Lappeenrannan varuskuntahistoria

195 tutustunut kasarmirakentamiseen ainakin Venäjällä ja Itävallassa. Opintomatkoillaan hän lienee perehtynyt muidenkin Euroopan maiden vastaaviin tapoihin. Voidaan lisäksi todeta, miten rakuunakasarmien jäsentely muistutti ratkaisuiltaan ylihallituksen kirjastossa olevan Deutsches Bauhandbuchin ratsuväkikasarmeja varten laadittua mallipiirustusta ja varsinkin samassa kirjassa esitettyä, Tilsitiin viidelle eskadroonalle rakennettua kasarmialuetta. Suomen rakuunarykmentin alueen asemakaava on ratkaistu sotilaiden majoitustilojen, erillisten talousrakennusten ja tallirakennusten rajaamien kolmen ratsastuspihan osalta samoin kuin Tilsitissä. Saksalainen teos painettiin vuonna 1884, siis vain viisi vuotta ennen Lappeenrannan kasarmien suunnittelun alkua. Hyvällä syyllä voi myös olettaa, joskaan ei aukottomasti todistaa, Gripenbergin tutustuneen niihin mallipiirustuksiin saatuaan tehtäväksi suunnitella Suomeen kokonaan uuden rakennuskoostuman, ratsuväen kasarmialueen. Ainakin hän saattoi tutustua ylihallituksen kirjastoon tunnollisena virkamiehenä ja uutena ylijohtajana. Gripenbergin suunnitelmaa ei voi kuitenkaan pitää kopiona mainitusta kirjasta, vaan hän sovelsi hyväksi havaittua mallia kasarmien pohjakaavoissa ja varuskunta-alueen asemakaavassa. Samaa kasarmirakennusten pohjakaavan sovellusta edustivat myös helsinkiläinen Uudenmaan tarkka-ampujien kasarmi, joka itse asiassa muistutti eurooppalaisia vertailukohtia enemmän kuin Lappeenranta, ja myös läänien tarkka-ampujapataljoonien komppaniakasarmit. Kasarmien julkisivut oli linnoituksen 1700-luvun sotilaskasarmien tapaan tehty tiilestä. Gripenberg jätti kuitenkin tiilen rappaamatta. Ylihallituksen vuosikertomuksen mukaan rappaamattomuus sekä ulkoa että sisäpuolelta johtui säästäväisyyssyistä. Lisäksi on lisäksi huomattava, että punatiilirakentaminen oli Suomen julkisessa rakentamisessa verraten yleistä. Jo 1850-luvulta lähtien alettiin korjauskustannusten säästämiseksi välttää julkisten rakennusten rappaamista. Voi myös todeta, että aivan kasarmialueen viereen juuri ennen sen rakentamista valmistuneessa koulurakennuksessa oli punatiiliset rappaamattomat julkisivut. Pääkaupungin Uudenmaan pataljoonan kasarmit olivat punatiilisiä ja Gripenberg oli itsekin suunnitellut jo aiemmin punatiilisiä rakennuksia. Punatiiliset, gotiikasta tai renessanssista koristeaiheensa poimivat tiilikasarmit olivat yleisiä muuallakin romantiikkaa ja historismia elävässä Euroopassa. Ainakin Saksan ja Itävallan kasarmirakennukset jätettiin usein rappaamatta. Puuttumatta tarkemmin ulkoarkkitehtuurin historiallisiin esikuviin tai arkkitehtuurin viestiin kansalaisille mainittakoon kuitenkin, miten Suomen rakuunarykmentin lääkäri Maximilian Buch vuonna 1891 Euroopan kasarmialueille suuntautuneen opintomatkansa raportissa muun muassa luonnehti erään Wienin keskustassa sijainneen kasarmin muistuttuvan keskiaikaista linnoitusta. Suomen rakuunarykmentin kasarmien ulkoarkkitehtuuri on kuitenkin huomattavasti hillitympää kuin Buchin Wienissä näkemät kasarmit. Lappeenrantalaisen tyylin lähtökohtia selviteltäessä todettakoon ensin, että pääosa rakennuksen pinnan koristeaiheista sekä jako korkeampaan keskiosaan ja sivurisaliitteihin esiintyi yleisesti Suomen rakennustaiteessa 1800-luvulla. Kiintoisa vertailukohta on hiukan aiemmin valmistunut Uudenmaan pataljoonan kasarmikoostuma. Tähän verrattuna Gripenberg käytti erilaista ja kuten edellä on mainittu, hillitympää muotokieltä. Rakuunakasarmien arkkitehtuurin voi ainakin osin liittää Gripenbergin tyyliin. Urho Åberg luonnehti Gripenbergin kuolinvuonna 1925 oman aikansa käsitysten mukaisesti tämän arkkitehtuuria ja totesi sen liittyvän lähinnä 1800-luvun loppupuolella vallalla olleeseen renessanssiin. Tyyli ei Åbergin mielestä suvainnut ehjiä rauhallisia pintoja, vaan käytti ylenmäärin erilaisia arkkitehtonisia motiiveja ja sijoitteli tuhlaillen fasadeihin ornamentteja ja pintakoristeluja. Åbergin mukaan Gripenberg kuitenkin pyrki selvempään ja rauhallisempaan arkkitehtoniseen jäsentelyyn kuin tyylin tyypillisten edustajien. Hän näki Gripenbergin etsineen taiteellisia vaikutuksia eri rakennusosien keskinäisten suhteitten avulla Frans Sjöström tavoin, jonka oppilaana ja toimistoapulaisena hän aikaisemmin oli. Eri rakennusosien keskinäisen suhteen merkitykseen rakuunakasarmien arkkitehtuurissa viittaa myös Gripenbergin allekirjoittamassa ylihallituksen vuosikertomuksessa ainoa niiden tyyliä arvottava lause. Siinä mainitaan kasarmien osin kaksi-, osin kolmikerroksisesta rakennustavasta: “Tällä rakennustavalla voittivat ‑-‑- rakennukset ulkomuodoltaan‑-‑-”. Gripenberg näyttää siis rakuunakasarmeissa kuten usein muussakin arkkitehtuurissaan valinneen tehokeinoksi mieluummin rakennusosien ryh

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=