Lappeenrannan varuskuntahistoria

38 Edellä käsitellyn aineiston perusteella kartta joka tapauksessa ajoittuisi vuoden 1723 syksyyn, joskaan aivan tarkkaa ajoitusta ei lähdemateriaalin puutteellisuuden vuoksi voida saada. Vertailun vuoksi voidaan panna merkille, että Suomen puolustussuunnitelman laatija Axel Löwen oli esittänyt puolustuskomissiolle Vehkalahden linnoituksesta tekemänsä suunnitelmapiirustuksen maaliskuussa 1723. 5.1.2 Kaupungin portti Faberin ja Cedersparren suunnitelmapiirustuksessa kaupunkiniemen sulki etelästä, mantereen puolelta, monipolvekkeinen linnoitusvallitus. Vallit oli sijoitettu jyrkkää rinnettä hyväksi käyttäen rinteen yläosaan, siten että ylhäältä linnoituksesta oli vapaa ampuma-ala linnoituksen edustalle ja Viipuriin ja Haminaan johtavien maanteiden suuntaan. Rinteen alaosassa, niemen rantoja kiertäen, ympäröi linnoitusniemeä vielä paalutus. Linnoitukseen johtavat maantiet yhtyivät piirustuksen mukaan rinteen alareunassa ennen paaluaitausta. Ennen tuloaan linnoituksen päävallin kohdalle tie kiersi sen eteen suunnitellun raveliinin itäpuolitse. Päävallin läpi tie kulki kapeana ylittäen ensin vallihaudan siltaa myöten ja läpäisten vallin sisäpolvekkeen kohdalta. Aukon jälkeen oli tien molemmille puolille suunniteltu kaksi samankokoista rakennusta. Rakennusten käyttötarkoitusta ei kartassa ole ilmoitettu, mutta myöhemmät karttaselvitykset osoittavat, että heti linnoituksen pääportin jälkeen sijaitsivat corps de garde- eli vartiorakennus ja tullikamari. Rakennusten jälkeen seurasi vielä puolikaaren muotoinen, muita valleja korkeampi tenaljivalli, jonka tie läpäisi keskeltä. Porttiaihetta oli suunnitelmassa käsitelty kiinnostavasti. Vallitukset kohosivat suunnitelman mukaisessa muodossaan tieltä katsoen porrasteisesti rinteen yläosaa kohden. Jyrkkänä tietä vastaan kohoavan raveliinin takana avautui kaupunkiin päin porttiaihe, jossa kapea vallin aukko leveni kaupunkiin päin mentäessä. Aukon jälkeen seurasi vallien välinen aukio, jossa tien molemmilla puolilla olevat kruunun rakennukset olivat vallinaukon jatkeena. Niiden jälkeen sijaitsivat vielä viimeisenä lukkona kaupunkiin päin kaartuvat tenaljit, joiden jälkeen suunnitelmassa avautui kaupungin pääkatu. Aihetta on suunnitelmakartassa käsitelty niin taitavasti, että voidaan pitää mahdollisena, että linnoituksen sisäänkäynnin korostamista olisi suunniteltu valeperspektiivin avulla. Lars Petterssonin mukaan Lappeenrannan kanssa samanaikaisesti rakennetun kaksoiskaupungin toisen puoliskon – Haminan – rakentamisen yhteydessä käytettiin tietoisesti valeperspektiiviä. Lappeenrannan suunnitelmakartassa valeperspektiivillä olisi portin kohdalla korostettu linnoitusmuurien suuruutta ja portin symbolimerkitystä linnoitukseen tai linnoituksesta kulkeville. Petterssonin mukaan bastionijärjestelmään perustuva linnoitusarkkitehtuuri – johon myös Lappeenrannan voi luokitella – oli erityisen soveltuva valeperspektiivin käyttämiseen. Hän on osoittanut, että valeperspektiivi oli tunnettu Ruotsin ylimmissä arkkitehti- ja upseeripiireissä 1600-luvun lopusta 1700-luvun kolmannelle neljännekselle saakka. Portin merkitys arkkitehtonisena elementtinä korostui 1600-luvun jälkipuolella ruotsalaisessa kaupunkiarkkitehtuurissa. Kaupungin portin korostamisen teema näkyi Tessinillä Norrtullin portissa jo vuonna 1670. Linnoitusjoukkojen päällikkö Erik Dahlberg korosti vuonna 1686 Narvassa Königstorgin porttia sijoittamalla heti sen sisäpuolelle porttiaukon molemmille puolille rakennukset. Rakennukset oli sijoitettu siten vinottain, että portin puoleisessa päässä rakennukset olivat lähempänä toisiaan. Siten muodostui porttia korostava tilarakenne. Dahlbergin lisäksi aihetta käytti Paul von Essen Pärnussa vuonna 1696. Eeva Maija Viljon mukaan portteihin kiinnitettiin linnoituksissa suurempaa huomiota kuin muihin sotilaallisiin rakennuksiin. Hänen mukaansa portilla oli linnoituksissa symbolimerkitys – portti ilmaisi eron sisäpuolella olevan alueen ja ulkopuolen välillä, portti symbolisoi myös rajalla tapahtuvaa selektiota. Portti miellettiin myös hallitsijan ja valtakunnan mahtavuuden ilmaukseksi ulkomaisia vierailijoita varten. Faberin ja Cedersparren allekirjoittamassa suunnitelmakartassa Lappeenrantaa varten oli portin jälkeen Dahlbergin ja von Essenin suunnitelmien tavoin sijoitettu molemmille puolille rakennukset. Rakennusten takana oli kuitenkin näistä suunnitelmista poiketen lähes puoliympyrän muotoinen tenaljivalli, jonka keskellä olevasta aukosta rakennusten välistä kulkeva tie jatkui itse kaupunkiin. Tenaljivallin sijoittelulle oli jo olemassa aikaisempi esimerkki siviiliarkkitehtuurin puolelta. Nikodemus Tessin nuoremman ehdotuksessa Tukholman linnan ympäristön asemakaavaksi vuosilta 1712–1713 voidaan nähdä hänen käyttäneen aukioiden luomiseen puoliympyrän muotoista rakennetta, jonka keskelle avautui aukko. Lappeenrannan suunnitelmassa aukollisen puoliym

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=