Lappeenrannan varuskuntahistoria

181 västä alueesta säleaidalla tai istutuksilla. Istutusten arveltiin alueella asuvien naisten ja lasten suuren määrän vuoksi olevan parempi vaihtoehto. Kasarmialueen pohjoisosaan tuli sijoittaa trumpetistien ja kuormaston hevosten talli, sairastalli ja viljaaitta ja niiden taakse 180 jalan päähän heinäladot. Upseerien talot ja kerhorakennus sijoitettaisiin länsirannan terassille ja rannan pohjoisosaan sauna ja pesutupa. Sairaalaryhmän paikkaa ei ollut vielä lopullisesti päätetty. Vesihuollon järjestäminen oli Gripenbergin allekirjoittaman asiakirjan mukaan vaikeaa. Maaperää ei ollut vielä tutkittu, mutta Gripenberg arveli, että vaikka kaivoja saataisiinkin aikaan, olisi vedentarve alueella niin “kolossaalinen”, etteivät hyvätkään kaivot riittäisi tyydyttämään sitä. Sen vuoksi tuli Gripenbergin mukaan jo alusta alkaen ottaa vesi kasarmialueelle länsipuolen syvästä lahdesta. Tämä oli tarpeen jo aikaisempien kokemusten vuoksi – suurin osa asevelvollisten kasarmialueista kärsi hyvän veden puutetta. Lappeenrantaan tuli ison miesluvun lisäksi vielä 800 hevosta, jotka tarvitsivat oman päivittäisen vesiannoksen. Gripenberg piti parhaana mahdollisena veden saantikeinona rakentaa rannalla sijainneen kauppias Reichhardtin huvilan viereen pumppuhuone, joka tarpeeksi pitkää putkea myöten ottaisi puhtaan veden Saimaasta. Pumppuhuoneesta vesi johdettaisiin maanalaista putkea myöten ylhäällä sijaitsevalle alueelle vesisäiliöön. Sen tulisi olla rakennuksen sisällä, jotta vesi saataisiin talvella 6–8 asteen lämpöiseksi. Tämä oli Gripenbergin mielestä tarpeellista, sillä jääkylmä vesi oli hevosille vahingollista ja helposti jäätyisi putkissa. Vesijohtoja ei Gripenbergin mielestä tullut vetää rakennuksiin, sillä se lisäisi veden kulutusta huomattavasti ja tarvittaisiin myös viemärit. Tämä ei vielä tässä vaiheessa ollut Gripenbergin mielestä toivottavaa, vaan se tulisi toteuttaa myöhemmin. Viemäri olisi pakko johtaa joko samaan lahteen, josta puhdas vesi otettiin, tai sitten toiseen, kaupungin puoleiseen lahteen. Kumpikaan ei Gripenbergin mielestä voinut tulla kysymykseen. Tulovettä ei voinut pilata ja lahdessa oli kesäisin tarkoitus niin miesten kuin hevosten uida. Viemäröinti tuli järjestää rakentamalla tiiviitä betonivalettuja jätekaivoja. varustamalla kaivot tiivein kansin ja pumpuin turvattaisiin hygienian tarpeet. Gripenberg piti tärkeimpinä rakennuksina sotilaskasarmeja. Näissä tuli hänen mukaansa ottaa huomioon niin rakentamis- kuin ylläpitokustannuksetkin ja vielä rakennusten, asumisolojen, vaikutus miehistön terveyteen. Tässä hän vertasi tilannetta asevelvollisten tarkka-ampujapataljoonien kasarmeihin. Nämä oli rakennettu puusta, ja niiden ylläpito vei vuosittain rahaa niiden vastaamatta niille asetettuja vaatimuksia. Muun muassa tuuletus ei toiminut tyydyttävästi, syöpäläiset viihtyivät kasarmeissa, ja rakennuksiin rakennetuista käymälöistä oli valitettu. Lappeenrannassa ei Gripenbergin mukaan saanut toistaa aiempia virheitä. Nyt kasarmit tuli rakentaa kivestä rautapalkistoin. Kustannusten takia ei niitä voitu rakentaa yksikerroksisiksi, vaan kasarmien tuli olla kaksi- ja osin kolmikerroksisia. Lattiat tuli ylimmissä kerroksissa tehdä asfaltista ja sen päälle rimojen varaan sijoitetuista lattialankuista. Alakerrassa lattiarakenne oli muuten samanlainen, mutta pohjana oli täytetyn ja korotetun maaperän päällä betonilaatta. Näin vältettiin mätänevät lattiantäytteet ja kosteusvauriot, mikä säästi korjauskustannuksia. Sisäseiniä ei Gripenbergin mukaan tarvinnut rapata. Öljyväri voitiin sivellä suoraan tiilen pintaan kuuden jalan korkeudelle ja loppuosaan voitiin käyttää slammausta tai kalkkimaalia. Tulisijat tuli varustaa hormeilla, jotka kuljettivat lämmetessään raikkaan ilman lämmenneenä huoneeseen. Ilman poistamiseksi oli ovien yläpuolelle tehtävä luukut. Tulevaisuutta ajatellen, jos joskus haluttaisiin vielä parantaa ilmastointia, oli kasarmien muuraustyön aikana tarkoitus jättää seiniin hormeja. Lämpiminä vuodenaikoina voitiin tuvat tuulettaa avaamalla ikkunoita. Käymälöitä ei aiottu rakentaa sisälle kasarmeihin, mutta yön ajaksi pesuhuoneisiin oli tarkoitus tuoda palju, joka tuli joka aamu kuljettaa pois ja pestä. Muuttamalla kenttävääpelien huoneiden kokoa voitiin saada aikaan ullakkokerrokseen asunnot kahdelle perheelliselle aliupseerille. Tätä Gripenberg piti suurena etuna kurinpidon kannalta. Gripenberg viittasi selostuksessaan myös kasarmirakennusten mieskohtaiseen ilmamäärään. Sitä oli 750 kuutiojalkaa. Tämä oli Gripenbergin mukaan vähän enemmän kuin Uudenmaan pataljoonan kasarmeissa. Gripenberg piti puukonstruktiota kasarmirakennuksissa jonkin verran ehdotettua rautapalkki – kivirakennetta halvempana, mutta puuversio aiheuttaisi ajan kuluessa kalliita korjaustöitä.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=