Lappeenrannan varuskuntahistoria

49 5.4 Varuskuntakaupungin rakennukset ruotsalaisella kaudella Vuosien 1722–1741 välisenä aikana suomalaisten kaupunkien rakennuskanta ei poikennut kovinkaan paljoa suurvaltakauden rakennuksista. Tärkeimpiä julkisia rakennuksia olivat yhä kirkko ja raatihuone; edelleen kaupunkeihin rakennettiin kouluja, tullitupia, vankiloita, panimoita ja teurastamoja. Yksityiset rakensivat vieläkin muiden rakennusten tavoin valtaosaltaan puusta suorakaiteenmuotoisia ja satulakattoisia puutaloja. Kaupunkikiinteistöön kuului edelleen umpipihan ympärille rakennettuna monia talousrakennuksia: aittoja, vajoja ja karjasuojia. Pohjakaavoissa oli 1600-luvun yksinäistuvan, ns. moratuvan, ja parituvan rinnalle tullut karoliininen pohjakaava. Rakennukset olivat edelleen pääsääntöisesti maalaamattomia. Tässä käsitellään vain Lappeenrantaan rakennettuja julkisia rakennuksia ja niitäkin luettelonomaisesti. Julkisilla rakennuksilla tarkoitetaan sotilaiden rakentamia ja käyttämiä rakennuksia, keskushallinnon rakennuksia ja kaupunkiyhteisön yhteisiä rakennuksia. Pääpaino tarkastelussa on sotilasrakennusten tarkastelussa. Tekstissä rakennusten kohdalla olevat numerot viittaavat liitekartan numeroon ja osoittavat rakennuksen likimääräisen sijainnin linnoitusniemellä. Vuosien 1722-1741 välisenä aikana rakennettiin Lappeenrannan lisäksi joitakin sotilasrakennuksia myös Hämeenlinnaan, Savonlinnaan ja Turkuun. Merkittävin rakennuskohde Suomessa oli kuitenkin niin määrällisesti kuin arkkitehtoniselta laadultaankin Hamina. Haminaan rakennettuja sotilasrakennuksia ei ole vielä käsitelty taidehistoriallisessa tutkimuksessa, mutta pintapuolinenkin tarkastelu osoittaa linnoitusjoukkojen kaupunkiin rakentamien rakennusten olleen merkittävä osa ajan suomalaisesta arkkitehtuurista. Haminaan ja Lappeenrantaan rakennettuja rakennuksia koskevaa tutkimusta lienee ehkäissyt se, että rakennukset tuhoutuivat lähes täydellisesti pikkuvihassa. Siten on osoittamatta, miten Haminaan rakennetut omaleimaiset sotilasrakennukset sekä Lappeenrannan vaatimattomammat rakennukset vaikuttivat alueella tapahtuvaan muuhun rakentamiseen. Rakennustapojen ja uuden tyylin leviämiselle varuskuntakaupungista laajemmalle alueelle tuo mielenkiintoisen vertailukohdan Lars Petterssonin tutkimus Itä-Suomeen Haminaan rakennetun Ulrika Eleonoran kirkon välityksellä levinneestä kirkonrakennustyylistä. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan ole mahdollista tarkastella asiaa tarkemmin. Edempänä esitellään säilyneiden Lappeenrantaan rakennettujen rakennusten piirustusten ohella myös muuta ajan sotilaitten rakentamia rakennuksia koskevaa piirustusaineistoa. Kuvien avulla toisaalta osoitetaan, millaisia rakennuksia sotilaiden tarpeisiin rakennettiin 1700-luvun alkupuolella, ja toisaalta esitetään vertailuaineistoa niille Lappeenrannan rakennuksille, joista ei ole säilynyt piirustuksia. On kuitenkin muistettava, että vertailuaineiston esittäminen ei tarkoita sitä, että juuri esitetyn kaltainen rakennus olisi rakennettu myös Lappeenrantaan. Suomen sotilasylipäällikkö Berndt Otto Stackelberg raportoi vuonna 1730, mitä sotilasrakennuksia Lappeenrantaan 1720-luvun aikana oli rakennettu. Hänen mukaansa Lappeenrantaan oli vallitusten ohella rakennettu päävahti, Haminan portin vartiohuone eli corps de garde, neljä pienempää vartiohuonetta porteille, suuri kuuden huoneen parakki, kolmen asuinhuoneen parakki, jossa oli kaksi eteistä ja pesutupa, pieni yhden huoneen parakki, neljän huoneen parakki, neljän huoneen parakki, jossa viidennen huoneen muodostavaa eteistä käytettiin keittiönä, varuskunnan päällikön asuinrakennukset, kolmen huoneen suuri makasiini sekä nelihuoneinen materiaalivarasto, jossa sijaitsi käsityöläisten työtila, välinevarasto eli “instrumental”, kalkkiaitta ja varusvarasto. Lisäksi oli rakennettu kuusiuuninen kaksi huonetta käsittävä leipomo. Tykistöä varten oli rakennettu varusvarasto pihoineen, paja, kalkkivarasto, laboratorio ja kaksi ruutikellaria. Vielä Stackelberg mainitsee linnoitusjoukkojen rakentaneen kaivon. 5.4.1 Parakit Lappeenrantaan 1700-luvun alussa rakennettuja parakkeja tarkasteltaessa on huomattava, että 1700luvulla parakki-sanalla (baraque) ei ollut samaa merkitystä kuin nykyisin. 1700-luvulla saatettiin parakeiksi kutsua kivirakennuksia, jotka nykyisin määriteltäisiin kasarmeiksi. Parakiksi kutsuttiin esimerkiksi Landskronaan rakennettua rakennusta, jossa sijaitsivat komendantin ja upseereiden asuintilat sekä kirkko. Toisaalta saatettiin kasarmeiksi (kasern) kutsua hyvinkin yksinkertaisia puurakennuksia. Ejnar Berg on määritellyt parakkien kuuluvan rakenteensa mukaan kolmeen eri luokkaan: vapaasti seisoviin parakkeihin, kasemattiparakkeihin ja pomminkestäviin parakkeihin. Lappeenrantaan rakennetut parakit olivat Bergin luokitukseen sijoitettuna kaikki puurakenteisia, vapaasti seisovia parakkeja. Parakkien rakentaminen Ruotsissa liittyi kiinteästi majoitusrasituksen siviiliväestölle aiheuttamiin

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=