328 15 TYKISTÖN JA RAKUUNOIDEN VARUSMIESVARUSKUNNASTA PÄÄLLYSTÖOPISTON KAUTEEN 15.1 Joukko-osastot sotien jälkeisellä kaudella Sodan jälkeisen tilanteen varuskunnassa on katsottu olleen monella tapaa vaikean. Ensinnäkin armeijaan ja sen henkilöstöön saatettiin suhtautua joillakin tahoilla varuskuntaa ympäröivässä yhteisössä väheksyvästi ja vihamielisesti. Lisäksi varsinkin alipäällystö vaihtui nopeasti. Tämä johtui pitkälti siitä, että monet sodassa aliupseereiksi ylenneet eivät loppujen lopuksi sopeutuneet rauhanaikaiseen palvelukseen. Hankalan asuntotilanteen lisäksi kantahenkilökunnan palkkaus oli jäänyt jälkeen yleisestä tasosta; 1950-luvulla ja 1960-luvulla puolustuslaitoksessa työskentelevien reaalipalkat pienenivät rahan arvon huononemisen vuoksi. Tämän vuoksi puolustusvoimia uhkasi upseerivajaus. Tilannetta kuitenkin paransi vuonna 1961 aikaansaatu palkkaratkaisu. Aivan 1950-luvun alussa saatiin varuskunnassa aikaan useita uudistuksia. Erityisen aktiivisesti uusien hankkeiden parissa toimi silloinen Kenttätykistörykmentti 3:n komentaja Bror Kraemer. Varuskuntaan perustettiin Mannerheimliiton osasto ja rakennettiin lastentarha. Lastentarhan taloutta tukemaan taas perustettiin leipomo ja myymälä. Upseeri- ja aliupseerikerhojen kunnostukseen taas hankittiin varoja tanssilavatoimikunnan ja juhannusjuhlien avulla. Jatkosodan jälkeen Lappeenrantaan sijoitettiin varuskunnan vanhan joukko-osaston – Uudenmaan rakuunarykmentin – ohella jälleen myös tykistön joukko-osasto. Kenttätykistörykmentti 3:n kokoaminen Lappeenrantaan katsottiin koulutuksellisesti edulliseksi. Lappeenrannassa oli nimittäin mahdollisuus harjoitella jalkautetun Uudenmaan rakuunarykmentin kanssa tykistön ja jalkaväen yhteistoimintaa. Varuskuntaan kuuluivat asevelvollisten kouluttamiseen keskittyneiden joukko-osastojen lisäksi myös Lappeenrannan kasarmin hoitoalue vuoteen 1946 saakka ja vuosina 1946–1964 Puolustusministeriön rakennuskonttori. Vuonna 1965 rakennuskonttori muuttui nimeltään rakennustoimistoksi. Vuosina 1959–1961 varuskunnassa toimi myös Puolustusministeriön rakennustyö-niminen laitos. Varuskunnassa oli myös Korjauskeskus, jota nimitettiin myöhemmin Korjauskeskus 7:ksi. Muita laitoksia olivat vuonna 1956 Moottoriajoneuvotoimisto ja vuonna 1960 aloittanut Lappeenrannan vaatetuskorjaamo. Runsaasti työpaikkoja tarjonnut Vaatetuskorjaamo siirtyi vuonna 1975 Mikkeliin. Edelleen varuskuntaan kuului varuskuntasairaala. Eri joukko-osastojen ja laitosten ohella varuskunnassa toimi vanhaan tapaan myös sotilaspappi. Varuskunnan ja kaupungin elämää rikastutti ratsuväkiprikaatin kauden jälkeenkin soittokunta. Soittokunnan nimi muuttui vuonna 1945 Ratsuväkiprikaatin soittokunnasta Uudenmaan rakuunarykmentin soittokunnaksi, vuosina 1952–1989 nimi oli Lappeenrannan Varuskuntasoittokunta ja vuodesta 1990 nimeksi tuli Rakuunasoittokunta. Kapellimestarina jatkoi aluksi jo ratsuväkiprikaatin kaudella vuonna 1938 aloittanut musiikkikapteeni Juho Leskinen vuoteen 1950. Hänen jälkeensä kapellimestarina toimivat musiikkikapteeni Uuno Kajova 1950–1956, musiikkikapteeni Erik Nurminen 1956–1967, musiikkikapteeni Samuli Konttori 1967–1972, musiikkiyliluutnantti Toivo Liesirova 1972–1980, luutnantti Rauno Vante (sijaisena) 1981 ja musiikkimajuri Matti Miikkulainen vuodesta 1981. Sodan jälkeen Lappeenrannasta tuli oman sotilaspiirin keskus. 1920-luvulla Lappeenranta oli kuulunut suojeluskuntapiirin päällikön johtamaan Viipurin kutsuntapiiriin. Kutsuntapiirin tehtäviin kuului kutsuntojen suoritus. Vuoden 1934 uuden liikekannallepanojärjestelmän eli aluejärjestelmän mukana Suomi jaettiin yhdeksään sotilaslääniin ja 30 sotilaspiiriin. Lappeenranta kuului tässäkin järjestelmässä Viipurin sotilaspiiriin ja Kymenlaakson sotilaslääniin. Aluejaon muutoksen yhteydessä perustettiin Lappeenrantaan oma sotilaspiiri 12.3.1937. Aluksi sotilaspiirin esikunta toimi vielä Viipurissa, kunnes 1.7.1937 siirtyi Lappeenrantaan, Valtakadulla sijainneen Lappeen kunnantalon tiloihin. Sotilaspiirin päällikkönä toimi tuolloin majuri Eino Karvinen. Alueeseen kuuluivat Lappeenrannan ohella Lappee, Lauritsala, Joutseno, Lemi, Nuijamaa, Ruokolahti, Savitaipale, Ylämaa ja Jääski. Vuonna 1941 Lappeenrannan sotilaspiiri kuitenkin lakkautettiin ja sen alueet liitettiin Saimaan, Suur-Saimaan ja Pohjois-Kymenlaakson suojeluskuntapiireihin – uudistus liittyi suojeluskuntien ja sotilaspiirien yhdistämiseen. Kun suojeluskunnat sotien jälkeen lakkautettiin ja palattiin vuoden 1939
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=