Lappeenrannan varuskuntahistoria

182 Keittiörakennuksen materiaaliksi Gripenberg ehdotti puuta, mutta siten, että siinä olisi kivinen kellarikerros, jossa tulisi olla sekä ruoka- että jääkellari. Näin vältettiin erillisen jääkellarin tarve ja voitiin tehdä ruokalan lattia asfaltilla päällystetystä kivestä. Tämä säästi ruokalan lattian korjauskuluja. Ruokalarakennuksesta tehtiin kaksi vaihtoehtoa. Toisessa oli kuusi keittiötä – yksi jokaista eskadroonaa varten – tai kaksi keittiötä, jolloin kolmella eskadroonalla olisi yhteinen ruokailu. Kummassakin versiossa koko miehistö voi ruokailla kahdessa erässä. Sairaala suunniteltiin kahden kerroksen korkuiseksi kivitaloksi ja konstruoitiin pääosin miehistökasarmien tapaan. Kuitenkin muun muassa sisäseinät tuli sairaalassa helpomman puhtaanapidon vuoksi rapata ja maalata öljymaalilla, eteisten ja käytävien asfaltoidut lattiat tuli maalata öljymaalilla ja vielä lakata. Paremman ilmanvaihdon saamiseksi tuli sairaalaan kaksi poistoilman imuhormia. Sairaalarakennuksesta tehtiin myös kaksi versiota. Ensimmäisessä oli yhtä sänkyä kohden suunniteltu 1200 kuutiota, toisessa 1500 kuutiota ilmaa. Leipomon, saunan ja pesutuvan rakennusmateriaaliksi Gripenberg ehdotti kiveä. Tätä valintaa hän puolusti tulenvaaralla ja säästöllä vuotuisissa korjaustöissä. Rakennukset sijoitettiin rantaan siisteyden ja käytännöllisyyden vuoksi. Paikalle tuli Gripenbergin mielestä vielä hankkia käsipumppu, jolla voitiin pumpata vettä Saimaasta, sekä likakaivo poistovedelle. Tallit olivat puurakenteisia. Ne eivät Gripenbergin mielestä tarvitsisi välikattoa ja vinttiä, koska rehun säilytys ylisillä ei ollut tarkoituksenmukaista. Välikatto oli hänen mukaansa myös palovaarallinen. Kun katon tukikonstruktio jätettäisiin näkyviin, voisi sen myös helposti tarkastaa ja korjata, Riittävän lämpöeristyksen aikaansaamiseksi oli pärekaton ja sisäkaton laudoituksen väliin jätettävä 4–5 tuumaa paksu savi- ja olkitäyte. Talleissa tuli Gripenbergin mielestä olla tasoitettu ja tiukkaan tampattu maalattia. Katon lanterniinit toimivat sekä valonlähteinä että ilmanvaihtajina. Sairastalli oli pääosin samanlainen kuin muutkin tallit, mutta siinä oli välikatto ja neljä tulisijaa korkeamman lämpötilan aikaansaamiseksi. Verstasrakennuksen Gripenberg suunnitteli saman järjestelmän mukaan kuin varsinaiset kasarmirakennuksetkin – siis tiilirakennuksena. Sen yläkerrassa oli asuintilat kuudelle perheelliselle aliupseerille tai miehistön jäsenelle. Molempiin kerroksiin oli erilliset sisäänkäynnit. Perheellisille aliupseereille tai miehistön jäsenille oli lisäksi kaksi muuta asuinrakennusta. Näihin oli Gripenberg suunnitellut riittävän monta uloskäyntiä – niitä tarvittiin useampia paitsi asukkaiden viihtyvyyden vuoksi myös mahdollisen tulipalon varalta. Rakennukset aiottiin tehdä puusta. Gripenbergin mukaan kahden kolmikerroksisen kivirakennuksen teko olisi 14 % kalliimpaa kuin hänen tässä esittämänsä rakennuksen. Kanslia- ja kerhorakennusta Gripenberg ehdotti rakennettaviksi erilleen. Kanslia tulisi ylös kasarmien lähelle, ja siihen sijoitettaisiin kansliatilojen lisäksi asunnot yhdelle perheelliselle ja kolmelle naimattomalle kirjurille. Kerho tuli sijoitettavaksi länsirannan terassille upseerien asuinrakennusten tavoin. Kerhotalossa oli asunnot kahdelle esikuntaupseerille. Kaksihuoneisilla asunnoilla oli yhteinen eteinen ja palvelijanhuone. Komentajan asunto oli yksikerroksinen puutalo. Gripenbergin mukaan huoneistossa oli pyydetty huonemäärä. Huoneistojen kokoa hän piti sopivana siihen nähden, että komentajan tuli tavata kotonaan koko upseeristonsa ja ottaa usein vastaan muitakin vieraita. Tämän vuoksi vastaanottohuone, sali ja ruokasali oli tehty kohtalaisen kookkaiksi. Muita huoneita hän piti melko vaatimattomina kooltaan. Suuren ullakon hyödyntämiseksi oli sen toista päätä korotettu. Siellä oli tilaa adjutantin asunnolle ja lisäksi huone palvelijoille. Neljän eskadroonanpäällikön asunnoiksi oli tehty kaksi vaihtoehtoa. Toinen oli kaksikerroksinen puurakennus ja toinen kolmikerroksinen kivirakennus, jossa kolmas kerros oli matalampi ja tarkoitettu kahdeksalle yliupseerille. Kaksi upseeria asuisi kolmen huoneen asunnossa, molemmilla oma makuuhuone ja yhteinen vastaanottohuone. Samassa kerroksessa olisi lisäksi kaksi palvelijainhuonetta. Gripenberg piti puurakennusta kruunulle edullisempana vaihtoehtona. Hintaero kasvaisi hänen mukaansa vielä, jos upseereita pitäisi majoittaa arvioitua enemmän. Varusvaraston, kuormavaraston ja pajan pohjakaavojen Gripenberg kirjoitti saaneen muotonsa sotilashenkilöiden antamien tietojen mukaan. Myös maneesin pohjakaavan koko oli Gripenbergin mukaan saatu sotilasasiantuntijoilta. Sen konstruktiossa hän oli pyrkinyt mahdollisimman matalin seinin saamaan rakennuksen sisälle mahdollisimman suuri korkeus, tila ja valo – kuitenkin ilman, että

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=