Lappeenrannan varuskuntahistoria

193 Viimeiset varsinaista rakennustyötä koskeneet tilitykset tehtiin Lappeenrannassa vuoden 1893 alkupuolella. Helmikuussa ja maaliskuussa maksettiin urakoitsija H.E. Lohmanille yhteensä 10 000 markkaa, Helsingfors Asfalt Aktiebolagille maksettiin kaksi pienempää summaa. John Lybeck kuittasi maaliskuun neljäntenä vielä yhden 705 markan suuruisen palkkiosumman, vesijohtoverkon urakoinut Robert Huber kuittasi viimeisen summan 17.3. Vielä 18. huhtikuuta oli tilikirjassa yksi kuittaus, jolloin maksettiin H.E. Lohmanille 8 000 markkaa. Täydennystyönä johdettiin sairaalaan vesi vuonna 1894 samalla kun vesijohto vedettiin kasarmialueen varaajasta leirikentälle. Hiukan suurempia muutostöitä tehtiin vuonna 1895. Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli teki aloitteen huoneiston hankkimiseksi jumalanpalveluksia varten rakuunarykmentissä. Aloite tutkittiin ja todettiin sen toteutuvan liittämällä rykmentin keittiö-ruokalan ruokasaliin pieni lisärakennus, johon sisustettiin alttari ja sakaristo ja jonka voi liukuovin erottaa varsinaisesta ruokasalista. Senaatti hyväksyi ylihallituksen laatiman ehdotuksen 7. helmikuuta 1895 ehdolla, ettei suunnitelmassa esitettyjä mahdollisia parvia rakennettaisi ja jumalanpalvelushuoneiston saarnastuoli tehtäisiin liikuteltavaksi siten, että se voitiin palveluksen ajaksi työntää esiin ja taas poistaa suljettuun osastoon. Senaatti edellytti myös ruokalan asfalttilattian maalausta ja vahausta. Muutostyöt ruokalarakennuksessa maksoivat hiukan yli 5 000 markkaa. Suomen rakuunarykmentin kirkkoon hankittiin myös tarpeelliset liturgiset välineet. Senaatti määräsi sotakomissariaatin tallettamista vanhoista kirkkoastioista yhden suuren ja yhden pienen rippikalkin leipätarjottimineen sekä kaartinpataljoonan käytössä olleet kalkkiliinan ja messukasukan annettavaksi Lappeenrantaan. Senaatti hyväksyi helmikuussa 1895 myös rakuunarykmentin komentajan anomuksen muutostöiden suorittamiseksi upseerikerhon rakennuksessa. Sisäseinä piti purkaa tilan aikaansaamiseksi kerhon biljardipöydälle. Senaatti hyväksyi muutoksen ehdolla, ettei se aiheuttaisi kustannuksia kruunulle ja että se suoritettaisiin Viipurin lääninrakennuskonttorin esimiehen valvomana. Vuonna 1895 tehtiin myös pienehköjä muutoksia rykmentin varushuoneessa. Maaliskuun 26. päivänä vuonna 1896 paloi rykmentin paja. Se korjattiin vielä samana vuonna. 1898 rakennettiin rykmentin palokalustolle huopakattoinen ja ristikkorakenteinen lautavaja. Vuosiremonttien yhteydessä myös ojitettiin ratsastuspihoja keväisen tulvaveden poistamiseksi. Vuonna 1898 rykmentin hevosissa esiintyi vaikeaa keuhkomätätautia. Sen arveltiin aiheutuvan tallien lattioiden huonoudesta. Vika korjattiin puhdistamalla tallit ja uusimalla kahden tallin lattiapäällystykset. Tallien ympärystä kuivattiin ojittamalla. Vielä vuonna 1901 liitettiin vesijohto saunaan ja pesutupaan sekä rakennettiin sinne “desinfektiolaitos”. Suomalaisten viranomaisten rakennustyöt rakuunarykmentin kasarmialueella loppuivat rakuunarykmentin lakkautuessa. Venäjän insinöörihallinto siirtyi rakennustöiden johtoon 29.1.1902, jolloin kasarmialue rakennuksineen siirrettiin venäläisille joukoille. 9.7.5 Suomen rakuunarykmentin rakennukset Rakuunarykmentin rakennukset sijoitettiin alueelleen pääosin aiempien suunnitelmien mukaan. Pääryhmä – kanslia, kasarmi- ja keittiörakennukset, tallit, työhuoneet ja perheellisten aliupseerien ja rakuunoiden asunnot – sijoitettiin noin 90 metriä Saimaan yläpuolella sijaitsevalle alueelle. Näiden läheisyydessä sijaitsi myös kaupungin uusi kansakoulu. Upseerien asunnot ja kerho sijoitettiin Saimaan rantaan ns. Upseeritien varteen. Alemmalle tasanteelle rakennettiin soittajien tallit, heinäladot ja liiterit. Saimaan rantapenkereelle tehtiin upseerien asunnot ja kerho. Aivan rannan läheisyyteen sijoitettiin leipomo, sauna ja pesutupa. Sairaala rakennettiin erilleen muusta kasarmialueesta lähelle leirialueen sairaalarakennuksia. Rakennusten sijoittelua yleisten rakennusten ylihallitus perusteli vuosikertomuksessaan:”täten tuli joka eri rakennus mahdollisimmasti terveellisimmälle sijalle, valoisiksi, ei liian lähelle toisiaan sekä hyvälle ja kuivalle santaperustukselle”. Ylihallituksen perustelut kertovat rakuunarykmentin rakennusten asemakaavallisen sijoittelun

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=