Lappeenrannan varuskuntahistoria

147 suunnitelman huomautuksitta. Senaatin sotilastoimituskunta lähetti piirustukset muutettaviksi yleisten rakennusten ylihallitukseen 16.8.1882. Tämä korjasi niitä, teki uudet kustannuslaskelmat syksyllä 1882 ja sai ne valmiiksi marraskuun puolivälissä 1882. Piirustuksia oli viisitoista planssia ja rakennusten kustannusarvio nousi 70 000 markkaan. Näiden tyyppipiirustusten mukaan tuli siis rakentaa kaikkien kokoontumispaikkojen parakit. Rakennukset tuli sijoittaa harjoituspaikoille vakiosijaintikartan mukaisesti. Piirustukset painaisi ylihallituksen ehdotuksen mukaan litografi Tilgmann. Piirustuksia korjailtiin vielä sotilastoimituskunnan 18.11. 1882 lähettämän kirjeen ohjeiden mukaan kustannuksiltaan edullisemmiksi. Ylihallitus sai piirustuksensa ja kustannusarvionsa valmiiksi 15.12 1882. Nyt oli kustannusarvio puristettu 51 650 markkaan. Miehistöparakin piirustukset oli jo painatettu, sillä se oli rakennusohjelmassa ensimmäisten joukossa. Senaatti antoi 7.2.1883 sotakomissariaatin toimeksi ryhtyä varaamaan rahavaroja reservikomppaniain parakkien rakentamiseen. Parakkien yhteishinnaksi tuli aluetta kohden 51 650 markkaa. Senaatti hyväksyi lopullisesti ylihallituksen piirustukset ja kustannusarviot 19.12.1882. Rakennustyöt tehtäisiin urakoitsijatyönä. Reservikomppanioille rakennettiin seuraavia rakennuksia Miehistöparakki, jossa oli tilaa 290 miehistön jäsenelle ja 8 aliupseerille Keittiörakennus, jossa oli avoin ruokailutila Varusvarasto Upseerirakennus Alipäällystön rakennus kenttävääpelille ja varusmestarille Sairaala, jossa oli tilaa 10 sairaalle Muonavarasto, jossa oli myös kellari Arestirakennus, jossa oli myös vartiohuone Pesutupa Ulkorakennus Ruutivarasto Käymälä Senaatin sotilastoimituskunta määräsi reservikomppaniain rakennukset sijoitettaviksi mahdollisuuksien mukaan laaditun normaalisijoituskartan mukaisina, mutta siitä voitiin poiketa maasto-olosuhteiden niin vaatiessa. Urakoitsijain käyttö ei onnistunut kaikissa 32 kohteessa vaan ylihallitus joutui paikoin teettämään ne itse. Reserviharjoitusten läheisyyden vuoksi tehtiin ensin tärkein osa eli miehistöparakit ja keittiörakennukset. Maaliskuun lopussa 1883 yleisten rakennusten ylihallitus ja sotilastoimituskunta sopivat siitä, että rakennustöistä raportoitaisiin kuukausittain. Senaatin päätös reservikomppanioiden parakkialueiden rakentamisesta herätti epäilyäkin. Nya Pressen epäili maamme joutuvan tuntuviin taloudellisiin uhrauksiin ylläpitääkseen sotalaitosta. Toisaalta oli kyseenalaista, olisiko reservimiehistä tosipaikan tullen maanpuolustajiksi. Lehti totesi valtiopäivillä heränneen keskustelun sotaväen uudelleenjärjestelystä. Rakennustyö ontui osittain, sillä reservikomppanioiden huonetiloissa todettiin kesällä 1884 pidettyjen harjoitusten jälkeen suuria puutteita. Suomen sotaväen päällikköhallitus valitti niistä senaatin sotilastoimituskunnalle 2.12.1884. Tämä kertoi asian yleisten rakennusten ylihallitukselle. Huonon puutavaran takia olivat parakkien ovet ja ikkunat monin paikoin epäkunnossa, ja seinissä oli paikoin rakoja. Reservimiesten sängyt oli alakerroissa havaittu liian mataliksi. Ongelmia aiheutui siivouksessa, eivätkä miesten tavarat mahtuneet sängyn alle, vaan reppuja ja arkkuja oli pidettävä seinustalla. Yläkerrassakin, jossa makuusijat olivat aivan lattian tasossa, pidettiin terveyssyistä tarpeellisena nostaa ne pölyistä lattiaa ylemmäksi. Makuulavitsoja nostettiinkin myöhemmin. Oli muitakin puutteita. Pesuhuoneiden puulattia todettiin hankalaksi ja tilalle ehdotettiin asfalttilattiaa. Miehistörakennuksessa puuttuivat kaiteet ylä- ja alakerran välisistä portaista, ovet ja lukot olivat huonoa tekoa, vesikouruja puuttui, ruokaloiden lattia pitäisi tehdä savesta tai kivestä sekä kattaa seinät laudoilla tai telttakankaalla suojaksi likaa ja hiekkaa vastaan. Varusvaraston lukitusta tuli vahvistaa

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=