Lappeenrannan varuskuntahistoria

68 6.2 Venäjän linnoitusjoukot Lappeenrannan taistelun jälkeen elokuun 23. päivänä vuonna 1741 linnoitus osittain tuhottiin ja kaatuneet jätettiin kentälle. Ruotsalaiset joukot pakenivat Haminan suuntaan ja venäläiset joukot siirtyivät elokuun lopussa Viipuriin vankeineen ja haavoittuneineen. Venäläiset joukot palasivat muutaman viikon päästä linnoitukseen, jolloin kaatuneet vasta haudattiin. Kaupunkiin ei vielä tässä vaiheessa sijoitettu vakinaista varuskuntaa, vaan vasta Turun rauhan jälkeen vuonna 1743 Lappeenranta muuttui ruotsalaisesta venäläiseksi varuskuntakaupungiksi. Kaupunki linnoitettiin ruotsalaisen kauden tapaan ja rakennustyöstä vastasi paljolti Ruotsin linnoitusjoukkoja muistuttava joukko-osasto. Vanhan Suomen sotilasrakentamista tutkineen Rainer Knapaksen mukaan Venäjällä maalinnoitusten rakentaminen tapahtui sotakollegion alaisuudessa. Tykistö- ja linnoituskanslia oli perustettu vuonna 1729. Ruotsin linnoitusjoukkoja vastaavaa aselajia nimitettiin Venäjällä insinöörilaitokseksi tai insinöörijoukoiksi. Niitä johti vuodesta 1751 lähtien kenraali-insinööri. Katariina II:n kuolemaan saakka tykistö ja insinöörilaitos olivat yhdistettynä tykistö- ja linnoituskansliaan, joka vuonna 1797 muutettiin tykistötoimistoksi. Sotaministeriön perustamisen myötä jaettiin tykistötoimisto vuonna 1802 kahteen osaan, tykistö- ja insinöörihallintoon. Insinöörihallinnan johtoon tuli insinööritarkastaja. Ensimmäiseksi viran haltijaksi nimitettiin kenraali Jan Peter van Suchtelen. Lappeenrannassa on kuitenkin otettava huomioon, että kaupungissa sijaitsi myös Saimaan laivasto. Sen rakennuksien suunnittelua valvoi ainakin periaatteessa amiraliteettikollegion yliarkkitehti. Lisäksi myös tykistöexpeditiolla oli 1800-luvun alussa arkkitehtuuriosasto. Ennen pikkuvihaa linnoitusten rakentamiseen uhratut varat Venäjällä olivat vielä sangen pieniä. Vuonna 1726 sotakollegio määräsi 31 linnoituksen vuosittaiseksi menoeräksi 70 000 ruplaa. Linnoituksista eniten rahaa vei Kronstadt, yli 8 000 ruplaa. Pietarin osalta rahoista käytettiin yli 3 500 ruplaa, Viipuriin yli 2 500 ja esimerkiksi Käkisalmeen alle 1500 ruplaa. Näissä rahamäärissä eivät kuitenkaan olleet mukana esimerkiksi tykistön käyttöön varatut rahat. Määrärahasta turvattiin lähinnä linnoituksen toiminnan jatkuminen; rahoja käytettiin esimerkiksi rakennusten korjaustöihin ja varusteiden hankintaan. Katariina II:n aikana insinöörijoukkojen saama rahasumma nousi 450 000 ruplaan kauden laajojen linnoitustöiden takia.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=