Lappeenrannan varuskuntahistoria

12 Lappeenrannan asemakaavaa voidaan myös verrata Aspegrenin vuonna 1649 päiväämään Haminan edeltäjän Vehkalahden asemakaavaan. Tämä muodostui Lappeenrannan tavoin kahdesta pitkittäiskadusta ja kuudesta poikittaiskadusta. Samoin kaavoissa oli käytetty samaa 1:2 suhdejärjestelmää, ja tori oli jäsennelty samaan tapaan. Aukioita muodostui kaavojen mukaan molempiin kaupunkeihin kaksi, joista Vehkalahden aukiot olivat säännöllisempiä, kun taas Lappeenrannassa oli kirkkomaan takia jouduttu kirkkoa ympäröivässä, aukioksi luettavassa tilassa tinkimään regulariteetista. Kirkon ja tulliportin väliin jäävä aukio perustunee vuoden 1622 pikkutulliasetuksen vaatimukseen, jonka mukaan kaupunkien porttien sisäpuolelle tuli muodostaa aukioita tullauksen odottamista varten. Korttelit olivat molemmissa kaupungeissa suorakaiteen muotoisia ja jakaantuivat perusmuodossaan 12 samankokoiseen tonttiin. Lappeenrannassa korttelityyppi oli kaksiakselinen leveä kortteli, Vehkalahdella yksiakselinen leveä kortteli. Tontit olivat samanlaisia, suorakaiteen muotoisia, ja niiden pituus oli kaksinkertainen leveyteen verrattuna. Lappeenrannan asemakaavassa leveydeksi merkittiin 30 kyynärää ja pituudeksi 60 kyynärää (kyynärä on 59,5 cm). Tontit oli kuitenkin sijoitettu katuihin nähden eri tavalla. Vehkalahdella tonttien lyhyet sivut olivat kohti kuutta poikkikatua, kun taas Lappeenrannassa tonttien jako oli komplisoidumpaa ja perustui siihen, että kahdesta pitkästä kadusta haluttiin muodostaa pääkatu sijoittamalla niitä vastaan tonttien lyhyt sivu. Tonttijako perustui suurvalta-ajan asemakaavoitukseen, jossa yksiakselisessa korttelissa kaikki tontit olivat poikittaissuuntaisia, kun taas kaksiakselisessa päätytontit olivat korttelin pituusakselin suuntaisia. Kaksiakselisella korttelilla pyrittiin välttämään ruutukaavan monotonisuus. Vehkalahti muodosti kaavana tiukan säännöllisen suorakaiteen muotoisen kokonaisuuden, kun taas Lappeenrannassa tonttijako oli vaihtelevampaa ja kaavan ulkoreunat muodostuivat niemen rajojen mukaan. Heimalan mukaan korttelien ryhmittelyssä niemen itä- ja länsireunalla oli symmetrisyyttä. Symmetria-akselina olisi toiminut torin eteläpuolella sijainnut poikkikatu. Toivanen taas pitää uskottavampana selityksenä tilan tarkkaa hyväksikäyttöä. Lappeenrannassa Aspegren otti huomioon ennen kaavoittamista syntyneet merkittävät rakennukset ja rakenteet. Lappeen pitäjäyhteisön kirkkoa ei voinut siirtää edes kruunun vaatiman regulariteetin vuoksi, vaikkakin ilmeisesti juuri kaavoituksen yhteydessä linjattiin kirkkomaa suorakulmaiseksi. Samaten lähtivät kaupunkialueen etelästä pohjoiseen lävistävät kadut juuri tulliporttien kohdalta. Niiden kohdalta olivat todennäköisesti lähteneet jo kaavoitusta edeltäneen ajan kulkutiet läntiseltä tulliportilta rantaa pitkin markkinaalueelle ja itäiseltä portilta Viipurintien jatkeena kirkolle. Niemen kapeuden ja kirkon sijainnin vuoksi Aspegren ei voinut sijoittaa ruutukaavassaan käyttämänsä suhdejärjestelmän puitteissa niemelle pitkittäissuuntaan kuin kaksi katua. Useampien pitkittäiskatujen kaavoittaminen ei toisaalta liene ollut tarpeellistakaan, eikä Vehkalahdellakaan ollut pitkittäissuunnassa kahta katua enempää. Ilmeisesti juuri niemen ahtauden lukuun on laskettava se, että Aspegren poikkesi Lappeenrannassa jossain määrin Vehkalahden kaavan tiukan säännöllisestä tontti- ja korttelijaosta. Lappeenrannassa haluttiin tontittaa kaupunkiniemi mahdollisimman täyteen, ja tämä toteutettiin lisäämällä kortteleihin pituussuunnassa lisää tontteja. Tilan mahdollisimman tarkan hyödyntämisen tiliin on ilmeisesti luettava sekin, että luoteiskulman korttelissa jäi yksi tontti umpitontiksi korttelin keskelle. Merkille pantavaa on kuitenkin, ettei Aspegren Claessonin tapaan ehdottanut vesistöä täytettäväksi täyden säännönmukaisuuden saavuttamiseksi. Syynä siihen saattoi olla se, että täytettävänä olisi ollut etelänpuoleinen, markkinapaikan satamana toiminut lahti. Toisaalta ajateltiin ehkä myös puolustusnäkökohtia – täyttäminen olisi saattanut heikentää puolustusmahdollisuuksia eteläpuolella ja ainakin pidentänyt tulliaidalla rajattavaa matkaa. Lappeenrantaan tuli siis kaavan mukaan rakentaa kaksi pitkittäiskatua ja kuusi poikkikatua, jotka jakoivat niemen 19 kortteliin. Suorakaiteen muotoisten kortteleiden mitat vaihtelivat tonttien määrän mukaan, eräänlaisena perusmittana oli kuitenkin asemakaavan mukaan 120x240 kyynärää. Tällainen normaalikortteli puolestaan jakautui 16 tonttiin, joiden mitoiksi oli kaavassa merkitty 30x60 kyynärää, etenkin kaava-alueen reunoille oli kuitenkin piirretty yhdenmukaisesta tonttikoosta poikkeavia tontteja. Katujen leveydeksi oli kaavassa merkitty 16 kyynärää. Kaavoitus kattoi koko niemen alueen, mukaan lukien korkeusviivalla merkityt jyrkät rinteet ja eteläreunalla sijaitsevan viipurilaisten omistaman markkina-alueen, jota tosin ei ollut merkitty kaavaan.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=