Lappeenrannan varuskuntahistoria

46 Aspegrenin kaava ei 1600-luvulla ollut toteutunut kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan pääkadun ja joidenkin poikkikatujen osalta. Toisaalta kaupunkioikeuksien menettämisen jälkeen asutus harventui, mutta kuitenkin säilyi pitkittäiskadun ja markkinarantaan johtavan kadun varrella. Kehitys ei ollut mitenkään poikkeuksellista, vaan poikkeamat kaavasuunnitelmista ja harva asutus olivat tyypillisiä 1600-luvun suomalaisille kaupungeille. Mielestäni sekä Heimala että Toivanen ovat päätelmissään 1600-luvun asemakaavan jatkuvuuden suhteen päätyneet osittain oikeansuuntaiseen tulokseen. 1700-luvun kaavan laatijat ovat selvästikin ottaneet huomioon niemellä sijainneen asutuksen ja rakennukset. On kuitenkin eri asia, voidaanko sanoa Erik Aspegrenin Lappeenrannan ensimmäisen asemakaavan toimineen 1700luvun kaavoituksen pohjana. Todellisuudessa Aspegrenin asemakaava on vaikuttanut 1720-luvun kaavoitukseen välillisesti, sillä kaupunkiniemelle syntynyt asutus rakennettiin osittain Aspegrenin kaavan mukaan. Kaupunkioikeuksien menettämisen jälkeen Aspegrenin asemakaava siirtyi passiiviseksi vaikutustekijäksi. Linnoitusupseerien aloittaessa kaupungin kaavoituksen uudelleen ei heidän asemakaavasuunnitelmaansa vaikuttanut enää Aspegrenin kaava, vaan jotkut sen määräämille paikoille rakennetut kadut ja rakennukset ja toisaalta viipurilaisten omistamilleen tonteille vastoin Aspegrenin kaavaa rakentamat rakennukset. 5.3 Kaupunkirakenne vuoteen 1726 mennessä Lappeenrannan kaupunkirakenteen muodostumista voidaan seurata linnoitusupseerien tekemistä linnoitustöiden edistymistä kuvaavista selostuspiirustuksista. Vertailtaessa Faberin ja Johan Conrad Cedersparren kaavasuunnitelmaa myöhempiin linnoitustyön selostuspiirustuksiin on toki otettava huomioon, että 1700-luvun karttojen tarkkuuteen on suhtauduttava varauksin. Pääsääntöisesti kartat kuitenkin vaikuttavat luotettavilta. Esimerkiksi linnoitusniemen topografia on niissä kuvattu oikein. Vertailuja voidaan siten tehdä, kunhan muistetaan, että mittavirheet ja epätarkkuudet ovat mahdollisia ja usein todennäköisiäkin. Ensimmäisten, vuodelta 1726 peräisin olevien selostuspiirustusten mukaan linnoitusvalleja ei ollut saatu rakennetuksi Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelmakartan laajuudessa. Linnoituksen ylätasanne oli vailla suunnitelmapiirustuksessa sitä ympäröinyttä vallitusta. Eteläpuolen vallituksesta puuttui suunnitelmassa esiintynyt syvyys. Suunnitellusta vallituksesta oli rakennettu vain päävalli, mutta raveliinit ja portin kohdalle suunniteltu tenaljivalli puuttuivat. Päävallin polvekkeet kuitenkin noudattivat jotakuinkin suunnitelmaa. Linnoituksen porttisommitelma toteutui tenaljin ja raveliinin poisjättämisen vuoksi vain osittain. Kuitenkin portin itäpuolella oli toinen suunnitelman mukaisista rakennuksista, corps de garde. Suunnitelman mukainen barokkimainen mahtavuus oli kuitenkin linnoituksen sisääntulon toteutuksesta kaukana. Selostuskarttojen perusteella pääportti muistutti pikemminkin väliaikaisen varustuksen tai leirin sisääntuloa. Pehr Cedersparren vuoden 1726 selostuskartan mukaan linnoituksen ylätasanteella kulkeva eteläiseltä pääportilta pohjoisportille kulkeva pääkatu oli samalla paikalla kuin jo Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelmassa. Pääkadun länsipuolelle oli kuitenkin merkitty asemakaavasuunnitelmasta poiketen toinen pitkittäiskatu pääkadun länsipuolisten kortteleiden ja länsirinteen väliin. Koska niemen laki oli pohjoisesta leveämpi kuin etelästä, muodostui ylätasanteen pohjoisosaan tämän pitkittäiskadun länsipuolelle vielä kolme rinteeseen rajoittuvaa vajaata korttelia. Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelmassa oli pääkadun itäpuolelle merkitty yksi pitkittäiskatu; nyt Pehr Cedersparren työselvitys näytti, että sinne oli muodostettu niitä kaksi. Lähempänä pääkatua oleva katu oli hiukan idempänä kuin suunnitelman pitkittäiskatu. Itäisin pitkittäiskatu kulki työselvityksen mukaan aivan ylätasanteen itäreunalla ja paikoitellen se karttaan merkittyjen maastonmuotojen perusteella jopa kulki rinteessä. Pääkatu oli Pehr Cedersparren selostuskartan mukaan hiukan leveämpi kuin sen itäpuolella olevat pitkittäiskadut. Toisaalta olivat pääkadun länsipuolella oleva uusi pitkittäiskatu ja kauimpana pohjoisessa oleva poikittaiskatu ylätasanteen kaduista vielä pääkatuakin leveämpiä. Pääkadun leveys oli mittakaavan mukaan n. 10 1/2 metriä, sen itäpuolella olevat kadut olivat n. 8 ja 6 metriä leveitä, pääkadun länsipuolella olevan kadun leveys oli n. 11 metriä. Poikkikatujen leveydet ylätasanteella vaihtelivat 6 metristä 11 1/2 metriin. Molemmissa kartoissa oli kuusi poikittaiskatua ja kadut olivat likimain samoilla paikoilla molem

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=