Lappeenrannan varuskuntahistoria

130 – idässä kaupunkialuetta rajoittivat kirkkoherran virkatalon maat ja etelässä asema-alue, sotaväen leirialue ja Reijolan tila. Tästä mahdollisesti saatava lisämaa ei korvaisi Puhakan tilaa, sillä Reijolan alueesta oli kaupungin mukaan tarkoitus muodostaa kaupungin etelälaitaan markkinatori. Lopulta vuonna 1892 Puhakan tilan liittäminen kaupunkialueeseen hyväksyttiin. Reijolan tilasta lunastettavan Kiviharjun liitos raukesi tässä vaiheessa alueen asukkaiden valitusten vuoksi. Asutuksen ja kaupan keskittyessä itään ja etelään sijoittui teollisuus 1800-luvun loppupuolella Paldon kaupunginosaan lähinnä sen syrjäisemmän sijainnin ansiosta. Esimerkiksi vuonna 1880 ei kolmannesta kaupunginosasta luovutettu tonttia epäterveellisenä pidetylle nahkatehtaalle, vaan se sai tontin Pallosta. Vuosisadan vaihduttua nyt jo Palloksi kutsutussa kaupunginosassa oli höyrymylly, sahoja, konepajoja, laivatelakoita, korkkitehdas ja puusepäntehdas. Teollisuuden pääosa sijoittui kuitenkin kaupungin ulkopuolelle. Kauempana sijaitsi muun muassa insinöörijoukkojen jo 1700-luvulla käyttämä Ihalaisten kalkkilouhos, joka erilaisten vaiheiden jälkeen siirtyi vuonna 1909 Paraisten Kalkkitehdas Oy:lle. Siitä kasvoi alkaen 1910-luvulta yksi Lappeenrannan huomattavimmista teollisuusyrityksistä.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=