Lappeenrannan varuskuntahistoria

168 noin kaksi virstaa keisaripaviljongista eli leirin alkupäästä. Siksi pataljoonan upseerit eivät esim. käyneet muiden upseerien tavoin syömässä keisaripaviljongissa; viereisen pataljoonan upseerit taas kulkivat sinne kuormastovaunuilla. Viborgsbladet pohtikin seikan vaikutusta leirin yhteishenkeen. Kaiku-lehden mukaan asemalta oli keisaripaviljongille noin 200–300 askelta. Heti sen vieressä oli kaartin pataljoonan teltta-alue ja sen jälkeen suorassa linjassa muitten pataljoonien asemat. Kukin niistä oli noin 100 askelta pitkä ja niiden välissä kulkeva tie 20 askelta leveä. Yhteensä leirin pituudeksi tuli siis yli 1000 askelta. Kunkin pataljoonan teltat oli sijoitettu suorakaiteen muotoon. Leirikentän puolella oli kaksi 16 teltan ryhmää ja niiden välissä kaksi telttaa. 16 teltan ryhmien takana oli leveä kulkutie ja sen toisella puolen pienempiin ryhmiin sijoitetut teltat. Ryhmitys jätti telttakortteliin yhden isomman aukean keskelle korttelia ja yhden pienemmän sen metsänpuoleiselle reunalle. Aukioita tarvittiin osastojen järjestäytymiseen ja huoltoon. Pataljoonan rintamaan kuuluvalla miehistöllä oli kaikkiaan 32 telttaa. Neljä neljän teltan riviä muodosti ensimmäisen puolen pataljoonaa. Kullakin komppanialla oli kahdeksan telttaa. Keskellä olevat kaksi telttaa oli varattu pataljoonan päivystäjää ja vartiomiehistöä varten. Näiden telttojen takana oli toinen puoli pataljoonaa. Miehistön telttojen takana olivat aseettomien ja upseeriston teltat. Etulinjasta oli noin 150 askelta takalinjaan, jonka varrella puurakennukset olivat. Pataljoonan keskellä etummaisessa telttarivissä oli vartioteltta, jonka viereen oli ajettu rahastovaunut. Telttoihin mahtui 16 miestä, mutta vuoden 1885 leirillä niihin majoitettiin vain 10–12 miestä. Alustana oli neliön muotoinen, noin kyynärän korkuinen maavalli, jonka sivu oli 12–14 jalkaa. Kentälle päin oli kyynärän levyinen oviaukko. Vallin päällä sijaitsi teltta, kuvausten mukaan paalujen varassa lepäävä taitettu tai katkaistu pyramidi, joka sivuilta kiinnitettiin nuorin pienempiin paaluihin. Taitettu katto-osa huipentui puusalkoon. Neljä katon keskisalosta taitokseen laskeutuvaa särmää oli päärmetty kangaslistoin. Kaartin teltoissa päärme oli punainen ja vaaleanvihreä. Värit toistuivat salon kullekin sivulle kankaaseen ommelluissa pienissä kilvissä. Muissa pataljoonissa päärme oli vihreä. Teltan sisustuksena olivat seinämiä kiertävät puulaverit. Vuodevaatteina oli oljilla täytetty patja ja tyyny sekä villainen peite. Oviaukko sijaitsi maavalliin tehdyn aukon päällä. Sisäänkäynnin voi sulkea puuluukulla. Teltan keskitangon ympärillä oli kivääriteline, jonka yläpuolisista koukuista sotamiesten laukut roikkuivat. Tangon päässä oli Kaartin pataljoonassa kullattu ja muissa pataljoonissa kultaiseksi maalattu nuppi, joka muodosti teltan huipun. Upseerien teltat vastasivat jotakuinkin sotilaiden telttoja. Niiden sisäpuolella oli kuitenkin lisäksi ohuet lautaseinät, katto ja lattia. Ovessakin oli saranat ja lukko. Kussakin teltassa asui yksi tai kaksi upseeria, jotka saivat itse hankkia huonekalut. Leirin peseytymistiloja kuvasi Uuden Suomettaren kirjeenvaihtaja seuraavasti: “Pesemistä varten on telttarivin takapuolella erittäin käytännölliset pesulaitokset, niissä ei tarvitse muuta, kuin koskea johonkin nastaan, joita muistaakseni on 4 tai 5 joka laitoksessa, niin heti rupee vettä juoksemaan alas nastain yläpuolella, noin sylen korkealla maasta olevasta pitkulaisesta purtilosta eli ruuhesta.” Laitteen alla oli vielä allas, johon vesi putosi. Vaatteet pestiin uimamatkoilla. Tätä varten oli rannassa erillinen pesulaituri. Saimaalle päästäkseen täytyi teltoilta kulkea leirikentän yli ja jonkin matkaa metsän läpi. Ennen rantaa oli metsässä kukkula, jolta oli ainakin Åbo Tidningin kirjeenvaihtajan mukaan upea näkymä Saimaalle. Hänen mielestään kannatti todella käydä auringonlaskun aikaan, jolloin miehistöllä oli vapaata, katselemassa näkymää, veneitä vesillä jne. Upseereille oli uimarantaan rakennettu hiukan sivummalle erillinen uimahuone, jonka laiturin päähän oli sijoitettu myös “trampoliini eli polkulauta”. Vielä Lappeenrannan leirin ollessa käytössä rakennettiin Suomeen uusi, samantyyppinen leiripaikka Vierumäelle, noin 19 kilometrin päähän Heinolasta. Tämä johtui muun muassa tehokkaampien ns. kolmen linjan kiväärien käyttöönotosta. Vierumäen leiri ampumaratoineen, teltanpohjineen, puisine parakkeineen, upseerikerhoineen ja sairashuoneineen oli ensimmäisen kerran käytössä kesällä 1897. Lappeenrannan leirialue taas siirtyi osin venäläisten joukkojen käyttöön.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=