Lappeenrannan varuskuntahistoria

119 sotilasrakennusten yläpuolelle kohosivat edelleen luterilaisen (vuoteen 1792) ja ortodoksien kirkon tornit. Katutila linnoituksessa oli sotilas- ja julkisten rakennusten vaihtelevuuden vuoksi esikaupunkia rikkaampi. Leveää katua kuitenkin pääsääntöisesti reunustivat rungoltaan matalat rakennukset, joten katutilasta muodostui leveä ja matala. Kaupungin luonne Vanhan Suomen linnoitusketjun osana ja varuskuntakaupunkina taas ilmaistiin äärimmäisen selkeästi sijoittamalla linnoituksen päävartio keskelle, kaikilta neljältä portilta johtavien katujen päätepisteeseen, point de vue’hyn. 8.7 Kaupunkirakenteeseen vaikuttaneet tekijät Venäläisen kauden asemakaavoitukseen ja toteutuneeseen kaupunkirakenteesen vaikuttivat osittain samat tekijät kuin 1720-luvullakin. Linnoitusniemelle ominainen jyrkkien rinteiden ja kapeiden ranta-alueiden topografia vaikutti kaupunkirakenteen muotoon myös venäläisellä kaudella. Myös venäläisellä kaudella otettiin huomioon aiempi rakennuskanta ja katuverkko. Ylätasanteen pääkatu sijoitettiin edelleen 1600-luvun pääkadun kohdalle. Venäläisen kauden alussa myös uudisrakennukset rakennettiin usein entisten, pikkuvihassa poltettujen rakennusten paikoille. Ruotsalaisen kauden tapaan kaupunkirakenteen muotoon vaikutti kaupungin toimiminen linnoituskaupunkina. Linnoituskaupungin rakentamiseen uhrattiin venäläisellä kaudella runsaasti enemmän varoja kuin ruotsalaisella kaudella. Ruotsalaisen kauden tapaan linnoituslaitteet olivat yksi kaupunkikuvaan voimakkaasti vaikuttava ja niemen yläkaupungin muista kaupunginosista erottava elementti. Ruotsalaisen kauden tapaan asemakaavan suunnittelijoina ja kaupunkirakentamisen johdossa olivat Venäjälläkin hyvin kansainväliset linnoitusupseerit. Suunnittelijat olivat edelleen kollektiivi, joka suunnitteli linnoituslaitteet ja niihin liittyvän asemakaavan yhteistyössä. Joistakin pienehköistä kansallisista eroista huolimatta ovat molempien kausien kaavoitus, linnoituslaitteet ja kaupungin sotilasrakennukset liitettävissä eurooppalaiseen linnoitusrakennustaiteeseen. Venäläisellä kaudellakaan ei jo ruotsalaisella kaudella esiintynyt asemakaavan eriytyneisyys vähentynyt, vaan esikaupunkien rakentamisen myötä päinvastoin lisääntyi. Kun edellä on yhtenä kaupunkirakenteen eriytymisen syynä nähty vapaudenajan Ruotsin tarkka arvohierarkia, jossa sotilaat olivat muita merkittävämmässä asemassa hierarkian yläpäässä, niin voidaan huomata että ainakaan Lappeenrannassa Venäjän armeijan upseerit eivät olleet vähemmän arvonsa tuntevia kuin Ruotsinkaan upseerit aiemmin. Ruotsalaisen kauden tapaan upseerit myös valvoivat asemakaavoitusta ja kaupungin rakentamista. Venäläisellä kaudella, etenkin 1770-luvulta lähtien, asemakaavasta ja sen perusteella muodostuneesta kaupunkirakenteesta muodostui kuitenkin erilainen kuin ruotsalaisella kaudella. Tähän vaikuttivat sotilaalliset syyt. Linnoituksen puolustuskyvyn vahvistaminen edellytti puolustusvallitusten syvyyden parantamista. Tykkien edustalla linnoitusesplanadilla ei puolustuksellisistä syistä myöskään saanut olla asutusta: rakenteita, joita mahdollinen hyökkääjä olisi voinut käyttää hyväkseen. Siten on ymmärrettävää, että vallitusten läheisyydestä linnoitusniemen ranta-alueilta poistettiin siviilirakennukset. Esikaupunkien kaavoittaminen tykinkantaman päähän linnoituksesta oli toisaalta siviilien valvonnan kannalta edullista – Venäjän joukot olivat Lappeenrannassa itse asiassa vasta vähän aikaisemmin valloitetussa “vihollismaassa”. Venäjän pääkaupungin Pietarin läheisyys vaikutti epäilemättä myös Lappeenrannan kaavoittamiseen ja rakentamiseen. Lappeenranta oli piirikunnan pääkaupunki ja vielä 1770-luvulla Pietariin Suomen kautta kulkevan tien varrella. Kaupungin tuli siten olla kaupunkirakenteeltaan edustava. Toisaalta on otettava huomioon, että Lappeenranta oli vain osa Vanhaan Suomeen rakennetusta linnoitusketjusta. Lappeenranta ei asemakaavaperiaatteiden tai etenkään rakennustensa muodon osalta poikennut paljoakaan muista alueen linnoituksista. Vanhan Suomen alueen voidaan katsoa olleen alistetun sotilaitten määräysvaltaan, sotilaallisen funktion alaisuuteen. Sotilaalliset tarkoitusperät eivät näkyneet ainoastaan alueen kaupunkien linnoittamisessa ja uusien linnakkeiden rakentamisessa vaan sotilaallisista syistä rakennettiin myös kanavat Kylänniemelle, Käyhkäänsillalle, Kukontaipaleelle ja Telataipaleelle sekä parannettiin teitä ja pyrittiin sotilaitten majoituksen helpottamiseksi saamaan tietyt linnoitusalueet ja sotilaiden sijoituspaikat tiheään asutuiksi. Sotilaitten vaikutus ei rajoittunut tähänkään, sillä alueelle muodostettiin siviiliväestön kustantamia majoitusrakennuksia normaalin majoitusrasituksen lisäksi. Nejäsosamanttaalin tai sitä suurempien tilojen omistajat olivat velvoitetut rakentamaan taloihinsa alueelle sijoitettujen joukkojen upseereiden majoittamista varten “valkeita

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=