Lappeenrannan varuskuntahistoria

71 rakentamasta taloja ilman Lorionovin tai hänen seuraajansa lupaa. Paavali I:n ajalla vuosina 1796– 1797 tiedetään linnoituksen pienen insinöörikomennuskunnan johdossa olleen myös vänrikin arvoisen Fedor Babaninin. Hänen apunaan oli kirjuri, kaksi kivimiestä, seppä ja kirvesmies sekä, Rannan tietojen mukaan, myös seitsemän rehumestaria. Komennuskunta ilmeisestikin vaihtui aina muutaman vuoden välein. 1800-luvun alussa insinöörikomennuskunnan johtoon tuli insinöörikapteeni Dementjev. Hän allekirjoitti rakennustöitä kuvaavia selostuspiirustuksia vielä huhtikuussa 1803. Dementjevin jälkeen insinöörikomennuskunnan piirustukset allekirjoitti vain aliluutnantin arvoinen upseeri, mutta vuosina 1805 ja 1806 insinöörikomennuskunnan töitä valvoi insinöörimajuri Naumov. Hänen jälkeensä insinöörikomennuskunnan johdossa oli linnoituksen lakkauttamista edeltäneeseen vuoteen 1809 saakka majurin arvoinen upseeri. Ennen Suomen sotaa vuonna 1807 oli Lappeenrannan insinöörikomennuskuntaan sijoitettu sen komentajana majuri Argun sekä aliluutnantit Martinov, Bogdanov ja Jakovlev. Aliupseerina oli Spiridonov. Karttojen piirtämisestä vastasi ainakin vuonna 1808 konduktööri Prokofjev. Lappeenrannassa linnoitusta koskevia työselvityksiä allekirjoitti vielä vuonna 1810 ainakin Martinov. 6.3 Linnoitustyöt 1750-luvulta 1790-luvulle Venäjän insinöörijoukkojen valvomissa linnoitustöissä Lappeenrannassa muutettiin 1750-luvulla ruotsalaiskauden puolibastionirintama tenaljirintamaksi, parannettiin vallien profiileja ja korjattiin huonokuntoisia muurien osia. Kesällä 1753 tarvittiin Raimo Rannan mukaan linnoituslaitteiden korjaustöihin ja ilmeisesti myös sotilasrakennusten korjaustöihin muun muassa 20 tynnyriä kalkkia, 60 000 tiiltä, lähes 20 000 tuohikaistaa, liitua, pellavaöljyä, nyöriä ja tervaa. 1750-luvun korjaustöistä ei ole säilynyt paljon tietoja; kuitenkin niiden jälkeen linnoituksen eteläreunan valleilla oli sijoituspaikat 23 tykkiä varten. 1750-luvulla tehtyjen linnoitustöiden jälkeen linnoituksen kuntoon kiinnitettiin huomiota Katariina II:n valtakauden alettua 1760-luvulla. Vuonna 1763 Venäjän palveluksessa olleet ranskalaiset insinöörikenraali de Bosquet ja myöhemmin kirjailijana tunnettu Bernardin de Saint-Pierre suorittivat Vanhan Suomen linnoituksiin tarkastusmatkan, jonka aikana he kävivät myös Lappeenrannassa. de Saint-Pierre kuvasi raportissaan ja toimintasuunnitelmassaan Lappeenrantaa pieneksi kaupungiksi, joka sijaitsi tasangolla Saimaan rannalla. Hän mainitsi kaupunkiin tehdyn vallituksen, jotta pystyttäisiin pitämään hallussa kaupunkimäki, sen edustalla oleva mäki ja Haminaan johtava tie. Lappeenrannan sijaintia de Saint-Pierre piti erittäin edullisena makasiinien rakentamista ja kaleerilaivaston rakentamista varten. Hänen mukaansa Lappeenranta oli lähes saari ja satama oli suojattu viholliselta. de Saint-Pierren mukaan Lappeenranta oli kehno linnoitus, mutta sen sijainti Saimaan rannalla oli tärkeä etenkin ajatellen ruotsalaisten mahdollista hyökkäystä Viipuriin. Puolustuksellisesti Lappeenranta muodosti yhdessä Haminan kanssa tärkeän linjan. Lappeenrannan linnoituksen rakentamissuunnitelmat raukesivat kuitenkin vielä. Vauhtia rakentamiseen tuli vasta Katariina II:n vuonna 1769 Vanhaan Suomeen ja muun muassa Lappeenrantaan tarkastusmatkalle lähettämän kenraaliluutnantti Bibikovin käynnin jälkeen. Bibikov saapui linnoitukseen Lappeenrannan kaupunginarkistossa säilytettävien Kazanzovin muistiinpanojen mukaan lokakuun loppupuolella ja asui linnoituksessa useita päiviä. Kazanzovin mukaan Bibikov kirjoitti Lappeenrannasta seuraavan lausunnon: “Lappeenrantaa ei voida pitää linnoituksena, ei edes etuvarustuksena, koska mantereen puolelta sitä suojelee vain matala kolminkertainen redutti ja mäen harjanteella linnoitus on suojeltu ainoastaan paaluaidalla. Muutamin paikoin huomaa, että täällä joskus ennen on ollut glasiisi, ja tämän paikan vastakkaiselta Myllymäen kukkulalta ja siitä järvelle päin lähtevältä harjanteelta käsin on niin avoin, että koko kaupungin rakennelma selvästi näkyy, samoin ruutikellari sijaitsee linnoituksen ulkopuolella. Tämän paikan päälujittamisen tulee olla siinä, että yllämainitulle kukkulalle rakennetaan luja ja hyvä redutti ja redutin valli mantereen puolelta tulee kohottaa siten, että kaupunki olisi suojattu vastakkaisen harjanteen puolelta. Järven puolelta taas koko niemi tulee varustaa esteillä paaluaitoineen, sillä nykyisessä tilassa se on altis niin kesäisin kuin talvisinkin kaikenlaisille yllätyksille ja siellä oleva ruutikellari on aina vaarassa.”

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=