Lappeenrannan varuskuntahistoria

22 3 LAPPEENRANNAN LINNOITTAMINEN 3.1 Linnoituskaupungin syntyyn vaikuttaneet poliittiset ja strategiset tekijät Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 siirtyi Ruotsin ja Venäjän välinen raja lännemmäksi. Ruotsi menetti muun muassa koko itäisen Suomen keskuksen, merkittävän tapulikaupungin Viipurin. Raja kulki Virolahdelta kohti Viipuria ja kääntyi Viipurin ja Hämeenlinnan tielinjalla kohti Lappeenrantaa, josta se taas koukkasi koilliseen. Lappeenranta sijaitsi siten Ruotsin puolella aivan rajan läheisyydessä Viipurin ollessa Pietaria suojaava läntinen rajalinnoitus. Viipuria korvaamaan Ruotsi muodosti Itä-Suomeen uuden kaupungin: Haminan ja Lappeenrannan muodostaman kaksoiskaupungin, jossa Hamina peri Viipurin privilegiot ja Lappeenranta toimi sisämaan kaupan kokoojana ja uuden Savonlinnan ja Kymenkartanon läänin maaherran sekä lääninhallituksen sijaintipaikkana, kuitenkin hallinnollisesti Haminan maistraatin alaisena. Viipurin kaupan korvaamistakin tärkeämmäksi tavoitteeksi nousi itärajan puolustus. Uuden sotilaspoliittisen tilanteen perusteella Hamina ja Lappeenranta katsottiin strategisesti tärkeiksi paikoiksi ja niiden linnoittaminen aloitettiin. Aiemman vahvan linnoituksen Viipurin menetyksen jälkeen Suomi oli jäänyt itärajaltaan suojattomaksi. Turvallisuuden takaamisen keinoista oli vallalla kaksi ajatussuuntaa. Suomen itärajan suojaksi tuli joko rakentaa vahvoja linnoituksia tai vahvistaa maavoimia, joilla sitten suojattaisiin omaa aluetta ja joita toisaalta voitaisiin käyttää myös hyökkäykseen. Ajatussuuntien ero ei ollut vain revanssihenkisyydessä. Kyseessä oli ajan sotatieteen teoria siitä, että puolustussotaa tuli kaikin keinoin välttää; jos siihen jouduttiin, niin se oli vahvojen maavoimien avulla mahdollista pian kääntää hyökkäyssodaksi. Puolustuskysymyksessä päädyttiin linnoitusten rakentamiseen. Itärajalla aloitettiin linnoittaminen rajakomissaari ja linnoitusupseeri Axel Löwenin suunnitelmien perusteella. Löwen oli laatinut itärajan tueksi suurisuuntaisen puolustussuunnitelman, jossa Vehkalahden paikalle sijoitettu Haminan linnoitus ja Lappeenrannan markkinapaikalle rakennettu linnoitus sulkivat Viipurista EteläSuomeen kulkevat reitit. Sisemmällä Suomessa tuli sijaita Place d’armes – armeijan päätukikohta, jossa sijaitsivat sen päävarastot. Tähän tehtävään Löwen ehdotti Helsinkiä, mutta sijoituspaikaksi valittiin Hämeenlinna. Suunnitelman mukaan Suomen puolustus perustui maavoimien, laivaston ja linnoituslaitoksen yhteistoimintaan. On huomattava, että suunnitelma ei ollut pelkästään puolustuksellinen, vaan sen toteuttamisella oli saatavissa hyvä pohja myös offensiiville Pietarin suuntaan. Löwenin puolustussuunnitelmaa alettiin toteuttaa alussa tarmokkaasti, mutta käytettävissä oleviin voimavaroihin nähden ylimitoitettu suunnitelma kuivui myöhemmin kokoon. Uudenkaupungin rauhansopimuksen jälkeen siis alkoivat viipurilaisten lastauspaikkana toimineeseen Lappeenrantaan kohdistua uudet vaikutustekijät. Niistä tärkein oli uusi sotilaspoliittinen tilanne, jossa Lappeenranta ja Hamina katsottiin itärajan puolustuksen kannalta strategisesti tärkeiksi paikoiksi. Toista Lappeenrannan kehittymiseen ison- ja pikkuvihan välisenä aikana vaikuttanutta keskeistä tekijää – Lappeenrannan valintaa maaherran ja lääninhallituksen sijoituspaikaksi – perusteltiin nimenomaan rajan läheisyydellä. Rajamuutoksen takia ei Itä-Suomen talousalueella aiemmin Lappeenrannan kehitystä ja toimivuutta lamauttanut Viipuri enää rajan toiselta puolelta kyennyt valvomaan alueen kauppaa; Viipurin tilalle kruunu tosin pyrki saamaan Haminan. Haminan suoraa vaikutusta Lappeenrannan asioihin lisäsi maaherra Frisenheimin rakennuttama uusi tieyhteys Lappeenrannan ja Haminan välille. Vanhimpina, jo 1600-luvulla kaupungin perustamiseen vaikuttaneina suotuisina tekijöinä olivat edelleen voimassa Lappeenrannan kaupallisesti ja liikenteellisesti edullinen sijainti Salpausselän ja eteläisen Saimaan kohtauspaikassa. Lisäksi Lappeenranta oli luonnonmuodoiltaan sopiva linnoitukseksi.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=