Lappeenrannan varuskuntahistoria

134 paljoakaan katseltavaa, sillä kaikki rakennukset olivat matalia. Tosin kadut olivat leveitä ja keisarin komean talon ohi kulkeva katu oli jopa valkeasta asfaltista. Toki kaupungissa oli tori, joskin pieni. Torin yksi kulma oli jätetty rakentamatta ja sen kummallakin puolella oli “yksi torni päällysteinen rakennus”. Näistä kirjoittaja huomasi toisen parvekkeella miehen kävelevän kaiken päivää ja kilauttelevan kelloa. 1880-luvulta lähtien kaupunkiin ilmaantuivat ensimmäiset oireet kaupunkirakennetta myöhemmin suuresti muokanneesta rakennuskorkeuden muutoksesta. Rakennustehon jonkinasteista lisäämistä kaivattiin jo 1880-luvun alussa. Lappeenrannan eli “Suomen Aachenin” kylpylaitoksen vieraat asuivat yleensä vuokralla kaupunkilaisten taloissa, Esimerkiksi kesällä 1884 kerrottiin kaupunkitalojen ikkunoissa näkyvän valkeita lappuja merkkinä siitä, että tarjotuissa huoneissa oli jo vuokralainen. Kylpylaitoksen uusi johtaja Maximilian Buch pyrki valtuuston jäsenenä muuttamaan rakennusjärjestystä siten, että puutaloihin saisi rakentaa lämmittämättömiä ullakkohuoneita. Näitä voitaisiin vuokrata kolmena kesäkuukautena 125 markalla kuukaudessa. Buch ei uskonut kaupunkiin rakennettavan ainakaan sataan vuoteen kivitaloja, mutta puutalotkin voisivat tukea kylpylaitosta, kunhan kerroslukua lisättäisiin. Vuonna 1886 rakennusjärjestykseen hyväksyttiinkin lisäys, jossa ullakolle sallittiin rakentaa tulisijattomia huoneita. Puurakennusten korkeus sai olla 20 jalkaa kivijalasta räystääseen. Talot saivat olla vain yksikerroksisia. Samana vuonna Buchin onnistui saada 40 välitettävää asuntoa lisää. Kivitaloja ei tarvinnut odottaa sataa vuotta, vaan ensimmäinen niistä kasarmien lisäksi valmistui jo vuonna 1887. Ensimmäiset oireet puukaupungin rakenteen muutoksesta alkoivatkin näkyä kaksikerroksisina kivitaloina. Ensimmäinen tämän Suomen maaseutukaupungeissa yleisen rakennustyypin edustaja täällä oli ns. Haikalan talo Kauppakatu 31:ssä. Kauppakadulle valmistui myös hotelli Saimaan tiilirakennus ja tulevan rakuunarykmentin kasarmialueen viereen kaksikerroksinen punatiilinen koulu. Seuraavaksi kohosivat pankkien rakennukset, 1910-luvulla graniittinen Kansallis-Osake-Pankin talo Koulukadulle (aiempi Kuninkaankatu) ja Pohjoismaiden Yhdyspankin rakennus Kauppakadun ja Valtakadun kulmaan. Itsenäistymisen jälkeen vuonna 1926 rakennettiin Savo-Karjalan Osake-Pankin kivitalo Kauppakadun ja Raastuvankadun kulmaan. Toinen uusi ja muuallakin Suomessa suosittu rakennustyyppi oli kaksikerroksen talo, jonka alakerta oli kivestä ja yläkerta puusta. Tällainen rakennus sai vuoden 1910 rakennusjärjestyksen mukaan olla kahdeksan metriä korkea mitattuna kivijalasta katonrajaan. Tätä tyyppiä rakennettiin Koulukadulle (aiempi Kuninkaankatu) vuosina 1891 ja 1892 ja vuonna 1894 torin laitaan. Vuonna 1912 valmistui kylpylän uudisrakennus, jossa oli samoin kivinen ala- ja puinen yläkerta. Uutta, korkeampaa rakennustapaa edusti Räsäsen mukaan vuonna 1907 satamarantaan, rantatorin kupeeseen rakennettu tehdas-, sauna- ja asuinkortteli osittain kolmikerroksisena. Yleensä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä liike-elämän tarpeisiin rakennettiin kuitenkin edelleen kaksikerroksisia taloja, joskin kooltaan aikaisempaa suurempia. Näiden alakerrassa sijaitsi erilaisia kauppoja ja liikkeitä ja yläkerrassa asuinhuoneita. Tätä tyyppiä edustivat Lappeenrannassa vuonna 1909 Valtakadun ja Snellmanin kadun kulmaukseen rakennettu talo, samana vuonna Kauppakadun ja Valtakadun kulmaan noussut ns. Apteekin talo ja vuonna 1927 Lappeen kirkon kellotapulia vastapäätä Kauppakadulla Osuuskunta Mäkituvan liikerakennus. Jo vuoden 1910 rakennusjärjestys salli rakentaa viisikerroksisia kivitaloja. Ennen 1930-lukua ei kuitenkaan rakennuttajilla ollut tarvetta näin suureen rakennustehoon.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=