Lappeenrannan varuskuntahistoria

16 joten ne eivät liene olleet henkikirjassa mainittujen käytettävissä. Karttaan piirretyn korkeusviivan erottamalla varsinaisella kaupunkimäellä sijaitsi 119 tonttia tai tontin osaa. Pitkänkadun, kaupungin pääkadun, varrella oli 43 tonttia. Vuonna 1665 kaupungissa oli 246 henkiveroa maksavaa asukasta; kokonaisväkiluku oli lähes 600 henkeä. Samaan aikaan käyttökelpoisia tontteja oli karkeasti arvioiden 100–150. Henkikirjoitettujen ja tonttien lukumäärän vertaaminen viittaa siihen, että kaupungin tonteista suuri osa on ollut rakennettu. Väkiluvun ja tonttien vertailu antaa kuitenkin lukujen summittaisuuden takia sangen epäluotettavan kuvan asutuksen tiheydestä kaupunkimäellä. Kiintoisan vertailukohdan tontti- ja väestöluvuille saa kuitenkin Lappeenrannan kaupungin valtiopäiville esittämistä valituksista vuosilta 1660 ja 1664. Vuoden 1660 kirjelmässä todetaan, että kaupunkia oli rakennettu määräysten mukaan ja valmiiksi oli saatu 120 taloa. Vuoteen 1664 mennessä oli valmistunut jo 140 taloa. Vuonna 1665 Lappeenrannan väkiluku oli korkeimmillaan ja alkoi sen jälkeen pudota; kun lisäksi muistetaan, että länsirannan markkinapaikan alueen oli vallannut viipurilaisten “puotikylä”, voitaneen päätellä, että kaupungin ylätasanne oli 1660-luvulla suhteellisen tiiviisti rakennettu ja lienee ainakin pääkadun osalta vastannut rakennuskannan tiheydeltään asemakaavan pyrkimyksiä. Vuoden 1665 jälkeen ei kaupungin asutuksen tiheydestä tai ulkonäöstä voi päätellä mitään varmaa. Rakennuskanta ei varmastikaan muuttunut väkiluvun kanssa samassa suhteessa. Todennäköistä on, että 1600-luvun kuluessa kaupunkiin jäi yhä enemmän autiotontteja ja kaupunkimainen asutus harveni. Tilanne oli sama useissa muissakin 1600-luvun aikana perustetuissa kaupungeissa. Tilannetta havainnollistaa vuonna 1651 perustetusta Kajaanista säilynyt tussipiirros, joka osoittaa kaupungin vähäisen asutuksen. Verrattaessa Lappeenrannan asukaslukua muihin Viipurin läänin ylämaankaupunkeihin voidaan kuitenkin todeta, että Lappeenrannan asukasluku oli korkeampi kuin Vehkalahden tai Savonlinnan. Korkeimmillaan Lappeenrannan henkikirjaväkiluku oli 1660-luvulla (yli 200 henkeä) ja pienimmillään kaupunkioikeuksien menettämisen jälkeen 1710-luvulla (alle 50 henkeä). Läänin kaupungeista ylivoimaisesti suurin oli Viipuri, jonka väkiluku vaihteli 1630-luvun noin 3 500 asukkaasta isoavihaa edeltäneeseen 1800 asukkaaseen. 2.3 1600-luvun kaupunkirakenne Lappeenrannassa Suurvalta-ajan kaupungin rakenteesta voidaan erottaa kolme erityispiirrettä. Uuden korttelirakenteen seurauksena syntynyt kapea ja matala katutila oli yksi, tiiviiden katuseinämien tonteille erottamat yksityiset pihatilat olivat toinen ja tori oli kolmas elementti. Lappeenrannassa katuleveys oli kaavan mukaan vajaat 10 metriä. Toivasen mukaan kapeus aiheutti ihmisten kesken raastuvanoikeuden pöytäkirjojen kertoman tiiviin sosiaalisen kontrollin. Pöytäkirjat myös vahvistavat, että katu oli kapea, matalissa rakennuksissa käytettiin jo avattavia ikkunoita, taloihin kuljettiin porttien kautta ja aidat olivat todennäköisesti matalia ja harvoja. Raastuvanoikeuden pöytäkirjojen kuvaa kaupunkirakenteesta tukevat myös Aspegrenin asemakaavakartan mittatiedot: kun muistetaan, että Lappeenrannassa esimerkiksi Pitkällekadulle antava tontin reuna oli leveydeltään 30 kyynärää (n. 18 m) ja hirrestä tehdyt rakennukset eivät olleet kovin suuria, niin on todennäköistä, että umpipihan aikaansaamiseksi oli eri tonttien talojen ja porttien välissä aita. Katuseinämää siis rytmittivät rakennukset, portit ja aidat. Lappeenrannan tapauksessa on kuitenkin muistettava, että kaupunki oli pieni ja köyhä, joten tiivistä kaupunkirakentamista ei todennäköisesti syntynyt kuin Pitkällekadulle ja korkeintaan muutamalle sivukadulle. Kaupunkitalo ei koostunut ainoastaan asuinrakennuksesta, vaan kaupunkilaisilla oli tontillaan lukuisia muita talousrakennuksia, jotka oli ryhmitetty tontin laidoille siten että muodostui umpipiha. Rakennusten välisiin aukkoihin rakennettiin aita. Pihamaasta muodostui asukkaiden omassa käytössä oleva, yleisestä alueesta rajattu tila, jonka yksityisyyttä korosti se, että sinne käytiin portin kautta. Yksityisen vastakohdaksi miellettiin kadut, joita luonnehdittiin yleisiksi kaduiksi ja joilla siis oli julkisen tilan luonne. Katujen lisäksi toinen kaupunkirakennetta jäsentävä julkinen tila oli toriaukio. Toria on luonnehdittu suurvalta-ajan kaupungin keskukseksi. Siellä käytiin kauppaa, tavattiin ihmisiä, ja sen laidalla sijaitsivat yleensä kruunun rakennukset ja raatihuone. Torin virallista luonnetta kuvaavat myös tiedot

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=