Lappeenrannan varuskuntahistoria

15 2.2 Asemakaavan toteutuminen Lappeenrantalaiset aloittivat rakennuksien pystyttämisen kaavan mukaisesti jo ennen vuotta 1653, jolloin kaupunki sai privilegionsa. Privilegiossa määrättiin lisäksi kaksi rakennusmestaria valvomaan, että kaupunkilaiset pystyttivät rakennuksensa heille annetun asemakaavan mukaan. Asemakaava ei liene kuitenkaan toteutunut kokonaisuudessaan. Toivasen mukaan raastuvanoikeuden pöytäkirjoissa on merkintöjä vain neljästä kadun nimestä: Pitkäkadusta, Kirkkokadusta, Johan Vohlen kadusta ja Hans Hertelin kadusta. Pitkäkadun on täytynyt olla Viipurista tulevan maantien jatkeena itäiseltä tulliportilta alkanut, sen jälkeen ohi kirkon ja torin aina niemen pohjoisrantaan kulkenut katu. Kirkkokatu oli mahdollisesti aivan kirkon pohjoispuolella kulkenut poikittaiskatu, ja myös muut kaksi olivat ilmeisesti poikkikatuja. Edellä mainittujen neljän kadun lisäksi mainittiin katu, joka johti alas Kuninkaan huoneelle. Sillä tarkoitettiin katua, joka kulki asemakaavan toriaukion reunaa pitkin länsireunan markkinarantaan. Kadut tuli kaupungin privilegioiden mukaan kivetä, mutta se jäi kuitenkin tekemättä kuten muissakin suomalaisissa suurvaltaajan kaupungeissa. Asemakaavan toteutumista on varmaankin edistänyt se, että kaavan laatija Erik Aspegren jakoi Lappeenrannassa tontteja vielä vuonna 1664. Asemakaavaa ja rakennusvalvontaa sovellettiin ainakin Pitkänkadun osalta, sillä vuonna 1663 Lappeenrannan maistraatti kielsi rakentamasta tervapuotia kadun pohjoispäähän regulariteetin vastaisesti. Katua on pidettävä kaupungin pääkatuna, koska se ohitti sekä kirkon että torin ja sijaitsi topografisesti niemen laen keskellä. Toivanen arvelee, että koska puhutaan Pitkästäkadusta ilman ilmansuunnan määritettä, ei läntistä pitkääkatua olisi saatu valmiiksi. Lisäksi Aspegren korosti sen merkitystä, kuten edellä on jo mainittu, sijoittamalla sen varrelle tulevat tontit lyhyt sivu katua kohden. Toisaalta läntinen tulliportti on kuitenkin ollut käytössä ja voisi olettaa, että länsireunan markkinatorilta ei olisi tavaroita kuljetettaessa lähdetty viemään niitä ensin jyrkälle mäelle ja sieltä taas alas, vaan länsirannan markkinapaikalta olisi johtanut jonkinlainen kulkutie läntiselle tulliportille. Vertaamalla väkilukua joihinkin asemakaavasta ja kaupunkirakenteesta tiedettyihin seikkoihin voidaan tehdä suuntaa antavia päätelmiä siitä, miten tiheään asuttu Lappeenranta oli eli siis toteutuiko asemakaava myös käytännössä, tuliko kaupunkirakenteesta asemakaavassa suunnitellun mukainen. Vertailuaineistoa väkiluvulle saadaan, kun otetaan huomioon, että kaupunkia asutettiin ja taloja rakennettiin ainakin jossain määrin asemakaavan mukaan. Lisäksi asemakaavaan on merkitty korttelit ja tontit. Kaupungin väkiluku taas saadaan osapuilleen selville säilyneistä henkikirjoista. Voidaan myös olettaa, että henkikirjaan merkityistä osa omisti talon ja tontin kaupungissa – näin on laita ainakin porvarien suhteen. Summittaisuutta laskelmiin tuo se, että henkikirjan ulkopuolelle jäävät ovat voineet asua loisina toisten talouksissa tai rakentaa mökin kaavoitetun alueen ulkopuolelle, vaikkakin he saattoivat asua myös talossaan kaavoitetulla alueella. Yhden epävarmuustekijän tuo mukaan se, että joku henkikirjaan merkitty on voinut omistaa useamman rakennuksen ja tontin. Taulukko Lappeenrannan henkikirjoitettujen määrän kehitys vuoteen 1710 vuosi väkiluku vuosi väkiluku 1665 246 1690 122 1670 158 1694 101 1675 145 1699 66 1680 200 1705 80 1688 129 1710 46 Lähde: Pekka Toivanen, Lappeenrannan kaupungin historia 1649–1743. Lappeenranta 1979. Taulukkoon on otettu henkikirjoitetut viiden vuoden väliajoin, tai jos henkikirjoja ei ole säilynyt, niin lähinnä olevasta säilyneestä vuodesta. Kaupungin ensimmäisinä vuosikymmeninä asukkaat olivat vapautettuja henkiverosta, joten myöskään luetteloita veroista ei ole. Taulukkoa tarkasteltaessa täytyy muistaa, että luvut ovat vain suuntaa antavia ja ilmoittavat vain veroa maksavan täysi-ikäisen väestön määrän. Koska henkikirjojen ulkopuolelle jäi aina osa väestöstä, saadaan summittainen väkiluku kertomalla henkikirjaväkiluku luvulla 2,5. Tonttien lukumääräksi oli asemakaavaan merkitty 198, joskin niitä oli siihen piirretty 200. Osa tonteista sijoittui kuitenkin jyrkkiin rinteisiin ja osa viipurilaisten rakentamalle markkina-alueelle,

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=