Lappeenrannan varuskuntahistoria

61 Taulukko Lappeenrannan henkikirjoitetut vuosina 1722–1739 vuosi henkikirjoitetut 1722 101 1724 267 1725 249 1727 213 1728 198 1730 203 1731 241 1732 281 1733 269 1734 280 1735 272 1736 267 1737 365 1739 290 Lähteet: Jalkanen, K. J.: Lappeenrannan kaupungin historia 1649–1741. Jyväskylä 1913; Toivanen Pekka: Lappeenrannan kaupungin historia 1649–1743. Lappeenranta 1979. Ison- ja pikkuvihan väliseltä ajalta ei ole säilynyt karttamateriaalia, josta ilmenisi, paljonko kaupunkiniemelle oli kaavoitettu tontteja tai tonteille rakennettu rakennuksia. Siten asukasluvun perusteella ei voida määritellä kovin tarkkaan, kuinka tiheästi kaupunki oli asutettu 1700-luvun alussa. Sen verran asukasluvun perusteella ja uusien julkisten rakennusten ja runsaslukuisten sotilaallisten rakennusten määrän perusteella kuitenkin voidaan sanoa, että kaupungin alueen ollessa sama kuin 1600-luvullakin oli Lappeenranta ison- ja pikkuvihan välisenä aikana tiheämmin asutettu kuin koskaan aikaisemmin. Asutuksen tiheydestä saadaan lisätietoja silminnäkijälausunnosta vuodelta 1738. Lappeenrannan ulkoisesta asusta kirjoitti rajalinnoituksiinsa tarkastusmatkan tehnyt silloinen Suomen sotilasylipäällikkö Axel von Löwen – aiemminkin Lappeenrannan kaupunkikehitykseen vaikuttanut linnoitusupseeri. Hän mukaansa Lappeenranta oli pieni ja ahdas. Lisäksi siellä ulottuivat tiheään rakennetut puutalot varustuksiin saakka. Lappeenrantaan siis oli ainakin vuoteen 1738 mennessä rakennettu runsaasti rakennuksia, ja esitetyn karttamateriaalin perusteella voidaan olettaa, että rakennukset oli sijoitettu Faberin ja Johan Conrad Cedersparren asemakaavan mukaan kaupunkiniemelle. 5.6 Kaupunkirakenteen erityispiirteitä Koska karttamateriaalissa ei kuvattu siviilirakennuksia, niin niiden perusteella ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kaupunkikuvasta. Tiedetään kuitenkin, että 1600-luvun suomalaisessa kaupungissa oli normiksi muodostunut säännöllinen ruutukaupunki. Sen katuja reunustivat yksikerroksiset puutalot, joista erottuivat vain kirkko ja jotkin harvat julkiset rakennukset. Samoin tiedetään, että kaupunkien kadut olivat kapeita ja matalien talojen ja aitojen reunustamia, jolloin muodostui matala katutila ja tiivis katuseinämä. Samoja kaupunkikuvan perusrakenteita voidaan etsiä myös Lappeenrannan kaupunkikuvasta ison- ja pikkuvihan väliseltä ajalta. Karttamateriaalin mukaan Lappeenranta oli edelleen pitkälti 1600-luvun kaupunkien tyyppinen. Yhtenä poikkeuksena on “alakaupungin” rantaviivan yhtenäinen käsittely verrattuna 1600-luvun rantaviivaan. Asemakaava oli etenkin ylätasanteella säännöllinen ruutukaava. Säännöllisen levyisestä katuverkosta kuitenkin poikkesi leveytensä puolesta jossain määrin ylätasanteen halki kulkeva Suuri Kuninkaankatu ja merkittävästi “alakaupungin” halki kulkeva Maaherrankatu. Yksikerroksiset rakennukset ovat karttamateriaalin ja säilyneiden, sotilasrakennuksia kuvaavien piirustusten mukaan olleet edelleen kaupunkikuvalle tyypillisiä. 1600-luvun kaupunkiin verrattuna oli lappeenrantalais

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=