Lappeenrannan varuskuntahistoria

17 sen toimimisesta teloituspaikkana. Lappeenrannan tori oli ensimmäisen kaupunkivaiheen aikana sijoitettu niemen pohjoisosaan ylätasanteelle. Tori oli muodostettu jättämällä yksi kortteli rakentamatta ja siten siitä oli muodostunut ns. avokulmainen aukio. Torialueeksi kaavoitettu alue ei ollut kokonaan tasaisella kaupunkimäellä, vaan se ulottui länsirinteeseen siten, että torin länsireunan ja rannan väliin jäi eteläinen kaupungin kahdesta pitkästä kadusta ja vielä kadun ja rannan väliin kaavoitettiin neljä tonttia. Aspegren ei kaavoituksessaan ottanut huomioon viipurilaisten markkinapaikalle rantaan rakentamia aittoja ja asuntoja, vaan tontitti rantavyöhykkeen regulariteettiin. Lappeenrantalaisten tori kuitenkin avautui sataman ja markkinapaikan jatkona Saimaalle, ja lienee tarkoitettu, että talonpojat laskiessaan veneillään rantaan olisivat päässeet helposti torille kauppaa käymään. Toria 1600-luvulla ympäröineistä rakennuksista ei ole säilynyt tietoja, mutta 1720-luvulle tultaessa raatihuone sijaitsi sen länsireunassa, markkinapaikan ja ylätasanteen välisessä rinteessä olevalla tasanteella ja itse asiassa ennemminkin markkinapaikan reunalla. Markkinapaikalla sijainneen viipurilaisten kauppiaiden mökkikylä haittasi paljon Lappeenrannan ensimmäisen kaupunkivaiheen kehitystä. Kaupunkilaiset valittivat vuoden 1660 valtiopäivillä viipurilaisten “30 vuotta tai jo kauemmin sitten” rakentaneen markkinarantaan tervapuoteja, mutta Lappeenrannan saatua kaupunkioikeudet he olivat rakentaneet lämmitettäviä, tuvilla ja kamareilla varustettuja taloja niemen rannoille siten, että ne ympäröivät kaupunkia ja estivät kaupungin kehitystä. Kaupunkilaisten mukaan tuo asutus sulki parhaan paikan, joka olisi ollut kaupungille hyödyksi ja koristukseksi. Viipurilaisten rakennukset sijaitsivat niemen länsireunan tasaisella ranta-alueella, Aspegrenin kaavaan merkityn torin länsipuolella. Rakennuksia ei ollut muun kaupungin tapaan rakennettu regulariteetin mukaan, vaan ne oli sijoitettu tiheään ryhmittymään, joka aiheutti lappeenrantalaisten mielestä jatkuvan tulipalovaaran. Viipurilaiset olivat samoilla valtiopäivillä laatineet vastineen lappeenrantalaisten kirjelmään, jossa ilmoittivat heille kuuluvan markkina-alueella ikimuistoisen nautinnan. Samaten he valittivat Lappeenrannan vastoin viipurilaisten oikeuksia alkaneen rakentaa markkinaalueelle ja siten aiheuttavan palovaaran alueelle. Vielä vuonna 1680 lappeenrantalaiset valittivat valtiopäiville viipurilaisten heille aiheuttamista vaikeuksista: “Kun maamies silloin (markkinoiden aikaan) tulee monine tavaroineen –– useimmiten vesitse veneillä; ja kun veneet tulevat rantaan, asettuvat ne Viipurin porvarin puodin viereen, hänen, jonka kanssa he ovat kauppasuhteissa ja jota he täkäläisellä kielellä kutsuvat majamieheksi. Tämä porvari ottaa talonpojalta heti koko hänen venekuormansa, mitä tavaroita ne sitten olivatkin, jättämättä edes sellaista tavaraa, joka tulisi viedä tiettyyn paikkaan, torille.” Osoittautui, että viipurilaisten oikeudellinen nautinta markkina-alueella oli lappeenrantalaisten pyrkimyksiä voimakkaampi, ja viipurilaisten rakennukset säilyivät alueella yli Lappeenrannan ensimmäisen kaupunkikauden aina 1700-luvun alkupuolelle asti. Vuosisadan vaihteessa alkoivat Lappeenrannan kaupunkikehitykseen jälleen vaikuttaa uudet tekijät. Pitkäikäinen rauha Itämeren ympäristössä murtui vuonna 1700 ja syttyi suuri pohjan sota, jonka Suomea koskevaa osuutta nimitetään isoksivihaksi. Lappeenrannan seutuja sotatapahtumat koskettivat Viipurin valtauksen jälkeen vuonna 1710, jolloin Suomen joukkojen ylipäällikön Georg Lybeckerin mukaan venäläisen tekivät surmatöitä Lappeenrannassa sijaitsevalla sairashuoneella. Venäläiset eivät kuitenkaan vielä 1710 miehittäneet Lappeenrantaa, vaan uusi Suomen joukkojen ylipäällikkö Nieroth piti armeijan päämajaa Lappeenrannassa vuoden 1711 lopulla. Vuoden 1712 aikana armeija kuitenkin joutui aloittamaan hitaan vetäytymisensä Kymijoelle. Vetäytymisen aikana Vehkalahti poltettiin mutta Lappeenrannan polttamisesta ei ole tietoja. Ruotsalaisten poistuttua seudulta käytettiin Lappeenrantaa vuorostaan venäläisten joukkojen kokoamispaikkana. Muun muassa keväällä 1714 koottiin Lappeenrantaan Olavinlinnan valtausta valmistelemaan 1 687 miestä ja 30 tykkiä. Lappeenrannasta joukot siirrettiin osin lotjilla ja veneillä, osin maanteitä pitkin Savonlinnan läheisyyteen. Viipurin komendanttikuntaa vuosien 1710–1721 välisenä ajanjaksona tutkineen Raimo Rannan mukaan Lappeenranta oli noussut Venäjän miehityskaudella yhä tärkeämmäksi kaupungiksi, koska se oli yksi joukkojen kokoamis- ja huoltokeskus ja edelleen tärkeä markkinapaikka. Lappeenrannan merkitystä vahvisti kaupungin sijainti muun muassa edelleen postinkulun nivelkohtana. Posti tuli Lappeenrantaan veneillä ja sieltä taas hevosilla Viipuriin. Postimestari Lindrootin tiedetäänkin olleen miehitysaikana Lappeenrannassa komissaarina ja palanneen rauhan jälkeen postimestariksi. Kaupungissa toimi myös kyytiasema. 1710-luvun lopulla Lappeenrannasta muodostui markkinoiden vahvistumisen myötä jossain määrin myös hallintokeskus, ja Ranta päättelee kaupunkiin muodostetun kaupunkihallinnon venäläisine “pormestareineen” huolehtimaan tullien ja verojen perinnästä.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=