Lappeenrannan varuskuntahistoria

177 kaupungin ehdot sen omistaman, kasarmialueeksi tarkoitetun maa-alueen siirtämiseksi valtiolle. Kaupunki halusi pitää itsellään eräitä osia alueesta, ja sotilastoimituskunta pyysi niistä kartan tai karttakopion. Tämän jälkeen asetettiin uusi toimikunta jäsenenään muun muassa yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti Lybeck. Asiaa uudessa käsittelyssä kaupunki vetäytyi vaatimuksistaan. Lopulta päädyttiin sanamuotoon, että mikäli rakuunarykmentti lakkautetaan, aluetta voidaan käyttää muuhun yleiseen tarkoitukseen. Tällöin saa kaupunki kuitenkin alueesta vuokraa. Senaatti käsitteli valtion saaman alueen luovutusehdot lopulta 10. joulukuuta 1889. Kaupunki säilytti luovutetun alueen kalastusoikeuden, sai korvauksen menetetystä metsästä ja säilytti omistusoikeuden Reichardtille rannasta vuokrattuun alueeseen. Lappeenrannan‑Pulsan maantie muutettiin alueiden rajalle. Muutostyön kustannukset maksoi valtio. Valtuustoa huoletti se, että ratsuväelle luovutettu alue oli aiemmin kaavoitettu tonteiksi ja kaupungin laajeneminen oli siten luovutuksen jälkeen uhattuna. Rakuunarykmentin lakkauttamisen jälkeen senaatti lunasti vuonna 1906 kasarmialueen valtiolle, sillä kaupunki ei katsonut voivansa enää luovuttaa aluetta korvauksetta valtiolle. Ratsuväelle luovutetulla maalla ei ollut mainittavaa asutusta ennen sen luovutusta. Luonnonkauniissa rannassa sijaitsi viipurilaisen kauppias Reichardtin huvila. Ilman rakuunoitten tuloa olisi huvila-asutus varmaan kasvanut, sillä rannalta päätettiin vuonna 1887 vuokrata huvilatontteja molemmin puolin Reichardtin huvilaa. Tämä raukesi kuitenkin pian. Reichardt yritti ostaa vuokraamaansa tonttia jo vuonna 1894. Kaupunki suostui kuitenkin myymään sen vasta vuonna 1898 ja tällöinkin edellytettiin, ettei tontille saanut rakentaa mitään huvilan lisäksi. Keisari vahvisti senaatin 5. maaliskuuta 1889 päiväämän päätöksen rykmentin asettamisesta huhtikuun 5. päivänä. Samalla vahvistettiin senaatin jo helmikuussa 1889 esittämä asevelvollisuuslain 121. pykälän muutos sotaväen rauhanaikaista miesvahvuutta nostamisesta 5 600 mieheen. Näin voitiin perustaa kuuden eskadroonan ratsuväkiosasto. Saman kuun 17. päivänä julkaistiin asetus Lappeenrantaan sijoitettavasta ja Suomen rakuunarykmentti-nimisestä ratsuväkiosastosta sekä sen varustamisesta hevosin. Tämän jälkeen kasarmien paikkaa tarkasteltiin vielä yhteistyössä kenraalikuvernöörin kanssa, jolle senaatin sotilastoimikunta lähetti asiaa koskevan kirjeen 17 huhtikuuta. Kesäkuun 20. päivänä ilmoitti kenraalikuvernöörin päi

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=