Lappeenrannan varuskuntahistoria

116 8.6 Kaupunkirakenteen erityispiirteitä venäläisellä kaudella Lappeenrannan siirryttyä Venäjän alaisuuteen sen kaupunkirakenteen muotoutumiseen alkoivat vaikuttaa venäläiset viranomaiset. Venäläisen kauden alussa ei kaupungin ulkoiseen asuun kiinnitetty erityisempää huomiota. 1740-luvun kuluessa rakennettiin tuhoutuneet ruotsalaisen kauden tärkeimmät hallintorakennukset entisille paikoilleen. Länsirannassa rakennettiin myös yksityiset, lähinnä porvareiden omistuksessa olleet talot ruotsalaisen kauden Maaherrankadun varteen. Kaupunkiin ei siis sen hävittämisen jälkeen laadittu vielä uutta asemakaavaa. Ruotsalaisen kauden asemakaavaa ei kuitenkaan noudatettu niemen ylätasanteella, “yläkaupungissa”, vaan siellä rakennettiin ainakin sotilasrakennuksia kaavasta piittaamatta. “Yläkaupungin” katuverkko kuitenkin säilyi ainakin pääkadun ja itäisen pitkittäiskadun osalta ruotsalaisen kauden paikoilla. Ensimmäinen venäläisen kauden kaava laadittiin vasta vuonna 1758. Kaavan mukainen katuverkko noudatti edelleen ruotsalaista 1720-luvun kaavaa. Kaupunki oli ruotsalaisen kauden tapaan jakautunut ylätasanteen kaupunkiin ja länsirannan hallinnolliseen ja kaupalliseen keskukseen, “alakaupunkiin”, sekä “itäkaupungin” ranta-alueilla sijaitsevaan asutukseen. Länsirannan “alakaupungin” kaupunkirakenne oli kaikesta päättäen parhaiten säilynyt ruotsalaisen kauden muodossa. Siellä sijaitsi edelleen tiiviisti rakennettu ja leveä, pohjoisesta torille ja entiselle maaherran talolle johtava katu. Kuitenkaan poikkikatujen säilymisestä ei voida tehdä varmoja päätelmiä. Tori julkisine rakennuksineen oli pitkälti ruotsalaisen kauden asussa. Ruotsalaisesta kaudesta poiketen alakaupungin rantaviivaa ei enää korostanut koko rannan pituinen leveä laituri, vaan tilalle oli rakennettu pistolaiturit. Myös ylätasanteen katuverkko säilyi vuoden 1758 kaavassa pitkittäiskatujen osalta ruotsalaisen kauden asussa. Suurin muutos aikaisempaan vuoden 1758 kaavassa oli pääkadun varteen muodostettu pääkadun suuntainen pitkittäinen aukio. Aukion toisen reunan muodosti pääkatu, toista, länsipuolella sijaitsevaa puolta reunustivat rakennukset siten, että aukiosta siltä osin muodostui umpikulmainen. Aukiolle ei ole vastinetta samaan aikaan Suomessa laadituissa kaavoissa. Sen lähtökohtana onkin pidettävä venäläisissä kaupungeissa tavallista pääkadun varrella sijaitsevaa kauppatoria. Lappeenrantaa pikkuvihan jälkeen kuvaavan niukan karttamateriaalin perusteella ei voi vielä tehdä tarkkoja päätelmiä kaupunkirakenteesta vuoden 1758 kaavan laatimisen jälkeen. Karttojen mukaan asutus oli niin harvaa, että tiivistä katutilaa ei voinut muodostua ylätasanteen pääkadun varteen ainakaan kaupungin eteläosassa; katutila olisi karttojen mukaan ollut pääkadun itäpuolisella pitkittäiskadulla ja länsirannan pitkittäiskadulla tiiviimpi. Yläkaupungin torin reuna oli myös rakennettu tiiviiksi. Karttojen mukaan kaupungissa oli runsaasti ruutukaavan vastaisesti sijoitettuja rakennuksia. Joitakin lisätietoja saadaan kesällä 1760 kaupungissa käyneen matkailijan Abraham Hülphersin muistiinpanoista. Hän mainitsi kaupungissa olevan vielä tyhjiä tontteja. Joitakin pieniä taloja oli kuitenkin pystytetty. Kokonaisuudessaan kaupunki vaikutti epäsäännölliseltä ja muistutti kylää. Kaupunkikuvassa Hülphers kiinnitti huomiota kaupunkia ympäröiviin vallituksiin ja paaluaitaukseen. Paalutuksen ulkopuolelle jäi rannassa kulkeva katu, jossa neljällä ruotsalaisella ja kahdella venäläisellä kauppiaalla oli myyntipaikkansa. Hülphers tarkoitti tällä kaikesta päättäen länsirannassa sijaitsevaa Ruotsin vallan aikaista Maaherrankatua. Rannassa sijaitsi myös käskynhaltijan asunto ja kanslia entisen ruotsalaisen kauden maaherran asunnon paikalla. Länsirannan kauppakaupunki oli kuitenkin joutumassa muutosten eteen – Hülphersin mukaan kaupungissa oli päätetty, että kauppiaitten talot tuli siirtää kaupunkiin. Kaupungilla hän epäilemättä tarkoitti niemen paalutuksella suojattua ylätasannetta. Hülphersin Lappeenrannan muistiinpanoista ilmenee vielä, että kaupungissa oli tori, sillä hän mainitsee virstanpylvään sijoitetuksi torille. Vuonna 1767 kaupunkia taas kuvasi kuvernööri Nikolai Engelhardt. Hänen mukaansa kaupungissa oli 87 taloa provinssin käskynhaltijan talon lisäksi. Kadut olivat Engelhardtin mukaan kiveämättömiä ja kaupungissa oli vain yksi portti Viipurin puoleisella sivulla. Muuten Lappeenrannan sijainti oli hyvä ja kuvernööri piti erityisesti Saimaan saaristoon avautuvaa näköalaa kauniina. Lappeenrannalle tyypillisenä piirteenä 1750- ja 1760-luvulla voidaan edellä mainitun lähdeaineiston perusteella katsoa olleen kaupunkirakenteen hajanaisuus. Ruotsalaisen kauden kaupunkirakenteesta oli kaupungissa vielä jäljellä osia ja taloja rakennettiin useassa paikassa vanhan katuverkon mukaan. Katuverkon leveys näyttää myös pysyneen samana, joskin on mahdollista, että pääkatua olisi levennetty. Itäisen pitkittäiskadun ja länsirannan pitkittäiskadun kohdalla kadun leveys näyttää pysyneen samana ruotsalaiseen kauteen verrattuna. Näillä kohdin on todennäköisesti syntynyt ruotsalaisen kauden tapainen tiivis ja matala, hirsitalojen ja porttien rytmittämä katutila.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=