Lappeenrannan varuskuntahistoria

185 Talleissa senaatti halusi keskikäytävän katettavaksi katukivellä ja soveliaisiin paikkoihin vesipisteet. Viljamakasiini, heinälato ja maneesi selvisivät senaatin käsittelystä muutoksitta. Lisäksi edellytettiin, että kasarmin ja verstashuoneen läheisyyteen rakennettaisiin vuoden 1889 aikana tarpeellinen määrä ulkohuoneita. Senaatin päätös lähetettiin kesäkuun 4. päivänä yleisten rakennusten ylihallitukselle. Sille luovutettiin 300 000 markan määräraha ja se velvoitettiin aloittamaan ehdotuksessaan mainittujen 12 rakennusten rakennustyöt. Ylihallituksen todettiin esittäneen rakennustyötä valvomaan ylimääräisen arkkitehdin J. Lybeckin apunaan nuorempi arkkitehti sekä tarpeellinen määrä rakennusmestareita. Senaatti ei puuttunut rakennustöitä valvovaan henkilöstöön, mutta edellytti sen edustavan riittävää pätevyyttä. Ylihallituksen edellytettiin toimivan yhteistyössä sotilastoimituskunnan kanssa työhön liittyvissä asioissa. Ylihallitusta pyydettiin erikseen suunnittelemaan ja laatimaan kustannusarvio kesän aikana Saimaasta kasarmiin, ruokalaan ja talliin johtavista vesijohdoista sekä vesiposteista. Viemärit tuli suunnitella kasarmista ja ruokalasta, mutta talleihin ei sellaista tarvittu. Tuli myös ottaa selville, voitiinko jätevedet laskea samaan lahteen, josta puhdas vesi otettaisiin. Lehdistökin seurasi tässä vaiheessa hankkeen edistymistä. Viipurin Sanomat kertoi rakuunoiden kasarmeja sijoitettavan ylängölle kaupungin leiripaikan, reserviparakkien ja Saimaan kahden lahdelman väliin. Lehti piti paikkaa terveydellisessä suhteessa parhaimpien joukossa Suomessa. Alue oli 120 jalkaa Saimaan vedenpintaa ylempänä ja perustukseltaan sopiva rakennusta kannattamaan. Kun maaperä oli karkeasoraista, toisin paikoin sisältäen hienompiakin hiekkakerroksia, niin se oli kokonaisuudessaan hyvin sopiva imemään sisäänsä kaato- ja likavesiä. Kun tämän lisäksi kasarmialueelle tuli pistämään kaksi Saimaan syvää lahdelmaa, niin ei lehti voinut parempaa toivoakaan. Jotta kasarmeille saataisiin lisää tilaa, täytyi maantie siirtää kulkemaan uuden koulurakennuksen eteläpuolitse 29. reservikomppanian parakeille päin. Uuden maantien viereen rakennettaisiin miehistön kasarmit, niiden taakse maneesirakennukset, edemmäksi tallit, näistä vielä edemmäksi heinäladot ja kauramakasiinit. Äärimmäisiksi rantaa pitkin lähemmäksi reservikomppaniaa tulisivat lehden tiedon mukaan sairashuone ja lääkärin, upseerien ja rykmentin päällikön asunnot sekä kaikkein kauimmaiseksi Tyysterniemelle sauna- ja pesuhuoneet. Muut rakennukset sijoittuisivat näiden päärakennusten ympärille sen mukaan kuin terveys- ja paikallisolosuhteet vaativat. Yleisten rakennusten ylihallitus oli lehden mukaan jo sopinut Lappeenrannan rautatieasemapäällikön kanssa neljän miljoonan tiilen hankkimisesta kasarmirakennuksiin. Suurin osa kasarmirakennuksista tuli nimittäin lehden mukaan, vastoin Suomen muita kasarmirakennuksia, tehtäväksi kivestä. Artikkelin mukaan olisi kasarmien, sauna- ja pesuhuoneiden ja sairas- ja leipomohuoneiden lisäksi tallitkin rakennettu kivestä. Suurin huomio rakennuksissa oli pantu terveysopillisiin suhteisiin. Lattiat oli kasarmeissa ja sairaalassa suunniteltu kuperiksi, eikä täytteenä käytetty sammalta, vaan ainoastaan asfalttia ja puhdasta soraa. Ilmanvaihto oli suunniteltu mahdollisimman helpoksi ja yksinkertaiseksi. Kaikki liina- ja muut vaatteet tultaisiin puhdistamaan ennen pesua erityisesti tätä tarkoitusta varten laitetuissa huoneissa höyrylaitoksella mahdollisista tartuntataudeista. Tällä pyrittiin samaan rykmentin miesten sairastuvuus vähäisemmäksi kuin muualla. Lehden mukaan ylihallituksen suunnitelma oli Suomen oloihin nähden suurenmoinen. Piirustukset oli jo jätetty senaatin sotilastoimikunnan käsiteltäviksi. Kustannusarvio nousi lähes 1 1/2 miljoonaan markkaan. Ylihallitus työsti suunnitelmia edelleen vuoden 1889 aikana. Se lähetti 20.12 1889 sotilastoimituskunnalle kasarmialueen 19 rakennuksen piirustukset ja kustannusarviot. Sen mukaan neljän eskadroonanpäällikön asuintalosta oli luovuttava kustannusten vuoksi – nyt kustannukset nousivat jo 1 463 840 markkaan. Ylihallitus pyysi myös toimittamaan rakentamiseen varatut rahat tililleen, jotta vuoden 1890 aikana saataisiin valmiiksi suunnitellut 10 rakennusta. Tammikuun 28. päivänä 1890 senaatti vahvisti laaditut piirustukset ja kustannusarviot ja myönsi samalla ylihallitukselle 1 469 840 markkaa rakennuskustannuksiin. Vuonna 1890 tuli ylihallituksen esityksestä rakentaa rakuunarykmentin päällikön asunto n:o 1 ja sen ulkohuone n:o 2, upseerien kokoushuone eli upseerikerho n:o 6, kasarmirakennus n:o 10, vartiorakennus n:o 12, perheellisten aliupseerien asunto n:o 15, leipomo n:o 18, sauna- ja pesutupa n:o 20, paja n:o 21, tallit n:ot 23 ja 24, sairaitten hevosten tallit n:ot 29 ja 29A, sairaala n:o 38, sairaalan talousrakennus n:o 39, ruumishuone n:o 40 ja tarpeen mukaan rakennettavat ulkohuoneet ja heinäladot n:ot 41. Loput rakennukset senaatti määräsi rakennettaviksi vuosina 1891 ja 1892.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=