Lappeenrannan varuskuntahistoria

76 linnoitetun niemen lisäksi oli linnoitukseen saatu lisää syvyyttä rakentamalla kolme uutta linnaketta. Kaksi näistä oli sijoitettu Saimaan rannalle linnoituksen itä- ja länsipuolella sijaitseville kummuille. Idässä sijaitsi Kimpisen etulinnake, lännessä linnaketta nimitettiin esikaupungin mukaan Paldon linnakkeeksi. Näitä huomattavasti vahvempi, Pyhän Nikolain mukaan nimitetty linnoitus oli sijoitettu kaupungin edustalla sijaitsevan Myllymäen harjalle. Mäki oli tykistösodankäynnin kannalta hallitseva paikka. Tätä osoittaa jo se, että Ruotsin joukkojen komentaja Karl Henrik Wrangel oli Lappeenrannan taistelun yhteydessä vuonna 1741 sijoittanut mäelle tykkinsä ja suurimman osan joukoistaan. Etulinnakkeet tekivät linnoituksesta vahvemman lisäämällä linnoituksen tykkiasemien syvyyttä, ja samalla niistä pystyttiin valvomaan kaupungin edustalla kulkevia maanteitä. Lappeenrannan insinöörikomennuskunnassa tammikuun 11. päivänä vuonna 1803 päivätyssä kartassa kuvattiin vuoden 1802 aikana tehtyjä töitä. Kartassa esiintyvät joidenkin muiden karttojen tapaan myös eri linnoituslaitteiden nimet. Saman vuoden maaliskuun lopussa insinööriupseerit päiväsivät linnoituksesta laatimansa selvityksen, jossa taso- ja profiilipiirustuksin esitettiin linnoituslaitteet ja linnoituksessa sijaitsevat rakennukset. Piirustuksia täydennettiin lisäksi sangen yksityiskohtaisin selittein, joista ilmeni rakennusten käyttötarkoitus ja muun muassa linnoituksen aseistuksen laatu. Sarjaan liittyi vielä maastopiirustus, jossa esitettiin linnoitus ja sen sijainti puolentoista virstan etäisyydellä. Tähän karttaan oli vielä merkitty veden syvyydet ja maaston korot. Piirustuksista saa selkeän ja yksityiskohtaisen kuvan varuskuntakaupunkia suojaavista linnoituslaitteista. 6.5.2 Päälinnoitus Piirustusten mukaan linnoituksen ykköspatteri sijaitsi linnoitusniemen luoteisnurkassa, vastapäätä Rapasaarta, jossa jo 1600-luvulta lähtien oli sijainnut pikkutulli. Patterin pohjakaava vastasi periaatteeltaan bastionia, joskin patterin kärjen molempia etusiipiä seuranneet lyhyemmät kyljet taipuivat vain vähän sisäänpäin. Patterin molemmilla kyljillä oli kaksi tykkiasemaa, samoin etusiivillä. Patterin yhdeksäs tykki sijaitsi kärjessä. Patterin oikean sivun eli pohjoisemman etusiiven leikkauksen mukaan patteri oli rakennettu aivan veden rajaan. Profiilipiirustukseen merkityn veden normaalitason mukaan ranta oli aivan kivestä rakennetun etuluiskan lähellä, sillä piirustukseen merkityn korkean veden aikaan kolmasosa kivimuurauksesta peittyi veden alle. Kivimuurauksen yläpuolella oli maapäällysteinen lyhyt luiska ja sen takana loiva rintavalli. Rintavalli oli ampumapenkereen kohdalta tuettu vielä kivimuurauksella. Ampumapenkereen takana sijaitsi linnoitusrakentamisen sääntöjen mukaisesti vielä katvetie ja varustuksen rinne. Katvetielle johtava luiska sijaitsi keskellä patteria, kärjen takana. Toinen patteri sijaitsi linnoituksen pohjoispäässä. Se vastasi pohjakaavaltaan ykköspatteria, mutta etusiipien kulma oli ensimmäisen patterin kulmaa loivempi. Tykkiasemia oli yhtä monta, joskin eräässä vuoteen 1810 ajoittuvassa kartassa itäisempään etukylkeen oli merkitty kahden ampumasektorin sijaan vain yksi. Patterit yhdisti toisiinsa taitteinen valli, joka vastasi funktioltaan bastionit toisiinsa yhdistävää kurtiinivallia. Toisen patterin luota kolmannelle patterille kulkevassa vallissa, aivan kakkospatterin vieressä, sijaitsi Savonlinnan portti ja sen jatkeena Saimaaseen pistävä laituri. Kolmas patteri oli pohjakaavaltaan toisen patterin kaltainen. Profiilipiirustuksen mukaan patteri oli ensimmäisen patterin tapaan rakennettu maavallitus, jonka etuluiska oli muurattu kivestä. Patterin ja Saimaan välistä maastoa oli vielä vuonna 1802 madallettu ja tasoitettu. Ykköspatterista kolmas patteri poikkesi siinä, ettei siihen ollut rakennettu erillistä katvetietä, vaan ampumapenger nousi suoraan maan pintatasosta. Muutenkin kolmospatteri oli piirustuksiin merkittyyn veden pintatasoon nähden matalampi kuin ykköspatteri. Patteriin voitiin sijoittaa seitsemän tykkiä. Kolmannesta patterista lähtien niemen ranta-alueen pattereita eivät enää yhdistäneet kurtiinit, vaan itärannan puolustuslaitteet olivat erillisiä linnakkeita. Itärannan koillisnurkassa sijaitsi neljänneksi patteriksi nimetty puolustusasema. Se oli pohjakaavaltaan lähes samankaltainen muiden pattereiden kanssa. Patterissa oli yhteensä viisi tykkiasemaa. Se oli siis tykkiasemien määrällä mitattuna heikoin rannan pattereista. Nelospatterista etelään vesiportin edustalla sijaitsi kuudenneksi redutiksi nimetty linnoituslaite. Kun patterit noudattivat pohjakaavaltaan bastionimuotoa, koostui redutti vain kahdesta sivusta. Siitä puuttui pattereiden taitteisuus eli sivujen takana sijaitsevat lyhyemmät kyljet. Muuten kuutosredutti oli rakennettu samalla tekniikalla kuin vahvemmatkin patterit. Redutin etuluiska oli pattereiden tapaan muurattu kivestä, ja muuten maasta kasattu valli oli ampumapenkereen puolelta tuettu kivimuurauksella. Kuutosredutin eteläistä sivua kuvaavan profiilipiirustuksen mukaan kivisestä

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=