirkko oli Suojärvelle vuosien 1716–1727 välisenä aikana rakennetun kirkon jälkeen ikäjärjestyksessä toinen uutta pietarilaistyyppiä edustanut kirkko Suomessa. Nykyinen Neitsyt Marian suojelukselle pyhitetyn kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1782 ja kirkko vihittiin ortodoksisen seurakunnan historiikkikirjan mukaan 26. elokuuta 1785. Tällöin valmistuneeseen tiilirakenteiseen kirkkoon mahtui 150 henkeä. Kansan keskuudessa kiertäneen tarinan mukaan kirkon rakentamiseen osallistui myös kreivi Suvorov. Kirkkoa laajennettiin vielä vuonna 1901. Lappeenrannan ortodoksisen kirkon ulkoarkkitehtuurille ominaista julkisivutematiikkaa käytettiin Vanhassa Suomessa pääasiassa sotilasrakennuksissa. Tyyli oli luonteeltaan ylhäältäpäin, Pietarista, johdetun keskushallinnon taholta tuotua rakennustyyliä. Paikallisen rakennustavan ja provinssiklassismin eroa havainnollistavat linnoitukseen rakennetun ortodoksisen kirkon ja Viipurin esikaupunkiin rakennetun uuden luterilaisen kirkon eroavaisuudet. Ortodoksinen kirkko oli suorakaiteen muotoisella runkohuoneella varustettu tiilikirkko provinssiklassismille ominaisine tornikattoineen ja pilastereineen. Luterilainen kirkko oli puinen kaksoisristikirkko, joka oli saanut myös klassistisia vaikutteita, mutta Tukholman ja Haminan kautta. Ortodoksisen kirkon edustaessa

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=