Lappeenrannan varuskuntahistoria

164 kaikkein vaikuttavimman näköinen. Rakennusten lopputarkastuksen toimittivat niiden suunnittelija arkkitehti Theodor Decker, sotilasrakennusten intendentti eversti F. Mansner, Viipurin tarkka-ampujapataljoonasta everstiluutnantti V. Neovius, tarkastava arkkitehti Waldemar Backmansson, johtava arkkitehti Leander Ikonen, kruunun majoitusvastaava E.J. Holpainen ja urakoitsijat veljekset Wiklund. Leirirakennusten todettiin käsittävän yhteensä 56 erillisestä rakennusta yhdeksänä erillisenä ryhmänä. Jokaiseen ryhmään oli rakennettu ruokasalillinen upseerikeittiö, artellikeittiö miehistölle, kanslia- ja varusvarasto, tallikatos, upseerikäymälä ja miehistökäymälä. Nämä oli rakennettu jokaiselle yhdeksälle pataljoonalle; lisäksi koko leirille yhteisesti arestirakennus ja ruutivarasto. Tarkastuksessa rakennukset havaittiin tehdyn täysin vahvistettujen piirustusten ja kustannusarvioiden mukaan ja työn kulkuun oltiin kaikin puolin tyytyväisiä. Joitakin lähinnä rakennusten toimivuutta parantavia toiveita kuitenkin esitettiin, muun muassa varastohyllyjen tekoa eri rakennuksiin. Veljekset Wiklund oli myös urakoinut ns. keisaripaviljongin. Keisaripaviljonki oli leirin rakennuksista huomattavin. Se tehtiin periaatteessa keisarin leirivierailun varalta, ruokailua ja vastaanottoja varten. Normaalisti se kuitenkin toimi upseerien ruokailu- ja kerhotilana. Sen oli suunnitellut yleisten rakennusten ylihallitus. Muita korkeampi ja runsain puuleikkauksin koristeltu rakennus oli leirialueen kiinnekohta kaupungin puoleisessa päässä. 29.6. 1885 keisaripaviljonki oli Helsingfors Dagbladiiin lähetetyn kirjeen mukaan lähes valmis – lehden mukaan siitä oli tulossa komea. Keisaripaviljonki saatiin kesäkuun lopussa käyttökuntoon. Sen sisustuksena oli pitkä yhteinen pöytä, jonka ääreen eri osissa maata palvelevat upseerit kerääntyivät muistelemaan menneitä ja tapaamaan vanhoja luokkatovereita. Ruokailun aikana soitti aina jokin soittokunnista, joskus jopa useampi yhdessä. Keisaripaviljongissa pidettiin myös upseerien tanssiaisia. Ainakin 11.7.1885 paviljonki oli jo kokonaan valmis. Se aiottiin alun perin jakaa sisäpuolelta erivärisin lipuin kolmeen osaan. Åbo Tidningin mukaan tästä kuitenkin kustannussyistä luovuttiin. Rakennus ei kuitenkaan kirjoittajan mielestä ollut yhtään vähemmän kaunis, “ty hög och ljus som den är, med de otäckta takstolarna, hvilka gifva den utseende af att vara hvälfd, tager den sig rätt bra ut.” Vuoden 1888 leirin aikana keisaripaviljongissa järjestetyissä juhlissa oli sali koristeltu lipuin ja köynnöksin. Yhdellä seinällä oli kuvat keisarista ja keisarillisen perheen jäsenistä. Muut kiinteät leirirakennukset sijaitsivat lähinnä metsää olevien soittokunnan telttojen takana. Ensimmäisenä olivat upseeriparakit ja kansliat ja taempana sotamiesten artellit. Parakit ja artellit muistuttivat kaikesta päättäen periaatteessa reservikomppanioiden rakennuksia: esimerkiksi Uusi Suometar luonnehti artellia periaatteeltaan samanlaiseksi kuin reservikomppanioissa: “...sotamiesten keittolaitos, iso, ympärikäytävä uuni, jossa on sisäänmuurattuna 8 kattilaa. Sen molemmilla puolin on saman katon alla artellihuone, joissa ruokatavaroita säilytetään. Muita seiniä kuin nämä artellihuoneet ei keittolaitoksessa ole”. Leirialueen rakennusten piirustukset eivät ole tiettävästi tallella. Rakennushallituksen arkistossa on kuitenkin säilynyt niiden yksityiskohtaiset, 30.9.1884 päivätyt kustannusarviot, joista voidaan päätellä jotakin rakennusten materiaaleista ja ulkonäöstäkin. Kustannusarvioiden mukaan upseerien ruokala-keittiörakennusten, artellien, kanslia- ja varusvarastojen, tallikatosten, arestirakennuksen ja ruutivaraston perustuskivet olivat harmaakiveä, seinät halkaistua hirttä, ulkokatot lautaa, pärein peitettynä, välikatot, väliseinät ja lattiat lautaa ja uloslämpeävät uunit tiiltä. Upseerien ruokalaan piti tulla kymmenen tavallista ja kaksi kattoikkunaa. Artelleissa oli varauduttu vain kahteen “puoli-ikkunaan” – artellit olivat siis reservikomppanioiden tapaan ruokala-osaltaan avoimia ja ikkunat tulivat muihin rakennuksen tiloihin. Kansliaan ja varusvarastoon tuli tehdä kiinteät hyllyt, kolme ikkunaa ja yksi kattoluukku. Arestirakennukseen saatiin jykevyyttä tekemällä hirsiseinät kaksinkertaisiksi. Käymälöissä tyydyttiin kevyisiin perustuksiin ja lautaseiniin. Myöhemmin rakennettiin muutakin. Vuonna 1885 suunniteltiin Lappeenrannan leirialueelle lisättäväksi vartiorakennus. Sen perustusmateriaaliksi tuli harmaakivi ja seinät olivat lamasalvettua hirttä. Varsinaisessa tuvassa seinien tuli olla kokonaista hirttä ja vain eteisessä muiden rakennusten tapaan halkaistua hirttä. Kustannusarviossa oli muiden rakennusten kustannusarvioista poiketen varattu rahaa myös ikkunanpuitteiden maalaamiseen öljyvärillä. Vartiorakennuksen kustannusarvion allekirjoittivat 10.10.1885 ylihallituksen johtaja Ludvig Lindqvist ja arkkitehti M. Schjerfbeck. Aiempien rakennusten suunnittelija Theodor Decker ei kaiketi enää osallistunut vartiorakennuksen

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=