Lappeenrannan varuskuntahistoria

70 1774 asemakaavan umpikulmainen keskusaukio. Knapas on myös huomannut, että yhdessä Riian kaupunginporteista, insinöörikenraali Mordvinovin vuonna 1776 rakennuttamaksi tiedetyssä Stieftorissa, noudatettiin samaa toskanalaista pilasterijärjestelmää kuin Vanhan Suomen ja Lappeenrannan rakennuksissa. Tämän perusteella on aiheellista tarkastella lähemmin Mordvinovin suhdetta Lappeenrannan 1770luvun alun linnoitus- ja asemakaavasuunnitelmaan. Paikallishistoriallisessa kirjallisuudessa ei ole tietoja Mordvinovin oleskelusta Lappeenrannassa. Mordvinov on kuitenkin esimerkiksi vahvistanut allekirjoituksellaan vuodelta 1780 olevan suunnitelman linnoitukseen rakennettavaksi ortodoksiseksi kirkoksi. Lisätietoa Mordvinovin toiminnasta saa Fabritsiuksen Venäjän insinöörijoukkojen historiasta. Hänen mukaansa insinöörihallinnon “hallitseva” insinöörikenraali Gerbel kiinnitti vuonna 1772 huomionsa Vanhan Suomen linnoituksien vahvistamistarpeeseen. Näistä Fabritsius mainitsee erityisesti Lappeenrannan ja Haminan. Gerbelin avuksi työhön nimitettiin Mordvinov. Vaikkei Mordvinovista tai Gerbelistä olekaan jäänyt paikallishistoriallista tietoa Lappeenrantaan, on kuitenkin kiinnostava huomata, että ainakin kenraalien esimies, sotakollegion kenraalivarusmestari kreivi Grigori Orlov kävi Lappeenrannassa. Raimo Ranta on löytänyt Mikkelin maakunta-arkistosta asiakirjan, jossa Viipurin kuvernementin kanslia ilmoitti 26.4.1774 linnoituksen korjaustöistä seuraavaa: “Lappeenrannan linnoituksessa aloitetaan korjaustyöt 15. päivänä toukokuuta ja tarvitaan 90 miestä hevosineen ja rehuineen. Järjestelyistä huolehtii korkein varuskunnan sotilashenkilö, kenraali ja kreivi Grigori Orlov.” Mordvinovin insinöörikenraalikauden jälkeen Vanhan Suomen linnoituksia vahvistettiin Aleksei Vasiljevits Tutskovin aikaan 1780-luvun lopussa, alkaen vuodesta 1788. Kyseessä ei ollut vain tämän alueen linnoitusten vahvistaminen, vaan myös Virossa ja Liivinmaalla Ruotsin vaikutuspiiriin kuuluvia Venäjän linnoituksia vahvistettiin. Nämä Kustaan sodan aiheuttamat varustelutyöt eivät Lappeenrannassa kuitenkaan vielä 1780-luvun puolella olleet niin suuria kuin 1790-luvun alun työt. Kreivi Suvorovin johdolla rakennettiin vuosina 1791 ja 1792 Vanhan Suomen linnoituksia osittain erillään insinöörijoukkojen hierarkiasta. Kaikki työt keskitettiin Suvorovin alaisuuteen. Tämä koski myös vanhoja linnoituksia eli Lappeenrantaakin. Suvorov ei kuitenkaan liene itse varsinaisesti suunnitellut linnoituksia, vaan hänen apunaan oli Katariinan määräyksestä yli kolmekymmentä upseeria. Nämä johtivat sitten työtä eri linnoituksissa Suvorovin valvoessa kokonaisuutta. Lappeenrannan osalta ei tiedetä, kuka tai ketkä upseereista kantoivat sen töistä päävastuun. Rainer Knapaksen mukaan kuitenkin everstiluutnantti Fabian Steinheil, Suomen myöhempi kenraalikuvernööri, osallistui ensin Suvorovin alaisena töihin ja valvoi sittemmin vuosina 1793– 1795 linnoitustöitä Haminassa, Lappeenrannassa ja Taavetissa. Lappeenrannassa ja Taavetissa oli Steinheilin apuna muun muassa Vanhan Suomen kartoituksessa työskennellyt Alexander Thesleff. Vanhan Suomen linnoittamisessa oli tärkeä roolinsa myös kenraali van Suchtelenillä. Hän oli aloittanut toimintansa jo Katariina II:n kaudella, mutta teki merkittävimmät työnsä vasta Aleksanteri I:n kaudella 1800-luvun alussa. Kenraali osallistui myös sotaan Ruotsia vastaan vuosina 1788–1790 ja sai vuonna 1796 tehtäväkseen läntisen rajalinjan selvitystyön. Paavali I:n kaudella (1796–1801) Venäjän linnoitustöissä keskityttiin kuitenkin pääasiallisesti pohjoiseen alueeseen, sillä englantilaisten pelättiin hyökkäävän Jäämeren kautta. Fabritsiuksen mukaan Paavalin tullessa valtaan kaikki Katariina II:n aikana aloitetut linnoitustyöt keskeytettiin tai niitä jatkettiin hyvin rajoitetusti. Muun muassa Ruotsinsalmea ei rakennettu lainkaan ja Suomen maalinnoituksia vahvistettiin vain maareduteilla. Kuitenkin linnoituksiin rakennettiin kasarmeja ja muita varuskuntien tarvitsemia tiloja. Aleksanteri I:n kaudella van Suchtelen nimitettiin insinööritarkastajaksi. Hänen kaudellaan Lappeenrannan linnoituksen rakennustöistä esikuntatasolla vastasi ainakin Suomen sodan edellä kenraali Sulimov. Lappeenrannan linnoitustöiden sujumisesta vastasi muiden linnoitusten tapaan itse paikalla insinöörikomennuskunta. Komennuskunnalla oli linnoituksessa oma työ- ja asuinrakennus. Tällainen oli Vanhan Suomen linnoituksista ainakin Viipurissa, Haminassa, Käkisalmessa, Savonlinnassa, Ruotsinsalmessa, Taavetissa ja Lappeenrannassa. Insinöörikomennuskunnan johdossa oli yleensä kapteenin arvoinen upseeri, jonka apuna oli luutnantteja tai aliluutnantteja. Linnoitus- ja rakennustöihin liittyvät piirustukset piirsivät ainakin puhtaaksi ja töiden pääasiallisen valvonnan hoitivat komennuskuntaan kuuluvat konduktöörit. Lappeenrannan insinöörikomennuskunnan jäsenistä säilynyt tieto on sangen hajanaista. Vuonna 1752 insinöörikomennuskuntaa johti insinöörivänrikki Lorionov, sillä silloin kaupunkilaisia kiellettiin

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=