Lappeenrannan varuskuntahistoria

44 vuoksi noussut yhä tärkeämmäksi kaupungiksi Viipurin komendanttikunnassa. On myös muistettava, että Lappeenrannassa asui vuosina 1722 ja 1723 myös rajakomissaari Axel Löwen upseereineen kahdeksan kuukauden ajan. Ainakin siihen aikaan siis Lappeenrannassa on ollut asuttavia rakennuksia. Kaupunkiniemen rakennuskannan säilymisestä tai toisaalta tuhoutumisesta ei kuitenkaan ole mitään tarkkaa tietoa. Alueen jäljellä olevista rakennuksista merkittävin ja itse asiassa ainoa, josta tiedetään sen varmasti pysyneen pystyssä yli isonvihan, oli Lappeen kirkko. Kirkko purettiin isonvihan aikana osittain, mutta se säilyi kuitenkin omalla paikallaan kirkkomaan keskellä. Toisen merkittävän 1600-luvun rakennuksen – raatihuoneen –kohtalosta kaupunkioikeuksien lakkauttamisen jälkeen ei ole tietoa. Merkille pantavaa on kuitenkin, että 1700-luvun ensimmäisen puoliskon ajan karttoihin merkitty raatihuone sijaitsi ranta-alueen säännönmukaisesta ruutukaavasta poikkeavassa kulmassa. Regulariteetista poikkeavasti rakentamiseen on tietysti voinut olla syynä hankalasti puoliväliin rinnettä sijoittuva tontti. Toinen mahdollinen peruste poikkeavaan sijoittamiseen voisi olla se, että rakennus sijaitsi samalla paikalla kuin 1600-luvun raatihuone. Toivanen arvelee, että 1600-luvun asemakaava ei toteutunut ranta-alueella, jossa viipurilaisilla oli omistuksia. Siten jo 1600-luvun raatihuone olisi sijainnut Aspegrenin ruutukaavan vastaisesti. Toivasen päätelmää tukee tieto siitä, että linnoituksessa suoritettujen tutkimuskaivausten mukaan Lappeenrannassa kaupungin julkisten rakennusten rakentaminen entisille paikoilleen ja jopa vanhoille perustuksille oli ainakin 1700-luvun jälkipuoliskolla hyvin tavallista. Puurakennuksia lienee pystytetty vanhoille perustuksille esimerkiksi tulipalon jälkeen käytännön syistä. Uudisrakennuksessa voitiin silloin käyttää hyödyksi vanhoja kiinteitä rakenteita: perustuksia, uuninpohjia ja kellareita. Vaikka linnoituskaudelta ei olekaan säilynyt tonttikarttaa, voidaan Faberin ja Johan Conrad Cedersparren linnoitustyön alkuun ajoittuvasta suunnitelmasta havaita siihen merkityn joittenkin tonttien tai rakennusten paikkoja. Faber ja Johan Conrad Cedersparre tuskin kuvasivat merkinnöillään suunniteltua tonttijakoa, koska merkinnät ovat erikokoisia ja muodostavat neliöitä ja suorakaiteita; yksi merkintä on jopa vinkkelimuotoinen. Lisäksi merkityt tontit tai rakennuksen paikat eivät täyttäneet yhtään korttelia kokonaan. Merkinnät kuvasivat todennäköisesti olemassa olevan asutuksen sijaintia. Kuvasivat merkinnät sitten talojen paikkoja tai tontteja, kertovat ne kuitenkin jotain tilanteesta, joka kaupunkiniemellä vallitsi 1720-luvun alussa ennen linnoitustöitä. Merkintöjen lukumäärälle löytyy myös mielenkiintoinen vertailuluku. Kun vuodelta 1722 tiedetään Lappeenrannan henkikirjaväkiluvun olevan 101 ja talouksien määrän 39, niin Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelmakarttaan muuta piirustusta ohuemmalla viivalla merkittyjen talojen tai tonttien lukumäärä ei poikkea kovinkaan paljoa talouksien määrästä. Merkinnät ylätasanteella sijoittuvat pohjois-eteläsuuntaisen pääkadun ja ylätasanteelta “alakaupunkiin” johtavan poikkikadun varrelle. Asemakaavakarttojen vertailusta tiedetään, että pääkatu on 1600-luvun kaavan mukaisella paikalla, ja tiedetään, että myös ylätasanteelta markkinarantaan johtava katu toteutui 1600-luvulla. Merkinnät olisivat siten rakennuksia tai tontteja, jotka sijaitsivat 1600-luvun asemakaavan pääkadun ja tärkeimmän poikkikadun varsilla. Tontti- tai rakennusmerkinnöistä päätellen Faberin ja Cedersparren allekirjoittama 1720-luvun alun kaavasuunnitelma perustui pääkadun ja ylätasanteelta “alakaupunkiin” johtavan kadun osalta 1600luvun asemakaavan katuihin. “Alakaupunkiin” sijoittuvat tontti- tai rakennuspiirustukset näyttäisivät tukevan Toivasen teoriaa siitä, että markkinarantaa ei rakennettu Aspegrenin kaavan mukaiseen regulariteettiin, sillä rakennuksien tai tonttien merkinnät eivät alueella sijoitu Aspegrenin kaavan katuverkon mukaiseen järjestykseen. Sen sijaan kun lähdetään etsimään syitä “alakaupungin” suurvalta-ajan asemakaavaperinteestä poikkeavaan artikulointiin, voidaan alueen olemassaolevan rakennuskannan tai tonttiomistuksen huomioon ottamista pitää yhtenä vaikutustekijänä alueen kaavalliseen muotoon. Aspegrenin 1600-luvun puoliväliin ajoittuvan Lappeenrannan asemakaavaa kuvaavan kartan ja ison- ja pikkuvihan väliseen kauteen ajoittuvan karttamateriaalin vertailun lopputuloksena voidaan havaita, että 1700-luvun alkupuolen kaavoitus ei pääosin pohjautunut Aspegrenin kaavaan. Jatkuvuutta vastaan puhuvat katuverkoston sijainnin osittainen poikkeaminen Aspegrenin kaavan kaduista, kortteleiden erilainen koko sekä uuden torin ja aukioiden tulo 1700-luvun alkupuolen kaavaan. 1600luvun kaavan jatkuvuuden puolesta taas puhuu se, että ylätasanteen toiminnalliset pääkadut sijaitsivat osin samoilla paikoilla kuin Aspegrenin kaavassa. Vastaus kysymykseen Lappeenrannan 1600-luvun kaavan jatkumiselle voidaan löytää siitä, että

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=