Lappeenrannan varuskuntahistoria

162 Jokaiselle yhdeksälle komppanialle: 1 Upseerien keittiö ruokasaleineen 2 Miehistön artelli, jossa neljän komppanian varastotilat 3 Kanslia- ja varusvarasto 4 Tallikatos 14 hevoselle, jossa myös aseverstas, varusvarasto ja rehuvarasto 5 Upseerien käymälä 6 Miehistön käymälä Koko leirille rakennettiin yhteisesti 1 Arestirakennus, jossa 10 selliä, yhteinen arestihuone ja vartion huone 2 Ruutivarasto Kalleimmiksi arvioitiin miehistön artellit, joiden yksikköhinta oli 4 700 eli yhdeksälle pataljoonalle yhteensä 42 300 markkaa. Kokonaishinta oli 123 225 markkaa ja 25 %:n hinnannousun arvioiden 152 781 markkaa. Leiriparakkien urakoitsija veljekset Wiklund lupasi luovuttaa rakennukset 1.6. 1885 mennessä 117 000 markalla. Urakkasumma alitti ylihallituksen arvion, sillä leirialueen metsästä oli saatu arvioitua enemmän puuta rakennuksiin. Rakennustyöt herättivät kiinnostusta. Helsingfors Dagblad kertoi marraskuun puolivälissä 1884 töitten Lappeenrannan tulevalla leiripaikalla jatkuvan vieläkin kovalla kiireellä. Työtä johtavat arkkitehdit olivat lehden mukaan laskeskelleet, että jos päivittäin 300 miestä työskenteli siellä, niin työ valmistuisi 2–3 kuukauden kuluttua. Työtä hidasti eräässä osassa suunniteltua leirialuetta ollut tiheä metsä, joka täytyi hakata ja kaivaa kannot ylös. Metsän hinnan määrityksen senaatti jätti metsähallitukselle. Sen tuli myös määrätä paikalle valvoja, joka johtaisi puiden poiskuljetusta. Nya Pressen paheksui samoihin aikoihin leirialueen raivauskustannuksia, jotka sen arvion mukaan nousisivat 60 000–70 000 markkaan. Leirialue tuli kuitenkin tilava: kuusi virstaa pitkä ja kolme virstaa leveä. Lehden mukaan leirialuetta raivasi nyt jo 700 miestä, koska työn oli määrä valmistua ennen talvea. Tammikuun lopussa työ jatkui hyvää vauhtia. Ainoaksi ongelmaksi pelättiin nousevan puhtaan veden saanti, sillä tällöin ei vielä löydetty koeporauksin kaivon paikkaa. Viborgsbladetin mukaan tammikuinen lumen peittämä kenttä tarjosi pittoreskin kuvan: työmiehet kaivoivat esiin lumen peittämiä risukasoja, joita sitten poltettiin “ikuisina tulina” niin päivällä kuin yölläkin; satavuotisten mäntyjen kantoja juuristoineen räjäytettiin ruudilla. Metsän suojaan oli kasattu halkoja valtaviin pinoihin. Leiriparakkien rakennustyö oli käynnissä ja lehti totesi rakennuksia tehtävän kahtia sahatuista puista “i tu sågad bjelk“. Kokonaisuus tulisi lehden mukaan tekemään maalauksellisen vaikutuksen, mäntymetsään sijoitettuna rakennukset näyttäisivät erityisen hyviltä. Lisäksi vielä hahmoteltiin tulevaa leiriä sen valmistuttua. “Tänker man sig dertill de vita tälten, de glänsande uniformerna, ridande adjutanter och den lyx, som vid ett läger vanligen förekommer, har man bilden fullständig”. Myös Östra Finland-lehti vieraili rakennuspaikalla tammikuun lopussa 1885, jolloin noin puolet rakennuksista oli tekeillä, ja kiinnitti huomiota erikoiseen rakennustapaan. Halkaistusta puusta tehdyt rakennukset tekivät lehden mukaan pittoreskin ja originellin vaikutuksen. Seinän sisäpinta oli sileä, ikäänkuin paneloitu. Lehti arveli, että Suomessa käytettiin nyt ensimmäistä kertaa tällaista konstruktiota rakentamisessa. Rakennuksia oli lehden käydessä tutustumassa leiripaikkaan tekemässä 200 miestä. Helsingfors Dagbladissa 13.2.1885 julkaistussa kirjoituksessa kritisoitiin leirialueen raivaustöiden keskeneräisyyttä. Paikalla poltettiin kantoja, juuria ja risuja, ja työ vaatisi varmaankin vielä kuukausia. Lehden mukaan leirialueen rakentamisesta olisi selvitty paljon halvemmalla, jos työt olisi järjestetty toisella tapaa ja etenkin käytännöllisemmin. Leirialueen rakennusten lisäksi mainittiin niiden viereisen rautatieaseman olevan rakenteilla. Tulevaksi kesäksi rakennettiin lisäksi helsinkiläisen muurarin Johannes Nylundin johdolla sotaväen kokoontumista varten Lappeenrantaan uusi suuri leipomo. Kesäkuun alkupuolelta lähtien lähetettiin Lappeenrantaan työmiesten lisäksi jokaisesta pataljoonasta

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=