Lappeenrannan varuskuntahistoria

187 rantatien varrella vähän matkan päässä kaupungista. Hinta oli 2 markkaa tynnyriltä sammutetusta ja 35 penniä puudalta sammuttamattomasta kalkista. Mahdollisia tiilentoimittajia haastateltiin vielä 21.‑-22.3. Lappeenrannassa kaupungin hotellissa. Tiilet tilattiin huhtikuun alussa Alfred Söderbergiltä. Ensimmäiset tilitykset Lappeenrannassa merkittiin tilikirjaan helmikuussa 1889. Tällöin, 9.2. ja 27.2. maksettiin Emil von Haartmanille kummassakin erässä 10 000 markkaa. Alkuvaiheen kuittaukset olivatkin pääosin tavarantoimittajien. von Haartmanille useaan otteeseen maksettujen summien jälkeen osoitti asemapäällikkö Alfred Söderbergin kuittaus 8.4. rakennustarvikkeiden saapumisen. Ylimääräinen arkkitehti Julius Sirén kuittasi ensimmäisen palkkionsa Lappeenrannassa 13.6., arkkitehti John Lybeck taas 10.7.1889. Lybeck valvoi työmaata ja raportoi Lappeenrannasta Helsinkiin. Joskus hän osoitti kirjeet yleisten rakennusten ylihallitukselle, joskus suoraan “Till Öfverdirektören Högvälborne herr Baron Seb. Gripenberg”. Lybeckin apulainen Sirén raportoi myös suoraan ylihallitukselle useimmiten tilittäen vastaanotettua rakennusmateriaalia. Kevään 1889 koittaessa tarvikkeita alkoi saapua rakennuspaikalle yhä enemmän. 2.5. ja 10.5. 1889 tuli Lappeenrantaan eversti v. Haartmanin puutavaraa, ja 11.6. 1889 mennessä oli kaupunkiin toimitettu yhteensä 45 276 kuutiojalkaa lankkuja ja lautoja. Tavaroiden toimituksesta huolehti asemapäällikkö A. Söderberg. Keväällä 1889 tarkennettiin vielä rakennussuunnitelmaa asemakaavan osalta. Lybeck, arkkitehti Sirén sekä Lappeenrannassa olevat rakennusmestarit ehdottivat Lybeckin 30.7.1889 päiväämässä kirjeessä ylihallitukselle joitakin pieniä muutoksia maanmittausinsinööri Hannikaisen laatimaan kasarmikoostumaa koskevaan karttaan. Karttasuunnitelmaan verrattuna kasarmirakennusten ja halkoliiteri/käymälöiden etäisyyttä oli vähennetty 180 jalasta 120 jalkaan. Muutos johtui maastosta. Jos etäisyys olisi säilytetty suunniteltuna, olisi kaavassa rinteen puolella sijainneiden tallin n:o 22 ja maneesin n:o 37 osalla jouduttu hankaliin perustustöihin. Toinenkin muutos johtui maaston muodosta. Soittajien tallia n:o 26 piti siirtää hiukan alemmaksi Saimaata kohti, viettävästä rinteestä tasaisemmalle alueelle. Ylihallituksen saaman kirjeen mukaan kasarmialueen tielinjat mukautuivat melkein itsestään maaston muotoihin. Yksi tie johti Saimaan rantaviivan suuntaisena maneesilta komentajan asunnon ohi. Asuintalot ja upseerikerho jäivät tien ja Saimaan väliselle alueelle. Komentajan asunnon kohdalta lähti taas pyöreällä kukkulalla sijaitsevan kanslian ohi kasarmeille johtava länsi-itäsuuntainen tie. Kirjeen kirjoittaja Lybeck halusi muuttaa myös upseerikerhon sijaintia. Alempi tasanne rinteellä oli rakennukselle määrätyssä paikassa liian ahdas, jotta tiekin olisi mahtunut siihen rakennuksen lisäksi. Ainakin tie olisi vaatinut liian suuria kaivutöitä. Lähellä oli kuitenkin yhtä kaunis paikka, josta Lybeck nimenomaan mainitsi olevan yhtä hienon näköalan Saimaalle ja jonka lähellä oli myös puita. Tämän paikan etuna oli se, että siihen oli helppo suunnitella ajoneuvojen kääntöpaikka. Lisäksi etäisyys sairaalaan ja kansliaan oli vielä sopiva. Komentajan talo pienempänä taas voitiin sijoittaa aiemmin osoitetulle upseerikerhon paikalle. Alueen puusto tuli siistiä ja tehdä puistomaiseksi. Lybeck esitti vähäisempinä muutoksina pienemmän saunan ja leipomon sijoittamista tiiviimmin ja pajan siirtämistä hiukan sivummalle. Pajan Lybeck halusi siirtää pois mieluummin paviljongille kuuluvalta paikalta: se kasvoi kaunista metsää ja siitä oli hieno näköala. Lybeck esitti myös eräitä muutoksia sairaalan alueeseen ja kasarmin edustan esplanadiin. Näitä hän ei sentään pitänyt kovin kiireellisinä, vaan katsoi niiden voivan odottaa Gripenbergin käyntiä Lappeenrannassa. Tällöin Lybeck voisi esitellä muutosehdotukset suoraan ylijohtajalle. Lybeck lähetti Gripenbergille 30.7.1889 toisenkin kirjeen ja raportoi erikseen rakennustöiden edistymisestä. Ne olivat jähmeän alun jälkeen päässeet käyntiin joskin hitaasti. Heinäkuun lopussa perustuskaivannot kasarmia ja verstasrakennusta varten olivat lähes valmiina. Muuraus edistyi ja kasarmin sokkelityötä aloitettiin juuri. Maneesin paikka oli katsottu ja se oli määrä seuraavana päivänä paaluttaa. Lybeckin mukaan töitä viivästytti huono sää ja lakko työmaalla.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=