Lappeenrannan varuskuntahistoria

55 Niin Lappeenrantaan kuin muuallekin Suomeen Haminasta Hämeenlinnaan ennen pikkuvihaa rakennetuille sotilasrakennuksille yhteisiä piirteitä olivat vaatimattomuus ja tiukka pitäytyminen yksinkertaisiin rakennustaiteellisiin ja teknisiin ratkaisuihin. Rakennuksissa suosittiin myös paikallista rakennusmateriaalia eli puuta, eikä linnoitusfunktiosta huolimatta rakennettu kivestä. Teknisesti rakennukset edustivat uloslämpeävinä rakennuksina paikallisiin oloihin nähden kehittyneempää rakennustekniikkaa. Sotilasrakennukset poikkesivat siviilien rakennuksista myös pohjakaavojen osalta. Ilmeisestikin varusteiden säilyttämisen tarpeen vuoksi rakennusten ominaispiirteiksi muodostuivat korkea katto ja kattoikkunat. Rakennuksia ei vielä ollut vuorattu laudoilla. Rakennuksia esittävien piirustusten perusteella on kuitenkin mahdollista, että salvoskohdat oli peitetty laudalla. Kyseessä voi kuitenkin olla vain piirustuksessa esiintyvä epätarkkuus. Haminaan 1724–1726 rakennetun suuren parakin ulkokaton materiaalina käytettiin Hollannista tuotettua tiiltä ja 1730-luvulta on tietoja upseerirakennusten maalauksesta punaiseksi. Lappeenrannassa kattomateriaalina lienee ollut turve. Everstiluutnantti Faber oli määrännyt paloturvallisuussyistä jo vuonna 1724 kaupungin puukattoiset rakennukset katettaviksi turpeella, ja vuodelta 1739 oleva tarkastuskertomus Lappeenrannan linnoituksesta vahvistaa, että ainakin makasiineissa oli turvekatot. Laajempaan yhteyteen asetettuna Suomeen 1700-luvun alkupuolella rakennetut sotilasrakennukset voidaan nähdä yhtenä eurooppalaisen sotilasrakentamisen paikallisena sovelluksena. Muualla Euroopassa rakennukset rakennettiin usein kivestä, Suomessa puusta. Rakennukset ovat silti saman tradition kantajia niin funktionaalisen rakennustavan kuin barokista omaksuttujen niukkojen koristeaiheiden käytössä. Suomen hienoimmat sotilasrakennukset sijaitsivat Haminassa. Rakennukset varmaankin erottuivat kaupunkikuvassa – Haminan kaksikerroksisen varusvaraston päätyyn ripustetun kuninkaan tunnuksen, kullatun F-kirjaimen ja kruunun, valitettiin loistavan puolen peninkulman päähän. 5.4.3 Muut julkiset rakennukset Sotilaiden käytössä olleiden rakennusten lisäksi Lappeenrannassa sijaitsi myös muita julkisia rakennuksia. Tärkein näistä oli maaherran residenssi (numero 20). Rakennus sijaitsi “alakaupungissa” torin eteläpuolella. Toivasen mukaan rakennus sijaitsi samalla paikalla kuin 1600-luvun “kuninkaan huone”, ja osa rakennuksesta ilmeisesti pohjautui 1600-luvun rakennukseen. Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelmakartassa residenssille oli laadittu pohjakaava, jossa päärakennus oli sijoitettu rinteen puolelle ja sen edustalle neljä sivurakennusta kahdeksi siiveksi. Rakennusryhmittymän muodostama piha oli suunnitelmassa rannan puolelta suljettu aidalla. Toivanen arvelee, että pohjois- ja eteläreunan piharakennukset loppujen lopuksi toteutettiin yhtenäisinä siipinä. Päärakennuksen arvoa korostavalle sommitelmalle löytyy vertailukohtia esimerkiksi sotilasvirkatalojen mallipiirustuksista. Residenssin korjaustyöt valmistuivat vuonna 1725 ja rakennustöiden johdosta vastasi rakennusmestari Petter Luutman. Rakennustyöt maksoivat yli 2 000 hopeatalaria. Rantatorin luoteisnurkassa sijaitsi pohjakarttojen mukaan telttakattoinen vaakahuone (numero 21) ja sen eteläpuolella lääninkonttorin ja -kanslian rakennus (numero 22). Rakennuksista ei ole säilynyt piirustuksia, mutta lääninkonttorin ja -kanslian rakennuksesta on Toivanen kuitenkin löytänyt joitakin tietoja. Rakennus oli harmaakiviperustalle rakennettu hirsirakennus. Siinä oli ikkunoin varustettu aumakatto, joka oli katettu tuohella. Rakenteellisesti rakennus oli edistynyt. Sen yhteydessä on myös muista Lappeenrannan rakennuksista poiketen tietoja lautojen ja punamultauksen käytöstä. Toivasen mukaan lautoja ei kuitenkaan ilmeisesti käytetty rakennuksen vuoraukseen, vaan laudat käytettiin oviin, kattoikkunoiden luukkuihin sekä ikkunalautoihin ja punamulta maalattiin hirren pintaan. Ikkunalaudat, eteisen kaksoisovi ja kattoikkunoiden luukut maalattiin keltamullalla. Rakennuksen yhteentoista ikkunaan oli ommeltu vielä vihreästä kankaasta verhot. Rantatorin itäreunalla, rinteessä olevan “terassin” kohdalla sijaitsi raatihuone (numero 23). Rakennuksessa toimi myös koulu. Rakennus sijaitsi maaherran residenssin tavoin hiukan katuverkosta poikkeavassa kulmassa, ja onkin arveltu, että se residenssin tavoin olisi sijainnut samalla paikalla kuin 1600-luvun raatihuone tai olisi ollut sama rakennus. Raatihuoneen alapuolella toritasossa sijaitsi lääninhallituksen rahatoimikamari (numero 24). Se oli pohjakaavaltaan neliönmuotoinen ja siinä oli harmaakivinen, koko rakennuksen laajuinen kellari. “Yläkaupungissa” sijaitsi sotilaiden käyttämien rakennusten lisäksi myös joitakin muita julkisia

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=