Lappeenrannan varuskuntahistoria

78 bastionikylkeä vastaava vallin osa. Rannan suuntainen vallituksen luiskan etuosa oli muiden rantavarustusten tapaan muurattu kivestä ja maavalli vielä tuettu sisäpuolelta muurauksella. Viitosredutin vieressä sijaitsi neljänneksi redutiksi nimetty vahva tykkiasemien keskittymä. Rinteen luontaista jyrkkyyttä hyväksi käyttäen oli nelosreduttiin saatu porrasteisia tykkiasemia neljään kerrokseen – niiden alla kulki lisäksi vielä viitosredutilta tuleva, paalutuksella suojattu katvetie. Nelosredutti käsitti itse asiassa neljä rinteeseen porrasteisesti sijoitettua reduttia. Niiden kärki oli kohti Pallonlahtea. Vallien pohjoispuolinen sivu oli sangen lyhyt, ja siiven pohjoisreunasta oli lisäksi vielä käynti kuhunkin reduttiin. Reduttien lounaaseen osoittavat siivet olivat pitempiä, sivulle mahtui yhteensä seitsemän tykkiasemaa, kun taas pohjoissivulle osoitti vain kolme ampumasektoria. Lounasta kohti oleva sivu liittyi etelästä linnoitusniemen etelärinteen poikki kulkevaan, kaksi tykkipuolustuslinjaa käsittävään rintamaan. Yhteensä neljännessä redutissa oli asemat 15 tykille. Reduttia kuvaavan profiilipiirustuksen mukaan kaikki neljä tykkipuolustukseen tarkoitettua tasoa olivat rakenteellisesti samankaltaisia. Niissä oli katvetie eli vallikäytävä, ampumapenkere, rintavalli, joka oli tuettu ampumapenkereen puolelta kivimuurauksella ja rintavallin edessä oleva etuluiska. Etuluiska oli asemissa jyrkkä, kun taas rintavallin kulmasta oli tehty loivempi. Vallitukset olivat maarakenteisia lukuun ottamatta ampumapenkereen puolella sijainnutta tukimuurausta. Neljännestä redutista etelään sijaitsevaa linnoitusvallien taitettua osaa nimitettiin kolmanneksi redutiksi. Se käsitti etelärinteen vallien kahteen kerroksen porrastetut tykkiasemavallit ja alimmaisen käsiasein suoritettavaan puolustukseen tarkoitetun vallin. Redutin länteen päin sijaitseva sivu oli vahvempi. Ylemmällä vallilla oli asemat neljälle tykille, alemmalla vallilla viidelle. Etelään päin olevilla sivuilla oli yhteensä vain kolme asemaa. Ilmeisesti myös ylemmän vallin kärjessä oli tykkiasema. Linnoituksen toiseksi redutiksi nimitetty etelärinteen vallitusten osa sijaitsi aivan pääportin eli Viipurin portin vieressä. Redutissa oli kolmosredutin tapaan kaksi rinteeseen porrastettua taitettua tykkiasemavallia ja niiden alapuolella sijainnut paaluaitauksella suojattu vallitus. Ylemmälle vallikäytävälle oli mahdollista sijoittaa seitsemän tykkiä ja alemmalle oli varattu tilat viidelle tykille. Alemman vallin ja kolmosredutin vastaavan vallin väliin oli muodostettu rintamaan vielä taitos, jossa oli ampumasektorit kahdelle tykille. Kakkosredutin alimman käsiasein suoritettavaan puolustukseen tarkoitetun vallin takaa pääsi katvetietä pitkin etelärinteen muiden vallitusten edustalle rakennettuun nuolilinnakkeeseen. Katvetie oli mielenkiintoisella tavalla rakennettu. Kulkureitti oli muodostettu kaivamalla ja ilmeisestikin myös täyttämällä miehen korkuisen kaivannon reunoihin tasaisin välein “hammastus”. Kaivannon keskelle, reunan ulokkeiden väliin, oli jätetty vuorottain kaivamatta neliön muotoisia maaruutuja. Näin kaivannosta muodostui kolmen ruudun levyinen shakkiruudukko, jossa ruutujen reunojen väliin oli kuitenkin jätetty tilaa sen verran, että siitä pystyi kulkemaan. Ruudukko suojasi katvetietä kulkevia ainakin käsiaseiden tulelta ja periaatteessa jossain määrin myös tykistön sirpalevaikutukselta. Katvetien päätteenä etelässä oli nuolilinnakkeeksi nimetty linnoituslaite. Bastionimuotoisessa varustuksessa oli tilaa yhteensä kuudelle tykille. Tykeistä molemmille etusivuille osoitti kaksi, mutta kyljissä oli ampumasektorit vain yksille tykeille. Nuolilinnakkeen matalahkot vallit olivat muiden vallitusten tapaan maarakenteisia. Tykkivallien edessä oli lisäksi vielä jalkaväkitaisteluun tarkoitettu, paalutuksella tuettu valli ja katvetie. Paalutus kiersi koko nuolilinnaketta ja etelärinteen valleille johtavaa katvetietä ja jatkui yhtenäisenä etelärinteen vallien edessä. Kakkosredutin vieressä sijaitsi pääportti. Linnoitukseen tulijat joutuivat – ainakin jos tulivat Ruotsin suunnasta – kulkemaan ensin nuolilinnakkeen ja sinne sijoitettujen tykkien ohitse. Tämän jälkeen tie kaartui paaluaidalle. Sen ohi tultiin alimmalle vallikäytävälle, jossa sijaitsi pieni corps de garde -rakennus. Neliön muotoisen ja pohjakartasta päätellen telttakattoisen rakennuksen edustalle oli merkitty pilarikäytävää tai verantaa muistuttava tila, jossa vartiomies lienee seisonut. Corps de garden takana sijaitsevaan valliin oli tehty samantyyppinen taitos kuin oli kakkospatterin länsipuolellakin. Taitoksen kohdalla oli kaksi tykkiasemaa sisääntuloa varmistamassa. Ohitettuaan corps de garden ja kierrettyään vallintaitoksen sisääntulotie tuli alemman tykkivallin vallikäytävälle muodostetulle pienehkölle, rombin muotoiselle aukiolle. Tälle aukiolle oli suunnattu seuraavan tykkivallin päältä seitsemän tykkiä. Vasta tältä tasolta päästiin varsinaiselle portille, joka oli muodostettu muuraamalla kivestä aukko ylimpään puolustusvalliin. Tämän portin jälkeen päästiin

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=