Lappeenrannan varuskuntahistoria

27 3.4 Ruotsin linnoitusjoukot Lappeenrannan asemakaavan isonvihan jälkeen ja myös venäläisellä kaudella suunnittelivat upseerit. He myös valvoivat kaavan toteuttamista ja kaupungin rakentamista. Asemakaavan ja kaupunkirakenteen erityispiirteisiin vaikuttaneiden tekijöiden selville saamiseksi on siksi syytä tarkastella, keitä upseerit olivat ja millainen oli heidän taustansa. Linnoitusten rakentamisesta Ruotsin sotalaitoksessa vastasivat Ruotsin linnoitusjoukot. Rakentamisen lisäksi linnoitusupseerit vastasivat merkittävältä osalta Ruotsin 1700-luvun asemakaavataiteesta. Linnoitusjoukot kuuluivat Ruotsin armeijassa pienen vähemmistön muodostavaan värvättyyn miehistöön, kun valtaosaa Ruotsin sotalaitoksesta pidettiin 1700-luvulla yllä ruotujakolaitoksen ja ratsutilojen avulla. Järjestelmän hyödyllisyys oli siinä, että majoitusrasitus oli tasaisesti jakautunut maakunnittain: sotamiehet majoittuivat torppiinsa ja upseerit virkataloihinsa. Siten armeijan ylläpito ei ollut niin vaikeaa kuin olisi ollut varsinaisten värvättyjen joukkojen. Värvättyjä olivat 1700-luvulla linnoitusjoukkojen ohella tykistö ja ns. kevyet joukot. Värvätty esimiehistö oli pääasiassa varuskuntiin sijoitettu ja läpi vuoden palveluksessa. Värvätyn väen ja ruotujakolaitoksen välisestä paremmuudesta käytiin jo 1700-luvulla kiivasta keskustelua. Ruotujakolaitos alkoi jo olla vanhentunut sodankäyntitapojen kehittyessä, vaikkakin sillä oli vielä omat puolustajansa. Joka tapauksessa Lappeenrannan linnoituksen suunnittelijat – värvättyjen linnoitusjoukkojen upseerit – olivat tykistöjoukkojen upseereiden tavoin arvoasteessa jakopalkkaisia upseereita korkeammalla. Erikoisaselajien tietynlaista “valiojoukkomaisuutta” kuvaa se, että linnoitusupseerit saivat vuoden 1762 valtiopäivillä läpi säädöksen, joka esti armeijan muiden upseerien siirrot linnoitusjoukkoihin. Säädöstä perusteltiin sillä, että linnoitusjoukot vaativat erikoiskoulutusta ja opintoja, joita muiden rykmenttien upseereilla ei ollut. Linnoitusjoukot ja niihin verrattavat erikoisjoukot toisaalta heijastivat suuren Pohjan sodan jälkeen Ruotsissa alkanutta yhteiskunnan muutosprosessia kohti eriytyneempää yhteiskuntaa. Yhteiskunnan muutos, niin Ruotsissa, Venäjällä kuin muuallakin Euroopassa, heijastui myös armeijoihin. Siten linnoitusjoukot – ja niihin verrattavat erikoisjoukot – voidaan nähdä esimerkkinä armeijan ja muun yhteiskunnan eriytymisestä. 3.4.1 Linnoitusjoukkojen koulutus Linnoitusjoukot olivat kokeneet Ruotsissa Erik Dahlbergin (1625–1703) komennossa kukoistuskauden. Dahlberg kehitti linnoitusjoukoista organisaation, jonka koulutus oli hyvin korkeatasoista. Kun Dahlberg tuli linnoituskonttorin johtoon vuonna 1674, hän uudisti linnoitusjoukkojen organisaation ja samalla myös linnoitusupseerien koulutuksen. Linnoitusjoukot irrotettiin sotakollegion alaisuudesta Dahlbergin ja kuninkaan välittömään alaisuuteen. Linnoitusjoukkojen upseereiksi haluavia vapaaehtoisia varten palkattiin opettaja. Vuoden 1695 uusi linnoitusjärjestys jo edellytti, että linnoitusjoukkoihin ei otettu upseeria ennen kuin oli kokeilla tarkastettu, että hän osasi ammattinsa. Vapaaehtoisten oppiaineisiin kuuluivat mm. aritmetiikka, geometria, linnoittamisteoria, käytännön linnoittaminen, maantiede, tykistöoppi, mekaniikka, hydrauliikka ja siviiliarkkitehtuuri. Linnoituslaitteiden suunnittelun käsittävän sotilaallisen arkkitehtuurin, “architectura militariksen”, jälkeen oli linnoitusupseerien koulutuksessa seuraavaksi tärkein aine siviiliarkkitehtuuri, “architectura civilis”. Suuren Pohjan sodan jälkeen siviiliarkkitehtuuri poistui opetusohjelmasta. Kuitenkin linnoitusupseerit joutuivat edelleen suunnittelemaan erilaisia rakennuksia aina kirkkoihin asti. Tarkasteltaessa rakentamista Lappeenrannassa vuosien 1722–1741 välillä on joka tapauksessa huomattava, että silloin Lappeenrannassa toimineet suunnittelijat kuuluivat pääosin vanhempaan sukupolveen. Linnoitusupseeriksi pääsylle ja arvoasteikossa ylenemiselle asetettiin vuonna 1699 tiukat määräykset. Niiden mukaan upseerin tuli osata muiden taitojen lisäksi tietyt siviiliarkkitehdin taidot. Alikonduktöörin piti muun muassa hallita tiedot rakennusten sijoittelusta, perustustöistä, muuraustöistä ja holvauksista sekä portaiden, porttien, ovien, ikkunoiden, takkojen ja kaakeliuunien rakentamiseen tarvittavat tiedot, konduktöörin suunnitelmien eli “desseinien” teko muun muassa corps de garde -rakennuksiin, siltoihin ja ruutitorneihin. Jos konduktööri halusi yletä luutnantiksi, tuli hänellä olla taidot muun muassa muonavarastojen ja makasiinien sekä panimoiden ja leipomojen suunnitteluun. Kapteenin tuli olla kykenevä suunnittelemaan sotaleiri: “om en hehl Place de guerres fördehlningh”. Viimeisenä vaatimuksena siviiliarkkitehtuurin alalta oli, että majurin taitoihin piti kuulua kokonaisen ison kaupungin puolustusjärjestelyjen laatiminen: “om een hehl befestadt stoor stadz fördelningh”.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=