Lappeenrannan varuskuntahistoria

157 9.6 Leirikaupunki Suurten asevelvollisuusarmeijoiden yhteistoiminnan harjoittamisen katsottiin vaativan laajoja yhteiskokouksia. Näitä varten perustettiin erityisiä isoja leirialueita, joiden tärkein osa oli laaja, erilaiset yhteisharjoitukset salliva avoin kenttä. 1800-luvun suurten sotilasosastojen leirikokousten esikuvana on pidetty vuodesta 1857 alkaen Ranskassa pidettyjä Châlonsin leirejä. Sen on jopa sanottu olleen sotilaiden kesken samassa asemassa kuin Pariisin muodissa ja kirjallisuudessa. Tämä “sotilasleirien Pariisi” syntyi, kun 10 000 hehtaarin alue ostettiin ja kunnostettiin 1 600 miehen voimin leirialueeksi kesällä 1857. Se sijaitsi lähellä Châlonsin kaupunkia, kahden pienen kylän välissä. Sen eteläreunassa kulki tie Reimsista Bar le Duciin. Tämän tien varressa sijainneella kukkulalla sijaitsi keisarin päämaja. Leirijoukot sijoitettiin perättäin aselajeittain ja divisioonittain. Linjan pituudeksi tuli yhteensä 7 kilometriä, ja sen takana kulki rautatieasemalta lähtevä raitiotielinja. Miehistö oli alkuvaiheessa linjan etuosassa majoittuneena telttoihin. Niiden takana sijaitsivat keittiöt, niiden takana upseerien teltat ja heille puusta rakennetut kokoontumishuoneet. Hirsistä oli tehty myös sairaalarakennukset. Leirialuetta kunnostettiin, laajennettiin ja parannettiin ajan mittaan. Teltat korvattiin parakeilla ja rakennettiin useita erilaisia tiloja. Leirille istutettiin myös puita ja pidettiin muun muassa keittiöpuutarhoja. Läheisille kylille leirin perustaminen merkitsi nousukautta, muun muassa hotellien, ravintoloiden, kahviloiden, tanssipaikkojen ja teattereiden perustamista. Näitä käyttivät lukuisat leirillä vierailevat ranskalaiset ja ulkomaiset vieraat. Toinen ja huomattavan paljon Lappeenrantaa läheisempi esimerkki sotaväen kesäleiristä oli Krasnoje Selo, Anna Kareninan Vronskin rykmentin leirialue ja kohtalokkaan ratsastuskilpailun tapahtumapaikka. Krasnoje Selon leirille saattoi samanaikaisiin harjoituksiin osallistua jopa 60 000 miestä. Suomalaisia asevelvollisia osallistui siihen ensimmäisen kerran vasta vuonna 1886. Aiemminkin vieraili toki Suomen kaartin pataljoona siellä. Uuden Suomettaren vuoden 1886 leirikokouksesta julkaiseman artikkelin mukaan Krasnoje Selon tienoita asuttivat aiemmin suomalaiset. Muun muassa keisarillisen hovin tilalla oli ollut suomalainen kirkko. Tasaista aluetta oli kuitenkin käytetty leiripaikkana jo Pietari Suuren kaudella. Krasnoje Selon leiripaikka sijaitsi Inkerinmaalla noin 25 virstan päässä Pietarista; Baltian rautatie kulki sen etu- ja takalinjan välitse ja jakoi leirin kahtia. Etummaisen linjan jatkona pohjoiseen sijaitsivat keisarillisen hovin palatsi ja paljon sotilashallinnolle kuuluvia rakennuksia. Pohjoisessa leirin jatkona oli myös muutaman sadan talon Krasnoje Selon kylä, jonka mukaan leiri oli saanut nimensä. Leirin toinen, etulinjan suuntainen linja loppui lehden mukaan etelässä Äijämäkeen. Etelässä oli linjojen välissä myös Tuutarin järvi. Suomalaisten pataljoonien paikaksi leirillä tuli takalinjan päässä, äärimmäisenä etelässä rannan lähellä sijainnut pieni kukkula. Suomessakin alettiin asevelvollisuuslain säätämisen ja oman armeijan perustamisen jälkeen koota joukot kesäisin leirille. 9.6.1 Suomen asevelvollisten joukkojen leiri “Ja kaupungeista Suomenmaan Tuo pieni Lappeenranta vaan Pääs muiden yli arvohon, Kun siellä leirikokous on.” Lappeenrantaa ympäröi 1880-luvun alussa etelälounasta lukuun ottamatta kaikkiin ilmansuuntiin voimakkaasti mäkinen maasto. Etelän puolella kasvoi tiheä mäntymetsä. Etelälounaassa sijaitseva tasanko alkoi kaupungin rajalta ja levittäytyi siitä edelleen. Täällä maa oli lähes tasaista. Lappeenrannan reservikomppanian paikkaa valittaessa esikuntapäällikkö eversti A. Boxström kiinnitti raportissaan huomiota myös tähän kenttään. Boxström katsoi sen sopivan hyvin asevelvollisten joukkojen yhteiseksi leirialueeksi ja ehdotti sen tarkempaa tutkimista ja kartoitusta. Boxströmille

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=