242 11 LEIRIKOKOUKSET 11.1 Ensimmäiset leirit vuosina 1885 ja 1888 Alkukesällä 1885 pidettiin Lappeenrannassa ensimmäinen suuri suomalaisten asevelvollisten leiri. Tarkka-ampujapataljoonat, lehtitietojen mukaan yhteensä noin 4 500 miestä saapuivat varuskunnistaan Lappeenrantaan. Suurin osa niistä matkusti junalla, Viipurin pataljoona marssi ja Saimaan seudun pataljoonat tuotiin vesitse. Mikkelin tarkka-ampujapataljoona tuli tänne neljällä lotjalla ja kahdella höyryaluksella. Miehistö sijoitettiin lotjiin ja upseerit tulivat höyrylaivalla. Mikkelissä käytiin lähtöpäivänä 14.6. ensin kirkossa lähtörukouksessa ja siirryttiin rankassa vesisateessa aluksiin. Matkalla pataljoonan soittokunta soitti ja laulajat lauloivat. Matka kesti yli yön ja seuraavana päivänä oltiin Lappeenrannassa. Asevelvollisten sotilaiden matka Lappeenrannan leirille herätti väestössä suurta kiinnostusta. Muun muassa Turun pataljoonan matkatessa junalla kohti Lappeenrantaa oli kaikilla pysähdysasemilla kasapäin uteliaita. Viipurin pataljoona tuli muista pataljoonista poiketen leirille marssien. Viipurissa saatteli sotilaita runsas joukko, jonka Ilmarinen-lehti väitti suurimmalta osaltaan koostuneen “nuorista tyttö-hempukoista”. Sotilaat marssivat ensin kymmenen virstaa, kunnes lepäsivät ja sammuttivat janoaan lähitaloista ostetulla maidolla. Yöpymispaikkaan Torikan kylään saavuttiin laulaen ja musiikin soidessa. Seuraavana päivänä päästiin Lappeenrantaan. Siellä oli useita pataljoonia ihmettelemässä pölyisiä ja matkasta väsyneitä marssijoita. Leirillä levättiin hetki, moni asevelvollisista ensimmäistä kertaa “vaatteesta tehdyssä tuvassa”. Tämän jälkeen saatiin hernekeittoa, jota “pojat halulla popsivat aikalailla”. Kaksi tykkipatteria saapui Lappeenrantaan rautateitse heinäkuun alussa. Tykistöosaston mukanaolo oli uutta monille asevelvollisista, joista Kaiku-lehden mukaan “useimmat eivät ole koskaan nähneet kanuunaa”. Kesä- ja heinäkuun vaihteessa leirille tuli myös 18 kadettia Haminan kadettikoulusta ottamaan osaa harjoituksiin. Kadetit erottuivat leirillä punalakkisina; niitä he joutuivat pitämään, kunnes suorittivat kokeen, jonka jälkeen saivat päällystöunivormut ylleen. Hämeen Sanomien Lappeenrannan leiriltä saaman kirjeen mukaan kaupungin ennen niin hiljainen elämä muuttui sotilaiden saavuttua tavattoman vilkkaaksi. Maaseudun asukkaat toivat tavaroita kaupunkiin, jossa ne menivät hyvin kaupaksi. “Tämä siis vähän virkistää elämää näissä yksinäisissä seuduissa, joiden keskellä Lappeenrannan kaupunki sijaitsee.” Leiriä varten saapui tänne Viipurista useita ajureita. Ratsupoliisejakin oli lähetetty valvomaan yleistä järjestystä leiripaikan läheisyydessä. Leiri herätti siviiliväessä suurta uteliaisuutta ja sitä kävivät päivittäin katsomassa “korkeammat ja alemmat vieraat; sillä kaikilla, alkaen kreivistä mökkiläiseen saakka, on täällä omaisiansa.” Leiriä katsomaan tulleita uteliaita kiinnostivat mahdollisten omaisten lisäksi teltat ja muut sotilaiden tarvikkeet; ehkä eniten huomiota herättivät kuitenkin sotilaiden harjoitukset ja sotilaiden neliääninen laulu, jollaista ei liene ainakaan yhtä laajassa mitassa paikkakunnalla aiemmin kuultu. Laulua harrastettiin runsaasti, aina harjoitusten jälkeen komennettiin komppanioissa laulajat eteen ja marssikäskyllä alkoi myös laulu. Lehdistön mukaan ennen leirikokousta pelättiin Lappeenrannassa jonkin verran yleisen järjestyksen häiriöitä. Leirin alussa tämä ilmeni sotamiesten vieroksuntana. Eräs Uuden Suomettaren haastattelema Oulun pataljoonan mies kertoi, että ihmiset Lappeenrannassa näyttivät kammoavan heitä, varsinkin naiset: “jos kuitenkin sattumalta kohtasivat joitakuita sotamiehiä, niin heti tekivät näin” (tämän sanoessaan peitti hän silmänsä kämmenellään) “vaikka kyllä sormien välistä tirkistelivät, kuin hiiri lattianraosta.” “Luulivat kai”, lisäsi hän, “meitä samanlaisiksi kuin ryssät Parolan leirissä”. Uuden Suomettaren kirjeenvaihtaja piti pelkoa turhana, sillä leirissä pidettiin hyvää kuria ja sotamiesten käytös oli moitteeton. Tämän kaupunkilaiset tunnustivatkin lehden mukaan leirin loppupuolella ja kokousten toivottiin jatkuvan tulevaisuudessakin. Sotaväen ja siviiliväestön suhteissa ilmeni joskus kitkaakin. Lappeenrannan Uutiset kertoi 22.9.1885 kaupungissa kesäisen suuren sotaharjoituksen aikana erään ajurin sanoneen kauppias Ruotzin puodin kohdalla tykkiväen läsnäollessa “perkele”. Tästä eräs kaupunkiin sijoitetun tykkiväen upseeri kapteeni Staecker, pahastui niin, että lähetti kirjeen maistraatille vaatien ajurin rankaisemista. Maistraatti ei lehden mukaan voinut kuitenkaan tehdä mitään, sillä ajurin numeroa ei saatu selville. Maistraatin
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=