Lappeenrannan varuskuntahistoria

123 olleet kaupungin kirjoissa. Sotaväkeä houkutteli 1800-luvun loppupuolen parantuneiden liikennesuhteiden ohella harjoituksiin sopiva maasto. Salpausselkä levisi Lappeenrannan kohdalla laajaksi tasamaaksi, jota pidettiin erinomaisena sotaväen leiri- ja harjoituspaikkana. Muutenkin ympäristö katsottiin sotaväelle sopivaksi. Esimerkiksi Lappeenrannassa 1890-luvulla vierailleen lehtimiehen mukaan siellä voitiin pitää hyviä harjoituksia, koska käytettävissä oli Saimaa, vallituksia ja metsiä. Sotilasosastojen kaupunkiin saamisen katsottiin hyödyttävän sen kehitystä. Lappeenrannan valtuusto tarjosi esimerkiksi vuonna 1880 Suomen sotalaitokselle korvauksetta ruotuväen aikaisemmin käyttämiä alueita. Samana vuonna 1880 venäläisen jalkaväkirykmentin pataljoonanpäällikkö tiedusteli kaupungilta ostettavaksi ampumaharjoituskenttää. Kaupunki ei suostunut myymään tätä, mutta oli valmis edelleen vuokraamaan sen 100 markan vuosivuokrasta. Lappeenranta koki leirikokousten ja rautatien rakentamisen ansiosta nousukauden, jota vuonna 1885 vielä leirikokouksen yhteyteen sijoitettu keisarivierailu korosti. Kaupungilla raportoitiin olevan leirin johdosta vilkasta; väkeä käveli kaduilla ja puodeissa kävi vilkas kauppa, joka varmaan lisäisi varallisuutta “tähän vähäläntäiseeen Itä-Suomen sotilaskaupunkiin”. Asevelvollisten tultua muuttuikin liike kaupungin kaduilla Uuden Suomettaren Lappeenrannan kirjeenvaihtajan mukaan täydellisesti “pääkaupunkimaiseksi”. Upseereja kulki runsaasti kaduilla ja kenraaleja näkyi usein ajamassa hienoilla vaunuillaan. Elokuussa taas hänen mukaansa muuttuivat kadut ihmismereksi keisarin leirivierailun vuoksi. Seuraavan kerran asevelvollisten harjoituksia pidettiin Lappeenrannassa vuonna 1888, pitkälti vuoden 1885 malliin. Leirikokousten ajaksi Lappeenranta heräsi elämään ja muuttui osittain niiden ansiosta muutenkin. Helsingfors Dagbladin Lappeenrannan kirjeenvaihtaja raportoi vuonna 1888 asevelvollisten toisen leirikokouksen alussa kaupungin muuttuneen kolmessa vuodessa huimasti. Oli rakennettu paljon uusia taloja; sinne oli tullut uusi pramea kansakoulutalo ja monta huvilaa ja – kirjoittajan mukaan – jopa Lappeenrannan ensimmäinen kivitalo. Suuri joukko puutaloja oli myös korjattu. Jotta yleisölle tarjoutuisi mahdollisuus nauttia maisemasta, rakennettiin valleille parhaillaan näkötornia. Kaupunkia siistittiin muutenkin; Viipurin Uutiset raportoi vuoden 1888 leirikokouksen edellä elämän Lappeenrannassa taas virkistyneen; kadunvieriä kivettiin ja tehtiin muitakin korjauksia. Savonkin kirjoittaja kuvasi vaikutelmiaan Lappeenrannasta. Se näytti hänen mielestään enemmän venäläiseltä tai venäläis-ruotsalaiselta kaupungilta kuin suomalaiselta. Siellä oli suuri joukko venäläisiä, jotka myös näkyivät katukuvassa. Parempi säätyluokka puhui kirjoittajan mukaan tuskin koskaan suomea, yleensä vain venäjää tai ruotsia.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=