Lappeenrannan varuskuntahistoria

63 vaikkakaan sitä ei lähdeaineiston perusteella pystytä varmasti toteamaan, 1600-luvun markkinapaikan rakennusten sijoitteluun. Toisaalta, kuten edellä on jo todettu, kun Aspegrenin 1600-luvun puoleenväliin ajoittuvaa Lappeenrannan asemakaavakarttaa verrataan 1720-luvun asemakaavaa kuvaaviin karttoihin, voidaan nähdä, ettei Aspegrenin kaava ole voinut välittömästi vaikuttaa uuteen asemakaavaan. Sen sijaan Aspegrenin kaava vaikutti välillisesti ainakin “yläkaupungin” pääkadun sijainnin osalta Faberin ja J.C. Cedersparren kaavasuunnitelmaan ja sitä seuranneeseen asemakaavaan. Välittävänä tekijöinä olivat Aspegrenin kaavan mukaisesti pääkadun varteen rakennetut rakennukset. Kaupunkirakenteen muotoutumiseen vaikutti merkittävästi kaupungin toimiminen linnoituskaupunkina. Sotilaallinen aktiviteetti aiheutti sen, että linnoituskaupungeiksi valittuihin kaupunkeihin suunnattiin valtion varoja. Ne suunniteltiin muutenkin paljon kokonaisvaltaisemmin kuin muut sodan ja köyhyyden kuihduttamat kaupungit. Sen lisäksi, että linnoituskaupunkeihin rakennettiin runsaasti armeijan tarvitsemia rakennuksia, tuli kaupunki tietenkin suojata myös vallituksilla. Lappeenrannassa ajan linnoitustekniikka edellytti linnoituksen ylätasanteen eriyttämistä puolustuslaittein muusta kaupungista – puolustajien tykkien tuli nimittäin sijaita hyökkääjiä korkeammalla. Linnoitusvallit ja tykkiasemat oli siten Lappeenrannassa rakennettu rinteen yläosaan, josta oli parempi ampuma-ala kuin niemen rannoilta. Näin ollen rantaan sijoitetut rakennukset jäivät niemen eteläosaa ja niemeä kiertävää paaluaitausta lukuun ottamatta linnoitusvallien ulkopuolelle. Linnoitusvallit rinteen yläreunalla jakoivat siten kaupungin ylätasanteeseen ja ranta-alueisiin. Lisäksi oli itsestään selvää, että linnoitusupseerit sijoittivat pääosan sotilaallisista rakennuksista nimenomaan “yläkaupunkiin” – linnoitusvallien ja tykkiasemien suojaan. Lappeenrannan pikkuvihaa edeltäneen kaupunkirakenteen muotoon ovat vaikuttaneet myös kaavoittajien – linnoitusupseereiden – tiedot ja taidot rakennustaiteen alalta. Vaikka Lappeenrannan linnoituksen asemakaavan pääsuunnittelijaksi ja toteuttamisen valvojaksi voidaan nimetä everstiluutnantti Faber – hänen asemaansa linnoituksen suunnittelijana kuvaa sekin, että linnoituksen idempänä sijaitseva bastioni sai nimensä Faberin mukaan, kun taas läntinen bastioni sai nimensä myöskin voimakkaasti Lappeenrannan kehitykseen vaikuttaneen maaherra Frisenheimin mukaan – niin kaupunkirakentamisen johdossa olleita upseereita on käsiteltävä ammattiryhmänä, kollektiivina, joka teki ja toteutti suunnitelmat yhteistyönä. Edellä on jo selvitetty, että 1700-luvun linnoitusupseerit saivat koulutusta myös siviiliarkkitehtuurin alalle ja että heidän tuli olla kykeneviä myös kokonaisten kaupunkien suunnitteluun. Asemakaavoituksen osalta on otettava huomioon lisäksi laajalle levinnyt linnoitusrakennustaidetta koskeva kirjallisuus, josta edellä on annettu joitakin esimerkkejä. Lappeenrannan linnoituksen rakentamisesta päävastuun kantanut everstiluutnantti Faber oli lisäksi tullut Saksasta Ruotsin joukkoihin, joten voidaan pitää todennäköisenä, että hänellä oli ollut yhteyksiä ainakin saksalaiseen linnoituskoulukuntaan. Lappeenrannan osalta ei kirjallisuudesta ole varmastikaan löydettävissä yhtä varsinaista kaavamallia, jonka mukaan kaupunki olisi kaavoitettu. Kuitenkin voidaan linnoitusrakennustaidon oppikirjoista nähdä se asemakaavatraditio, johon nojautuen linnoitusupseerit Lappeenrannankin kaavoittivat. Verrattaessa Lappeenrannan ja Haminan asemakaavaa eurooppalaiseen linnoitusrakennustaiteeseen voidaan Haminan linnoituksen asemakaava nähdä renessanssin radiaalikaupunki-ihanteeseen pohjautuvan linjan edustajana. Linjan tunnetuin kaupunki lienee italialainen Palmanova. Haminan asemakaavan esikuvana on arveltu olleen saksalaisen Daniel Specklen ihannekaupunkisuunnitelma, radiaalikaavaa noudattavia vertailukohtia kuitenkin löytyy linnoitusteoreettisesta kirjallisuudesta enemmänkin. Lappeenrannan linnoituksen asemakaava taas voidaan nähdä radiaalikaavaa noudattaville linnoituksille vaihtoehtoisen linjan edustajana. Siinä puolustuslaitteiden sisäpuolella oleva kaupunki oli kaavoitettu ruutukaavaan. Kaavasuuntauksen taustana on pidetty Dürerin ihannekaupunkisuunnitelmaa 1520-luvulta. Linjan huomattavin edustaja oli kuitenkin Vaubanin Neuf-Brisachin linnoituskaupunki vuodelta 1699. Siellä Vauban sijoitti Palmanovan tapaan torin kaupungin keskustaan. Torin ja kaupunkia ympäröivistä mahtavista linnoituslaitteista muodostuvan kahdeksankulmion välisen kaupungin Vauban kuitenkin kaavoitti radiaalikaavan sijasta säännölliseen ruutukaavaan. Ruutukaava oli linnoituskaupungeissa radiaalikaavaa huomattavasti suositumpi. Tuliaseiden kehityksen myötä alkoi myös radiaalikaavan hyödyllisyys puolustuksen kannalta hävitä. Koska ruutukaavaa oli vielä teknisesti joustavampaa soveltaa eri olosuhteisiin, se syrjäytti radiaalisen linnoituskaupungin. Lappeenrannassa radiaalikaavaa olisi maaston korkeuserojen vuoksi ollut äärimmäisen vaikea toteuttaa, siten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi ruutukaava. Kaupunkirakenteessa esiintyvään kaupunginosien eriytymiseen vaikuttaneena tekijänä voidaan pitää myös ajan yhteiskunnan rakennetta. Vapauden ajan Ruotsissa olivat sotilasmenot rauhan aikana noin 2/3 kaikista menoista. Työvoimasta oli ajoittain 1/10 miehistä sotalaitoksen palveluksessa,

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=