Lappeenrannan varuskuntahistoria

175 koskevia kysymyksiä. Siinä ei kuitenkaan eritelty käsiteltäviä asioita. 9.7.2 Lappeenrannasta suomalaisen ratsuväen sijoituspaikka Rakuunarykmentin perustamisen ja sen kasarmialueen rakentamisen käsittely senaatissa alkoi marraskuussa 1887, jolloin keisari Aleksanteri III antoi luvan perustaa ratsuväkirykmentin. Samana vuonna asetettiin komitea laatimaan ehdotusta ratsuväkijoukkojen organisaatiosta, sijoituspaikasta ja kustannuksista. Ehdotus valmistui vuonna 1888 ja sen pohjalta laadittu esitys hyväksyttiin saman vuoden valtiopäivillä. Lappeenrannassa oli ratsuväkijoukko-osaston perustamisen tullessa ajankohtaiseksi koko ajan venäläisiä, linnoituksessa majailevia joukkoja. Suomalaisten asevelvollisten tarkkaampujapataljoonien kasarmien sijoituspaikkoja harkittaessa 1870-luvun lopussa mainittiin Viipurin läänissä pääkaupungin vaihtoehtona myös Lappeenranta. Helsingfors Dagblad arveli ajatuksen lähteneen liikkeelle sotilaspiireistä. Kasarmit rakennettiin Viipuriin, mutta Lappeenrantaan sijoitettiin Viipurin tarkka-ampujapataljoonan alainen Lappeenrannan reservikomppania, ja kaupungin läheistä leirikenttää käytettiin enenevässä määrin. Ratsuväkikomitea – esittäessään perustettavaksi kaksi ratsuväkirykmenttiä – ehdotti helmikuussa 1888 jättämässään mietinnössä rykmenttien sijoituspaikoiksi Hämeenlinnaa ja Lappeenrantaa. Se piti niitä sijainniltaan ja yhteyksiltään parhaina, Näitä paikkoja puolsi erityisesti se, että molemmissa oli kruunun käytössä ratsuväen rintamaharjoituksiin sopiva kenttä. Lisäksi Hämeenlinnassa voitiin sijoittaa lähistölle rykmentin reservihevosia; Lappeenrannan etuna taas nähtiin rehun halpuus. Taloudellisia tekijöitä pidettiin tärkeinä. Senaatin päädyttyä vain yhden rakuunarykmentin perustamiseen muun muassa Wasa Tidningen piti vahvana sijoituspaikkana ratsuväelle Lappeenrantaa. Tätä suosivat lehden mukaan alueen halvat hinnat. Lisäksi Lappeenrantaan sijoittuneen ratsuväen leiritapaamisiin osallistumisen kulut jäisivät näin pois. Suomen sotaväen päällikkö kenraaliluutnantti Ramsay piti Lappeenrantaa sopivimpana rykmentin sijoituspaikaksi. Tätä tuki korkea, kuiva maaperä, Saimaan rannan läheisyys, rautatieyhteydet ja vesiyhteys sisämaahan. Nämä helpottivat erittäinkin rykmentin hankintoja. Lisäksi Ramsay tiesi ItäSuomessa olevan enemmän hyviä hevosia kuin muussa Suomessa. Viimein Ramsay mainitsi erittäin tärkeänä pitämänsä seikan: Lappeenrannan äärellä sijaitseva leirialueen harjoituskenttä sopi myös ratsuväen rintamaharjoituksiin ‑- tämä oli Ramsayn mukaan harvinaista Suomen maasto-olosuhteissa. Kun Lappeenranta oli todettu soveliaaksi paikaksi, piti varmistaa sen sopivuus rykmentille. Lappeenrantaan kokoonnuttiin heti vuoden 1889 alussa, maanantaina 7. tammikuuta, pohtimaan ratsuväen sijoituspaikkaa jo näin nopeasti joulupyhien jälkeen. Pieneen mutta arvovaltaiseen komissioon kuului Suomen sotaväen ylilääkäri, todellinen valtioneuvos Winter, yleisten rakennusten ylihallituksen ylijohtaja vapaaherra Gripenberg, vanhempi adjutantti, esikunnan everstiluutnantti Blåfjeld ja Rautjärven reservikomppanian päällikkö majuri Järnefelt. Gripenbergiä lukuun ottamatta muut jäsenet olivat senaatin ratsuväkikomitean jäseniä. Ensimmäiseksi pidettiin järkevimpänä tarkastaa kaupungin keskustan länsipuolella uuden kansakoulun viereinen alue. Tämä sijaitsi lähimpänä kaupunkia ehdotetuista alueista. Sijaintia kaupungin lähellä pidettiin hyvänä, sillä tällöin jotkut upseerit voisivat asua kaupungissa ja valtion tarvitsisi rakentaa vähemmän upseerien asuntoja. Tämä valittiinkin rykmentin sijoituspaikaksi eikä vaihtoehtoisia alueita ainakaan tarkastusraportin mukaan enää tutkittu. Sijoituspaikan kokonaisarvioinnissa todettiin, että kasarmikokonaisuuden sijoittaminen ei vaatisi poikkeuksellisia tasoitus-, täyttö- tai kaivutöitä. Alue käyttöönotto edellyttäisi kuitenkin maantien siirtoa. Maapohjaa pidettiin hyvänä sekä hygieeniseltä että rakennustöiden kannalta. Veden saantia ja laatua komitea ei vuodenajan vuoksi voinut tarkastaa, mutta piti mahdottomana saada riittävästi hyvälaatuista vettä muualta kuin vesijohtoa pitkin Saimaasta. Järven rannat olivat alueella syvät ja vesi puhdasta. Komissio toimi Lappeenrannassa kolme päivää. Maanantaina 7.1. piirrettiin mukaan otetulle kartalle ne kasarmikokonaisuudelle välttämättömät rakennukset. Tiistaina ja keskiviikkona tarkastettiin maastossa rakennusten sijoittelu. Alue todettiin kaikin puolin hyväksi Suomen rakuunarykmentin sijoittamista varten.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=