Lappeenrannan varuskuntahistoria

149 Boxström tarkasti myös toisen 29. komppanian sijoituspaikaksi ehdotetun alueen. Se sijaitsi keskempänä komppanian asevelvollisten piiriä – Viipurin pitäjässä Sikaportin kestikievarin lähellä, Lappeenrannasta 30 ja Viipurista 21 virstan päässä. Paikka oli kuitenkin muuten huonompi kuin Lappeenranta, ja vaihtoehto hylättiin. Boxströmin suunnitelman tarkastivat Lappeenrannassa 6.–9. marraskuuta 1882 vielä yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti Jac. Ahrenberg ja sotilasviranomaisten edustaja everstiluutnantti Neovius. Tarkastuksessa edustivat kaupunkia pormestari Schogster ja apteekkari Hallman sekä varamaanmittari H.G. Hackstedt. Aluksi mitattiin ja paalutettiin Hackstedtin johdolla maastoon noin yhdeksän tynnyrinalan suuruinen alue. Tämän jälkeen sijoitettiin parakkirakennukset Ahrenbergin ja Neoviuksen ohjeiden mukaan kartalle ja paalutettiin näiden johdolla niiden paikat maastoon. Tarkastuskertomuksessa mainittiin reservikomppanian alueen olevan hiukan suurempi kuin suunniteltu 5–6 tynnyrinalaa, koska rakennusten ja Saimaan välinen alue oli osittain huonoa maaperää ja sijaitsi rakennuspaikaksi tarkoitettua aluetta alempana. Boxströmin totesi suunnitellun alueen ympäristön joka suuntaan esteettömäksi. Äskettäin oli kuitenkin alueesta luoteeseen rakennettu venäläisen tykistön laboratorio. Tämän vuoksi Ahrenberg ja Neovius päättivät sijoittaa rakennukset mahdollisimman kauas kaakkoon eli poispäin laboratoriosta. Siitä laskettiin lähimpään parakkiin olevan matkaa 147 kyynärää ja alueella jo vanhastaan sijainneeseen ruutikellariin 450 kyynärää. Rakennusalaa pidettiin suhteellisen ahtaana. Maaperä oli kuitenkin niin tasaista, että vain artellin sijoituspaikalla jouduttaisiin alemmalle sivulle tekemään kuuden jalan perustusmuuri. Tätä pidettiin kuitenkin hyödyllisenä, sillä kivijalkaan oli helppo tehdä parakkikoostumaan kuuluva kellari. Neoviuksen ja Ahrenbergin mielestä ei ylihallituksen tekemää reservikomppaniain normaaliasemakaavaa voitu toteuttaa täällä, koska komppanian harjoituskentälle oli parakeilta matkaa puolitoista virstaa. Siksi pidettiin tarpeellisena jättää parakkien lähelle alue, jossa voitaisiin miehistöä kouluttaa.Tämä alue oli raportin mukaan rakennusten välinen isompi piha. Sitä olisi vain vähän tasoitettava. Suunnitellulla parakkialueella kasvoi nuorta mäntymetsää, rannalla leppää ja koivuja. Puustoa pidettiin mahdollisen tulipalon varalta tärkeänä tekijänä. Tämän takia raportissa korostettiin, että urakoitsijaa tuli tiukasti vaatia välttämään alueella kasvavan metsän hakkaamista. Puita sai kaataa vain aivan välttämättömissä tapauksissa. Puusto piti säilyttää erityisesti sairaalan, upseerin ja alipäällystön talojen sekä parakkialueen ja maantien välissä. Neoviuksen ja Ahrenbergin raportti käsitteli myös yleisemmin rakennusten sijaintipaikkaa ja Lappeenrannan seudun rakennusaineiden hintoja. Parakit rakennettaisiin noin kahden virstan päähän kaupungista sille kuuluvan Mustolan tilan maille. Hiekkainen ja vähäkivinen maaperä oli paitsi rannan pesutuvan kohta rakennuspohjaksi erittäin hyvää. Alue kohosi noin sata jalkaa Saimaan pintatasosta. Sairaalan, artellin, upseeritalon ja alipäällystön talon edustalla maasto putosi jyrkästi, ja rantaan muodostui erillinen kosteikko, johon tuli sijoittaa pyykki- ja pesutupa. Parakkien rakennustarvikkeita oli saatavissa lähistöltä. Puutavaraa tarjosi tilanomistaja Grönroos, joka asui lähellä Viipuria ja omisti metsää Lappeenrannasta viiden virstan päässä. Grönroos lupasi myydä 8–9 tuuman paksuista ja 4–5 kyynärän pituista puuta 80 pennin kyynärähintaan. Jos sitä pidettäisiin liian kovana, niin Ruokolahdelta oli saatavissa yhdeksäntuumaisia, mutta hiukan lyhyempiä hirsiä kahden markan kappalehintaan. Lankkuja ja lautoja oli saatavissa neljän virstan päästä Luukalan höyrysahalta, jonka omisti kauppias Jakovleff. Lankut maksoivat 36 markkaa ja laudat 14 markkaa toltilta. Lappeenrannan torilla myytiin lisäksi käsin sahattuja lankkuja 21,60 markalla toltilta. Tarvittavat tiilet saataisiin Kausalan tehtaalta. Hinnaksi tulisi paikalle kuljetettuna 55 markkaa tuhannelta tiileltä. Savi maksoi 80 penniä kuorma. Kalkkia kuljetettiin vesitse Kuopiosta ja Viipurista. Hintana oli kuusi markkaa tynnyriltä. Nyttemmin kuitenkin oli kauppias Ruotsi alkanut valmistaa Lappeenrannassa kalkkia, hinnaltaan korkeintaan viisi markkaa tynnyriltä. Louhittua kiveä löytyi kaupungin maalta parakkialueen vastapäiseltä rannalta. Kaakeliuunit tuotaisiin Viipurista. Neovius ja Ahrenberg tähdensivät rakennustyön urakoitsijan paikallistuntemusta. Ehdokkaina mainittiin lappeenrantalainen rakennusmestari Nylund ja haminalainen rakennusmestari Silander, joka oli Lappeenrannassa tehnyt töitä venäläiselle sotaväelle. Tarkastuskertomuksensa päätteeksi Neovius ja Ahrenberg käsittelivät vielä reservikomppanian

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=