Lappeenrannan varuskuntahistoria

158 kerrottiin tällä alueella olleen ennenkin merkittävien sotilasosastojen leirejä. Nyt aluetta peitti pääosalta melko korkeaksikin kasvanut metsä. Maastossa voi toki edelleen havaita merkkejä telttojen paikoista. Boxströmin mielestä alue oli mitä sopivin suurelle leirille. Liikenneyhteydet olivat erinomaiset: rautatie oli 18 virstan päässä ja höyrylaivayhteydet olivat Viipuriin, Mikkeliin ja Kuopioon. Paikka oli lisäksi laaja, sijaitsi korkealla ja oli terveellinen. Vettä oli saatavissa läheisen Saimaan lahdelmasta, vain puolen virstan päässä vanhalta leiripaikalta. Leirialueen tasanne oli useamman virstan kokoisena tarpeeksi laaja, joskin metsä tulisi raivata pois. Kentän ulkopuolella taas maasto oli hyvin vaihtelevaa ja sopi siten hyvin taktisiin harjoituksiin. Senaatin sotilastoimituskunnassa Boxströmin ehdotusta asevelvollisten yhteisen leiripaikan sijoittamisesta Lappeenrantaan pidettiin huomionarvoisena, joskin asiaa tuli vielä kehitellä ennen muita toimenpiteitä. Alue valittiin leirialueeksi jo seuraavana vuonna 1883. Sitä kävivät 21. kesäkuuta 1883 tarkemmin tutkimassa eversti A. Boxström, ylilääkäri Winter ja Viipurin tarkka-ampujapataljoonan komentaja everstiluutnantti V. Neovius. Kaupungista oli mukana asessori J.H. Holm, alueen maanomistajista veljekset Esaias ja Elias Kourula. Pöytäkirjaa piti maanmittari K.E. Hymén. Paikka havaittiin hyväksi suunnitellulle leirikentälle. Hymén sai karttaluonnoksen alueesta pian valmiiksi ja lähetti jo 23. kesäkuuta sen Boxströmille hyväksyttäväksi. Heinäkuun alussa kartta lähetettiin hyväksyttynä takaisin Lappeenrantaan, jossa Hyménin johdolla pidettiin 3. heinäkuuta alueen rajojen katselmus. Tällöin katsottiin, kuinka paljon alueella jo olevaan tykistön ampuma-alaan tuli liittää alueen tiloista maita. Katselmus kesti kaksi päivää. Lopullisesti Hymén viimeisteli leirialueen kartan 13. – 14. elokuuta ja allekirjoitti toimitusprotokollan 25. elokuuta 1883. Lappeenrannan kaupunki myöntyi leirialueen perustamiseen, mutta kaupunginvaltuutetut kiinnittivät erityisesti huomiota siihen, että suunnitellulle Simolan rautatieyhteydelle tuli jäädä tarpeeksi tilaa. 905 tynnyrinalan leirialue käsitti pääosin Lappeenrannan kaupungin omistamat Mustolan ja Ihalaisten tilat. Jonkin verran maata leirikenttää varten lohkaistiin myös yksityisistä tiloista. Maa vuokrattiin valtiolle 50 vuodeksi ja vuokraa tuli maksaa vuosittain sen mukaan, järjestettiinkö kesällä leirikokousta vai ei. Leirialueella tarvittavien tilojen rakennuttamiseksi Senaatin sotilastoimituskunta antoi 25. heinäkuuta 1883 yleisten rakennusten ylihallitukselle tehtäväksi laatia niitä varten suunnitelmat. Rakennuskustannuksissa tuli sotilastoimituskunnan mukaan pyrkiä suurimpaan mahdolliseen säästäväisyyteen niin rakennusaineissa kuin muissakin järjestelyissä. Ylihallitus määräsi leirirakennuksia suunnittelemaan arkkitehti Theodor Deckerin, jonka tuli ylijohtaja Lindqvistin valvomana vastata hankkeen edistymisestä. työn käynnisti neuvottelu, mukana ylihallituksen edustajien lisäksi kenraalimajuri Melan, everstit Mansner ja Palin sekä lääketieteellisenä asiantuntijana todellinen valtioneuvos Winter.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=