Lappeenrannan varuskuntahistoria

174 Uudenmaan pataljoonan kasarmeissa ilma tuli huoneisiin lämmitettyjä putkia myöten ja poistui erillisten putkien kautta. Rakennuksissa oli pesuhuoneiden takana sisäkäymälät. Niitä kuitenkin käytettiin vain yöllä, päivällä taas pihalla sijaitsevaa käymälää. Vuosina 1885–1887 ei enää rakennettu uusia kasarmeja. Vuonna 1889 alkaneiden Lappeenrannan ratsuväkikasarmien rakennustöiden aikaan laajennettiin Suomen kaartin kasarmeja rakentamalla vuosina 1888–1892 uusi pesu- ja leipomotupa, varushuoneita sekä kolmikerroksinen tiilinen asuntola perheellisille aliupseereille ja miehistön jäsenille. Rakennustyöt maksoivat yhteensä yli 300 000 markkaa. Suomen kaartin kasarmit sijaitsivat Helsingin Kasarmintorin laidassa. Ne täyttivät kokonaisen korttelin ja käsittivät kolmekerroksisen upseeriasuntolan, kaksi kolmikerroksita miehistökasarmia, kolmikerroksisen rakennuksen perheellisten aliupseerien asuntolana ja työtupina, kaksikerroksinen keittiö-, ruokasali- ja aliupseerikerhorakennuksen sekä useita talousrakennuksia. Upseeriasuntola ja läntinen kasarmi rakennettiin vuonna 1824 Engelin piirustusten mukaan, itäinen kasarmi valmistui vuonna 1846, ruokala rakennettiin vuonna 1879 ja aliupseeriasuntola vuonna 1891. Rinnan rakuunakasarmien töiden kanssa tehtiin Helsingin rakennustöiden ohella pienehköjä korjauksia myös Oulussa, Kuopiossa, Mikkelissä, Viipurissa, Haminan kadettikoulussa ja reservikomppanioiden rakennuksissa. Krasnoje Selon leirillekin rakennettiin joitakin parakkeja lisää. Suurimmat työt olivat kuitenkin Lappeenrannassa. Lappeenrannan kasarmikoostuman suunnitteli yleisten rakennusten ylihallitus. Herääkin kysymys, kuka tai ketkä ylihallituksen virkamiehet itseasiassa laativat piirustukset ja suunnittelivat kasarmit. Valtionarkistoon talletetun rakennushallituksen piirustuskokoelman Lappeenrannan rakuunakasarmeja koskevat piirustukset allekirjoitti yleensä kaksi henkilöä: ylijohtaja Sebastian Gripenberg ja arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg. Allekirjoitukset eivät sinänsä todista varmasti osallistumista suunnitteluun – Gripenbergin tuli virkansa puolesta hyväksyä senaatille menevät piirustukset eikä allekirjoitus välttämättä todistanut niitä ylijohtajan omiksi tuotteiksi. Gripenbergin on kuitenkin mainittu laatineen Lappeenrannan kasarmien piirustukset “mieskohtaisesti”, ja arkistoaines osoittaa hänen tiiviisti osallistuneen rakuunarykmentin kasarmien suunnitteluun aina paikanvalinnasta lähtien. Gripenberg kävi myös työmaalla usein töiden kuluessa. Gripenberg toimi arkkitehtina Helsingissä 1870-luvun lopusta alkaen ja nimitettiin ylihallituksen johtajaksi marraskuussa 1887. Hän oli Halilan mukaan tunnettu “hienostuneena rakennustaiteen tuntijana ja pystyvänä organisaattorina”. Rakennushallituksen ylijohtajana Gripenbergiä pidettiin objektiivisuuteen pyrkivänä ja rauhallisena hallintomiehenä. Gripenbergin arvovaltaa varmaankin vahvisti kuuluminen hallitsevaan virkamiesluokkaan senaattori Johan Gripenbergin poikana. Lisätietoa Gripenbergin roolista rakuunakasarmien suunnittelijana antaa ylihallituksen vuosikertomus. Se mainitsee: “piirustukset tehtiin Ylihallituksessa ylitirehtöörin tekemien eskissien mukaisesti”. Suomen teknillisen seuran julkaisuun kirjoittamassaan Lappeenrannan kasarmeja koskevassa artikkelissa Gripenberg taas mainitsi: “Ritningarna till samtliga byggnader äro uppgjorda å öfwerstyrelsen för allmänna byggnaderna. Byggnadsarbetet utföres under ledning af arkitekten vid öfverstyrelsen J. Lybeck, som bor på platsen, och undertecknads öfverinseende”. Ylijohtaja Gripenberg siis teki luonnokset ja valvoi muutenkin työtä. Aiemmin mainittu Jac. Ahrenberg lienee viimeistellyt Gripenbergin luonnokset tai piirtänyt ne puhtaaksi. Gripenbergin ja Ahrenbergin ohella hankkeessa oli tärkeä rooli arkkitehti John Lybeckillä, joka valvoi Lappeenrannassa rakennustöitä. Häntä avusti niiden alussa ylimääräinen arkkitehti Julius Sirén ja koko rakennustyön ajan rakennusmestari ja työnjohtajat. Ylihallituksessa arkkitehti Theodor Decker allekirjoitti joitakin Lappeenrannan kasarmialueen rakennusten kustannusarvioita. Näin oli ainakin 5. toukokuuta päivätyssä eskadroonanpäällikköjen kaksikerroksista asuntolaa koskevassa kustannuslaskelmassa sekä joulukuussa 1889 Helsingissä päivätyssä laskelmassa. Theodor Deckerin osuutta kuvaa myös ylihallituksen pöytäkirjaan rakennustyön alkuvaiheessa merkitty määräys hänen virkamatkastaan Lappeenrantaan tutkimaan ratsuväen kasarmien rakentamista

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=