Lappeenrannan varuskuntahistoria

1 JOHDANTO Lappeenrannan historia varuskuntakaupunkina alkoi Ruotsi‑Suomen suurvalta-aseman sorruttua vuosina 1700–1721 käydyssä suuressa pohjan sodassa. Tällöin tilanne muuttui myös Suomen itärajalla. Vehkalahden–Lappeenrannan seudusta tuli valtakunnan puolustuksen kannalta tärkeä alue. Myös alueen kaupallinen merkitys kasvoi. Rajan muutoksen vuoksi jouduttiin myös perustamaan uusi lääni. Muuttuneessa tilanteessa rakennettiin itärajalle uudet linnoitetut varuskuntakaupungit Hamina ja Lappeenranta. Sittemmin Lappeenranta on toiminut nykypäiviin saakka varuskuntakaupunkina – ensin Ruotsi‑Suomen, sitten Venäjän, sen jälkeen autonomisen Suomen ja lopulta itsenäisen Suomen varuskuntakaupunkina. Gunnar Artéus on määritellyt pohjoismaisen varuskuntakaupunkitutkimusprojektin yhteydessä varuskuntakaupungilla ymmärrettävän kaupunkia tai muuta suurempaa paikkaa, jonka talous, fyysinen ja poliittinen ympäristö sekä sosiaalinen ja kulttuurinen elämä on rakenteellisesti sotilaallisen läsnäolon leimaama. Artéus huomauttaa varuskunnilla olevan suuremman merkityksen kaupungistumisprosesseissa ja kansainvälisessä kaupunkirakennustaiteen kehityksessä kuin on aikaisemmin ajateltu. Ruotsalaisen varuskuntakaupungin kehityksen hän jakaa kolmeen eri kauteen. Keskiajalle ja 1500-luvulle oli tyypillistä linnakaupunki (borgstad), suurvaltakaudella tuli uudeksi varuskuntakaupunkityypiksi linnoituskaupunki (fästningstad) ja 1800-luvulla kasarmikaupunki (kasernstad). Useista mahdollisista näkökulmista (esimerkiksi taloudellinen, poliittinen tai kulttuurinen näkökulma) varuskuntakaupunkien tutkimisessa Artéus tuo esiin myös varuskuntakaupungin fyysisen ympäristön (fysiska miljö) valitsemisen tutkimuskohteeksi. Tämä on Artéuksen mukaan äärimmäisen harvoin ollut tutkimusaiheena. Kiintoisana kysymyksenä Artéus pitää sotilaallisen läsnäolon näkyvyyttä varuskuntakaupungissa. Siten varuskuntakaupunkien fyysisen ympäristön tutkimusta voidaan lähestyä esimerkiksi sotilasrakennusten, linnoituslaitteiden ja sotilaiden kaupunkikuvassa näkyvyyden perusteella. Tutkimusaiheita olisivat siten ainakin rakennukset, linnoituslaitteet ja asepuvut. Tässä tutkimuksessa pyritään varuskuntakaupungin, Lappeenrannan, fyysisen ympäristön arkkitehtuurihistorian selvittämiseen. Tutkimusaihe on kuitenkin, jonkin verran Artéuksen näkökulmasta poiketen, rajattu kaupunkirakenteen historian tutkimiseen. Aihetta on lähestytty Henrik Liliuksen kaupunkitaiteellisissa tutkimuksissa esiintyvästä tutkimusnäkökulmasta. Työssä siis analysoidaan kaupunkitilaa muodostavia tekijöitä asemakaavan eri osien kautta: katujen, kortteleiden ja aukioiden välityksellä. Myös kaupungin julkiset rakennukset käydään läpi. Niiden osalta on pyritty tuomaan esiin, millaisia rakennuksia Lappeenrannassa oli ja miten eri vaikuttajaryhmien rakennukset asemakaavaan nähden sijaitsivat. Tarkemmin käsitellään vain sotilasrakennuksia. Tutkielmassa analysoidaan Lappeenrannan bastionisysteemiin perustuvien linnoitusjärjestelmän laitteita kaupunkirakenteen osana. Ruotsalaisen kauden varsin vähäisiä vallituksia ei ole käsitelty kovin laajasti. Venäläisen kauden laaja linnoitusjärjestelmä kuvataan yksityiskohtaisesti, sillä linnoitustyöt ja vallitukset vaikuttivat voimakkaasti kaupunkirakenteeseen. Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu oman selvityksensä ansaitseva sotilaiden asepukujen tutkimus. Joukko-osastoja ja elämää varuskunnassa käsitellään kuitenkin etenkin suomalaisten joukko-osastojen osalta. Edellä mainittuja tekijöitä on analysoitu Henrik Liliuksen kirjoituksissaan ja luennoillaan esittelemän vaikutustekijä-käsitteen avulla. Perustana on ollut Liliuksen teesi siitä, että arkkitehtuurillinen muoto on selitettävissä arvojen ja tarpeiden perusteella. Arvoa ja tarvetta taas Lilius nimittää yhteiseltä nimeltään vaikutustekijäksi. Siten Lappeenrannan kaupunkirakennetta analysoidaan vaikutustekijöistä käsin. Niistä on pyritty ottamaan huomioon niin esteettiset, historialliset kuin yhteiskunnallisetkin vaikuttajat. Vaikutustekijöistä voidaan Liliuksen mukaan erottaa useammalle taholle sijoittuneita arvoja ja tarpeita. Valtakunnan tasolla, maakunnan tasolla, paikallisella tasolla ja yksityisellä tasolla oli kullakin omat yhteiskunnalliset ja esteettiset arvonsa ja tarpeensa eli vaikutustekijänsä, joiden seurauksena tässä työssä tutkittavana oleva arkkitehtuurihistoriallinen muoto on syntynyt. Toisaalta on otettava huomioon, että vaikutustekijöitä ei voi mekaanisesti sijoittaa eri vaikutustasoille, vaan eri tekijät saattavat kuulua useammalle tasolle. On huomattava, että vaikutussuhde on eri asia kuin vaikutustekijä. Vaikutussuhde on aina alisteinen vaikutustekijöille. On myös pantava merkille aikatekijä: jokin vaikutustekijä on saattanut vaikuttaa vain lyhyen aikaa ja on sen jälkeen hävinnyt. Toisaalta se saattaa senkin jälkeen vaikuttaa passiivisesti, esimerkiksi jonkin rakennuksen muotokielessä olevana jäänteenä. Tällaisena vaikutustekijänä voidaan pitää esimerkiksi aiemman asemakaavan kaupunkirakenteeseen määräämää katuverkkoa ja rakennusten sijaintia. Kun aiemman asemakaavan syntymiseen ovat vaikuttaneet aivan omat vaikutustekijänsä, niin on kaupunkirakenteesta sen

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=