Lappeenrannan varuskuntahistoria

133 Keskustassa eli toisessa kaupunginosassa vanha kaupunkirakenne säilyi 1880-luvun muutostenkin jälkeen lähes ennallaan. Uusi määräys sääsi kuitenkin jalkakäytävien leveydeksi kuudesosan ajotien leveydestä. Lisäksi päätettiin avata jyrkkään rinteeseen Raastuvankadulta Rantakadulle johtavat portaat, myöhempi Hyväntuulentie. Perustettavaan Kimpisen huvilakaupunginosaan päätettiin myös avata tie. Puistot ja istutukset muodostivat autonomian kaudella osan myöhemmin “lehmusten kaupunkina” tunnetun Lappeenrannan kaupunkirakennetta. Osaan linnoitusesplanadia oli jo vuonna 1854 perustettu puisto. Mutta vasta 1880-luvulla kaupungin kaunistamistoimet voimistuivat. Tämä näkyi kaupunkirakenteessa lähinnä puistojen rakentamisena ja istutusten määrän kasvuna. Matkailijayhdistys rakennutti anniskeluvoittovaroista saaduilla rahoilla muun muassa puistoja. 1880-luvulla Vanhaa puistoa laajennettiin linnoitusvalleihin saakka ja luterilaisen kirkon ympäryspellot muutettiin puistoksi. Vuonna 1895 valtuusto päätti perustaa käytöstä pois jääneen raatihuoneen edustatorin tilalle puistikon. Lisäksi päätettiin istuttaa vaahteroita Kauppakadun molemmin puolin sekä Isolle Rantakadulle. Huonoon kuntoon päässeen Esplanadin talot valtuusto päätti kunnostaa kaupungin varoilla. Matkailijayhdistys, jonka puheenjohtajana toimi kylpylaitoksen johtaja Buch vuoteen 1894 asti, alkoi kaupungin tukemana kunnostaa myös kylpylaitoksen lähellä sijainnutta Halkosaarta puistoksi. Sieltä rakennettiin silta mantereeseen, ja vuonna 1895 saareen rakennettiin paviljonki. Kaupungin katujen varsille päätettiin istuttaa vuonna 1899 Castrénin mukaan tarkemmin määrittelemättömiä, mutta ilmanalaan sopivia puita Raastuvankadulle, Yhdyskadulle sekä sen ja Esplanadin väliin. Vuonna 1902 valtuusto myönsi varoja puiden istuttamiseen Aleksanterinkadulle, Ainonkadulle ja Rantakadulle. Sotilaiden läsnäolo näkyi 1700-luvun tapaan autonomian kauden kaupunkirakenteessa. Esimerkiksi Uusi Suometar kertoi vuonna 1883 Lappeenrannasta, että vankilan ohella venäläiset kasarmit muodostivat erityisen kaupunginosan Lappeenrannassa. Ne – kuten koko niemi – oli lehden mukaan mahtavilla valleilla aidattu. Lisäksi mainittiin kaupungin länsipuolella olevan luja linnoitus, mikä lienee tarkoittanut Nikolain etulinnaketta. Lehti mainitsi Lappeenrantaan nyt sijoitetun venäläistä jalkaväkeä ja tykistöä. Tämän jälkeen kaupunkiin sijoitettiin vielä reservikomppania ja Suomen rakuunarykmentti, joille molemmille rakennettiin omat muusta kaupunkirakenteesta eriytyneet sotilasalueensa. Hiljaiseloa eläneeseen Lappeenrantaan tutustui asevelvollisten yhteisiä leiriharjoituksia seuraamaan tulleita sanomalehtien toimittajia ja kirjeenvaihtajia. Artikkelit valaisevat sitä, millaiseksi Lappeenranta ja sen kaupunkirakenne miellettiin 1800-luvun jälkipuolella. Kirjoituksissa kuvataan leirin ja leiriharjoitusten lisäksi yleensä kaupungin sitä osaa, jossa valtaosa väestöstä asui eli 1700-luvun Suureen esikaupunkiin muodostuneita asuinkortteleita. Vanha kaupungin keskus eli linnoitus mainitaan joskus ja silloin yleensä venäläisen sotaväen yhteydessä. Linnoituksen valleja tosin käytettiin vielä harjoituksissa. Ilmarinen-lehteen lähetetyssä kirjoituksessa kuitenkin todettiin, että linnoitus ei näyttänyt “ensinkään kammottavalta”, vaan sen vallihaudoissa ja valleissa kasvoi nykyään kauniita puita ja pensaita. Linnoituksen sotilasrakennuksia käytettiin edelleen. Leirin aikaan oli lisäksi ainakin osan aikaa tykistön kahdeksan tykkiä ruutivaunuineen sijoitettuna linnoitukseen keskusaukiolle. Tykkejä vartioi lehtien mukaan sotilas paljas miekka kädessään. Hufvudstadsbladetin toimittajan alkuvaikutelma oli Lappeenrannan kuumuus ja pölyisyys. Kaupunkia ei voinut pitää kauniina, jollei ottanut lukuun sen sijaintia Saimaan rannalla. Lappeenranta oli kirjoittajan mukaan kuin vähän isompi kylä. Nyt siellä tosin kuljeskeli runsaasti ulkopaikkakuntalaisia kaduilla – etenkin univormupukuisia henkilöitä näkyi runsaasti. Englantilainen matkailija taas kuvasi Castrénin mukaan vuonna 1885 kaupunkia näin:”Kaupunki on ikäänkuin siroiteltu vihreälle rinteelle, joka nousee ongenkoukun muotoisesta poukamasta, jota hieman etäämpänä honkapukuiset saaret ympäröivät. Matalat valkoiset talot kirkkaanpunaisine kattoineen pilkistävät esiin puutarhojen keskeltä. Poukamien rannoille on rakennettu pieniä pistolaitureita, joiden vierellä on kiinnitettynä useita niistä lukemattomista höyrylaivoista jotka kyntävät Saimaan vesiä. Uimahuoneet ovat myös monilukuiset, ja koko päivän näkee ihmisten polskuttelevan kirkkaassa vedessä.” Lappeenranta ei siellä vuonna 1890 vierailleen Hämeen Sanomien toimittajan mielestä tarjonnut

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=