Lappeenrannan varuskuntahistoria

19 raastuvanoikeudessa. Riita, joka huipentui kaksintaisteluksi sai alkunsa siitä, että upseerit olivat pelaamassa torin laidalla olleessa talossa korttia siten, että voittaneen piti ensi tyhjentää pikari ja ottaa vasta sitten rahat. Riidaksi juopottelu muuttui, kun kapteeniluutnantti Braas epäili hevosensa kaupungin ulkopuolelle jättäneiden ja tulliportin kautta niemen ylätasanteen torille talon ohi marssivien rakuunoiden äkseeräyskykyä. Oikeudessa käsitellystä tapauksesta ilmenee, keitä upseereita Lappeenrannassa oli kortteerissa pääkatsastuksen aikaan. Lappeenrannassa oli ainakin rakuunoista eversti Herman Burghausen, luutnantti Zitting ja vänrikki Byckling. Muita upseereita olivat vänrikki Cornelius Tijhle, kapteeniluutnantti Braas, kapteeni Adankewitz ja everstiluutnantti von Löwe. Upseerien keskustelukielenä käytettiin ruotsia ja saksaa. On kuitenkin huomattava, että monet upseereista kuuluivat Itä-Suomessa jo pidempään asuneisiin sukuihin. Vuosina 1680 – 1686 ei Suomessa ollut lainkaan rakuunoita. Vuonna 1686 sai kuitenkin everstiluutnantti Nils Grotenfelt kuninkaalta tehtäväkseen värvätä Itä-Suomesta kaksi komppaniaa rakuunoita. Elokuun alussa vuonna 1691 kokoontuivat Grotenfeltin värväämät rakuunat, neljän komppanian laajuinen Karjalan rakuunaeskadroona eli suomalaiset rakuunat, Lappeenrantaan katselmukseen. Tässä katselmuksessa tiedetään olleen mukana myös Viipurin läänin maaherra Lindhjelmin. Grotenfelt hoiti värväystä tukikohtanaan Viipuri, mutta matkusti myös paljon värväysalueella; ainakin 24.9.1695 hän oli myös Lappeenrannassa. Lappeelta rakuunoihin oli värvätty 27 miestä. Vuonna 1700 Grotenfeltin rakuunat siirrettiin Baltiaan Grotenfeltin rakuunat eli Karjalan rakuunat tuhoutuivat pääosin Pultavan taistelussa, mutta jo vuonna 1710 perustettiin Karjalan maarakuunarykmentti. Myös siihen värvättiin miehiä Lappeelta. Toinen komppania oli nimeltään “Lappvesi kompani”. Karjalan maarakuunat kuuluivat kenraali Armfeltin joukkoihin, ja osasto siirrettiin vuonna 1714 Ruotsiin. Karjalan maarakuunoihin kuului myös Uudenkaupungin rauhan jälkeen Lappeenrannan linnoitusjoukkoihin liittynyt kapteeni Pehr Cedersparre. Lappeenrannan lähiseutujen jalkaväestä Viipurin jalkaväkirykmentti harjoitteli ainakin Viipurissa ja Vehkalahdella ja mahdollisesti myös Lappeenrannassa. Savon jalkaväkirykmentin harjoittelusta Lappeenrannassa on säilynyt myös kirjallista tietoa. Ainakin 4. syyskuuta 1661 olivat Lappeenrantaan kokoontuneet harjoituksiin eversti Berent von Gertensin, everstiluutnantti Conrad von Giertensin, kapteeni Johan von Billinghausenin, kapteeni Gustaf Appelbomin, kapteeni Hans Breutgamsin, kapteeni Lukas Sprinzin ja kapteeni Hans von Giertensin komppaniat. Vuosina 1656–1658 käytiin sotaa Ruotsin ja Venäjän välillä. Ruotsin vakituisten joukko-osastojen ollessa Puolassa käyttivät venäläiset tilaisuutta hyväkseen ja hyökkäsivät kesäkuussa 1656 rajaseudulle. Varsinaiset sotatapahtumat eivät koskeneet Lappeenrantaa. Ryöstöretkiä tehtiin kuitenkin myös Lappeenrannan seudulle, kaupungin ympäristöstä kerättiin nostomiehiä ja pakolaisia sekä sotaväkeä liikkui runsaasti. Yleensäkin venäläisten yllätyshyökkäys ja levoton “ruptuurin” eli metelin aika järkytti Toivasen mukaan tavattomasti kaupunkilaisia. Kaarle X Kustaan Venäjän sota aiheutti Lappeenrannassa muun muassa sen, että kaupunkiin perustettiin porvarikaarti. Vaikka kaartia ei voidakaan nimittää varsinaiseksi varuskunnaksi tai edes sotilasosastoksi, on kuitenkin syytä jossain määrin tarkastella tätä sotilaallisten mallien mukaan järjestäytynyttä kaupunkilaisten kaartia. Porvarikaartille oli organisaationa vastineensa myös muiden ruotsalaisten kaupunkien osalla. Porvarikaartin tehtävänä oli vartioida kaupunkiaan ja myös torjua mahdollisia vihollisen hyökkäyksiä sodan aikana. Kaartien muut tehtävät mahdollisen sotavankien vartioinnin lisäksi olivat lähinnä seremoniallisia – paraatien pito ja esiintyminen juhlatilaisuuksissa korostivat kaartilaisten omaa ja kaupunkiyhteisön arvoa. Lappeenrannassa kaartille oli erityisesti käyttöä markkinoiden aikana järjestyksenpidossa; sitä käytettiin myös kaupunkilaisten yhteisissä rakennushankkeissa. Porvarikaarteja oli Ruotsin kaupungeissa jo keskiajalla. 1500-luvulla vakinaiset joukot vastasivat kaartien aiemmista tehtävistä, mutta 1600-luvun puolivälissä kaupunkeihin perustettiin sotilasorganisaatioista saatujen mallien mukaan järjestettyjä porvariskaarteja. Aluksi kaarteihin kuului kaupungin palvelukelpoinen miespuolinen väestö kokonaisuudessaan. 1600-luvulla kaarteissa palveli lähinnä porvareita. Kaartit lopetettiin vuonna 1793. Lappeenrannassa kaartin toiminta lienee lakannut kaupunkioikeuksien menettämisen myötä 1670-luvun loppupuolella. Lappeenrannassa porvarikaarti järjestäytyi ilmeisesti pian venäläisten vuoden 1656 kesäkuussa rajaseudulle tekemän hyökkäyksen jälkeen. Kaarti järjestettiin Toivasen mukaan ruoduittain

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=