Lappeenrannan varuskuntahistoria

41 Vastaavanlaisia rantatoreja on ollut jo 1600-luvulla Kristiinankaupungissa ja Raahessa. Kaupungin ylätasanteelle, kirkon viereen suunnitellun tyyppisestä avokulmaisesta aukiosta taas on esimerkki myöhemmältä ajalta, vuoden 1731 Kajaanin asemakaavasuunnitelmassa. Sitä Lappeenrantaan verrattaessa on mielenkiintoista huomata, että sen tekijä Pehr Cedersparre oli mukana Lappeenrannan linnoitustöissä ainakin vuoteen 1728 asti. Kajaanissa aukio Liliuksen mukaan heijasteli kaavan sotilaallista luonnetta ja oli tarkoitettu markkinoiden pitoa ja sotilaallisia harjoituksia varten. Myös Lappeenrantaan suunniteltu aukio voidaan nähdä ensisijaisesti sotilaallisluonteisena. Sen sijaan “alakaupungin” tori oli suunnitelmassa sijaintinsa, sataman läheisyyden ja sitä ympäröivien hallinnollisten, kaupallisten ja asuinrakennuskorttelien vuoksi perinteinen kaupallis-hallinnollinen tori. 5.1.4 Kaavasuunnitelman erityispiirteitä Faberin ja J.C. Cedersparren asemakaavasuunnitelmaa tarkasteltaessa huomio kiinnittyy kartassa oleviin regulariteetin vastaisiin piirteisiin. Niillä tarkoitetaan tässä tekijöitä, jotka eivät ole tiukan säännöllisen ruutukaavan mukaisia. Ensinnäkin voidaan panna merkille kirkon ja kirkkomaan sijainti suunnitelmapiirustuksessa. Ne sijaitsivat linnoituksen ylätasanteelle suunniteltuun säännölliseen kortteliverkkoon nähden eri kulmassa. Koska kirkko sijaitsi samassa paikassa jo Aspegrenin suunnittelemassa Lappeenrannan ensimmäisessä kaavassa 1600-luvun puolivälissä, ei kyseessä voine olla kirkkomaan ja muun kaavoitetun alueen tarkoituksellinen sijoittaminen epäsymmetrisesti, vaan kaavasuunnittelijoiden on täytynyt vain ottaa huomioon tosiasiallinen tilanne ja sopeuttaa uusi kaavasuunnitelma vanhaan kirkkoon ja kirkkomaahan. On muistettava, että kirkko oli rakennettu jo ennen Lappeenrannan kaupungiksi tuloa ja se säilyi edelleen Lappeen pitäjän kirkkona, vaikka Lappeenranta menettikin kaupunkioikeutensa. Kirkko säilyi paikallaan myös yli isonvihan melskeiden ja vuoden 1741 yli aina Vanhan Suomen kauteen saakka. Se tuhoutui vasta kesällä 1790 salamaniskun sytyttämässä tulipalossa. Ylätasanteella oli myös toinen regulariteetin vastainen tekijä, nimittäin tonttien sijoittelu. Ylätasanteen kortteleihin oli Faberin ja Cedersparren allekirjoittamassa suunnitelmassa hahmoteltu ilmeisestikin tontteja tai rakennusten paikkoja. Ne olivat kuitenkin erikokoisia ja siten sijoiteltuja, että ne perustuivat kirkon tavoin linnoitusmäellä ennen suunnitelmaa vallinneeseen tilanteeseen. Tällä tavalla piirrettyjä olivat erityisesti länsirantaan johtavien portaiden koillispuolella olevan korttelin tontit. Kortteliin oli merkitty vain kuusi “tonttia”, jotka olivat kolmea eri kokoa. Korttelin linnoituksen pääkadun sivulle päin olevat kolme “tonttia” olivat kaikki erikokoisia, ja kahden eteläisimpänä olevan merkinnän väliin jäi vielä aukko. Ei tunnu uskottavalta, että kortteleihin olisi suunniteltu tämänkaltaista tonttijakoa, jollei olemassaoleva tilanne olisi pakottanut siihen. Ylätasanteen “tonttien” tavoin näyttäisi siltä, että niemen pohjoisrannalta länteen kulkevan tien varrelle merkityt tontit tai rakennukset olivat suunnitelmaa edeltävältä kaudelta. Pekka Toivasen oletus siitä, että tontit oli merkitty olemassa olleen rakennuskannan ja Viipurin maistraatin hyväksymän tonttijaon mukaisesti, vaikuttaa luotettavalta. Säännöllisestä ruutukaavasta poikettiin myös länsirannan “alakaupungissa”. Ensinnäkin alueen koordinaatisto poikkesi ylätasanteen koordinaatiston suunnasta. Poikkeaman voi kuitenkin katsoa johtuvan topografisista syistä. Alueen muoto seurasi rannan muotoa ja käytti rannan ja rinteen väliin jäävän alueen mahdollisimman tarkkaan hyödykseen. Sen sijaan alueen lounaisimman korttelin kohdalla on olemassa ollut rakennuskanta saattanut vaikuttaa korttelien muotoiluun. “Alakaupunkiin” oli säännöllisen ruutukaavan periaatteiden mukaan sijoitettu tori, sitä idästä ja lännestä ympäröivät rakennukset ja ylös mäelle johtavat portaat. Sen sijaan torin eteläpuolelle sijoitettu rakennusryhmittymä poikkesi länsirannan muun rakennuskannan regulariteetista. Poikkeama ei ollut kovin suuri, mutta ei ole mitään esteettisiä, rakenteellisia tai topografisia syitä rakennuksen sijoittamiseen muiden alueen rakennusten linjasta poiketen. Onkin todennäköistä, että myös tämä rakennusryhmittymä, joka oli suunniteltu maaherra Frisenheimin residenssirakennukseksi, pohjautui joltakin osaltaan aiempaan rakennuskantaan. Kauden asemakaavoitukselle oli Liliuksen mukaan yhteistä, että se nojasi täysin 1600-luvun perinnön varaan. Kaupungit siis pyrittiin edelleen kaavoittamaan neliön tai suorakaiteen muotoiseksi ja katuverkostosta pyrittiin saamaan säännöllinen suorakulmaisine tai neliömäisine kortteleineen. Haminan kaavoitusta on pidetty ison- ja pikkuvihan välisen kauden merkittävimpänä saavutuksena. Kaupunki rakennettiin radiaalikaupungiksi. Sen keskustassa oli kahdeksankulmainen keskustori, josta säteittäiset kadut kulkivat linnoituksen vallien ja keskustan porvariasutuksen väliselle leveälle vyöhykkeelle, jossa sallittiin vain sotilasrakennusten rakentaminen. Kaupungin poikkeukselliselta tuntuvasta

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=