Lappeenrannan varuskuntahistoria

33 mörssäri. Tykeissä oli parannettu lavettimallia ja niihin oli liitetty suuntausruuvit. Tykistön miehet olivat jalkaväkeä pienempi joukko-osasto Lappeenrannan varuskunnassa, mutta pysyivät toisaalta pitempään kaupungissa. Toivasen mukaan tykkimiesten ja kaupunkilaisten välillä oli jatkuvaa vuorovaikutusta ja noin 50 miehen laajuinen tykkimiesosasto muuttui lähes osaksi kaupunkiyhteisöä. Tykistö lienee ollut arvostettu joukko-osasto, sillä kaupungin arvokkaimman henkilön maaherra Frisenheimin poikapuoli palveli tykistössä ylitulittajana. Tykistön komentajina toimi vuonna 1727 komppanian saapuessa kaupunkiin kapteeni Engelbrecht Brockman. Vuoden 1934 jälkeen majuri Josua Adlerbielke oli pienen esikunnan johdossa ja kapteeni Lars Åberg varuskuntakomppanian johdossa. Åberg toimi myös Lappeenrannan taistelussa Wrangelin joukkojen tykistön komentajana. Taistelussa Åberg joutui toisen tykistöupseerin, luutnantti Israel Krookin tavoin vangiksi. Lappeenrannassa palveli myös aliluutnantti Hindrich Schrägell. Lappeenrannan varuskuntaa voidaan tarkastella lähemmin ennen ruotsalaisen linnoituksen kohtalonhetkiä vuonna 1741. Kaupunkiin oli komennettu osa jo 60-vuotiaan karoliinin, turkulaisen eversti Gustaf von Willebrandin johtamasta värvätystä rykmentistä. Willebrand oli saanut rykmentin komennukseensa vuonna 1739, sen aiemman päällikön Per Adlerfeltin jälkeen. Willebrandin rykmentti koostui lähinnä Skånesta kotoisin olevista miehistä, joskin joukkoja täydennettiin myös suomalaisilla miehillä – ainakin pohjoiskarjalaisia palveli rykmentissä Lappeenrannan taistelun aikaan. Ennen komennusta Suomeen – Haminaan, Lappeenrantaan ja Savonlinnaan – oli rykmentti palvellut suurimmalta osaltaan Malmön varuskuntarykmenttinä. Rykmentissä oli 26 upseeria. Näistä 3 oli rykmentinupseereita ja 23 alempia upseeria. Aliupseereita ja kirjureita oli yhteensä 48, signalisteja 8, rummunlyöjiä 16 ja korpraaleita ja miehistöä yhteensä 800. Lisäksi rykmentin leivissä oli neljä siviiliä. Näiden joukkojen lisäksi tulivat vielä rykmenttiä seuraavat siviilit, naiset ja lapset. Rykmentissä oli yhteensä kahdeksan komppaniaa. Näistä kolmen komentajana toimivat rykmentin upseerit: eversti Willebrand, everstiluutnantti Ruthensparre ja majuri Spaak. Jokaisessa komppaniassa oli viisi aliupseeria, joista korkea-arvoisin oli kenttävääpeli. Lisäksi kirjuri, joita oli rykmentissä yksi komppaniaa kohden, laskettiin periaatteessa kuuluvaksi aliupseereihin. Komppaniaa kohden oli kaksi rummunlyöjää. Teoriassa sotamiesten ja korpraalien lukumäärä komppaniassa oli sata miestä, joista korpraaleja kuusi. Willebrandin rykmentistä sijoitettiin Hans Hirnin mukaan Lappeenrantaan ensin puolet ja sen jälkeen viisi komppaniaa. Rykmentin marssiessa kesällä 1739 Lappeenrantaan oli kaupungissa lisäksi jo edellä mainittu kapteeni Lars Åbergin ja yhden luutnantin komennuksessa 125 miehen vahvuinen kaupungin tykkikomppania ja joitakin työkomennuskuntia, jotka vahvistivat kaupunkiniemen eteläreunan linnoituslaitteita. Willebrand itse johti Lappeenrannan joukkoja. Joukot muodostivat Lappeenrannan varuskunnan yhdessä tykistön kanssa. Willebrand toimi myös varuskunnan komentajana. Uusi varuskunta oli aiempaan nähden huomattavan paljon suurempi. Viisi willebrandilaista komppaniaa mukana seuranneine siviileineen lisäsi kaupungin varuskunnan lukumäärää ainakin viidelläsadalla hengellä, kun otetaan huomioon, että kaupungissa edelleen oli tykistöosasto ja komennuskuntia linnoitustöitä tekemässä. Siten majoitusongelmat muodostuivat vaikeiksi pienessä kaupungissa. Syksyllä 1739 osallistuivatkin rykmentin sotilaat vanhan parakin korjaamiseen ja uuden rakentamiseen. Ennen talvea ei majoitustilannetta kuitenkaan saatu kuntoon, vaan puutteelliset majoitusolot ja etenkin rankka vartiopalvelus aiheutti paljon sairas- ja kuolemantapauksia. Varuskunnan sotilailla oli käytössään yhteensä neljä parakkia, kun uusi kaksikerroksinen parakki valmistui. Nämä olivat uusi parakki, neljän huoneen vanha parakki, kolmen huoneen rantaparakki ja kaupungin rakennuttama parakki. Uudessa parakissa asui yläkerrassa upseereita ja aliupseereita. Alakerta oli miehistölle ja heidän vaimoilleen ja lapsilleen. Parakki oli periaatteessa suunniteltu yhteensä 200 sotilaalle, mutta sinne ei pystytty majoittamaan kuin 168 miestä. Rantaparakkiin pystyttiin kaksoislavereiden avulla sijoittamaan jokaiseen huoneeseen 48 miestä eli yhteensä 144 miestä. Näiden lisäksi oli vanhaan vuoden 1739 syksyllä korjattuun neljän huoneen parakkiin majoitettu yhteensä 89 henkilöä. Kaupungin parakkiin mahtui vähiten ihmisiä. Sen kahdessa tuvassa oli yhteensä 58 miestä. Tilat sotilaille ja heidän perheilleen olivat äärimmäisen ahtaat, tämä aiheutti etenkin kosteassa paikassa sijaitsevaan rantaparakkiin majoitettujen keskuudessa kulkutauteja ja kuolemantapauksia. Majoitusta vaikeutti myös lämmityspuiden vaikea saanti.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=