muodostumisen jälkeen tullut oma vaikutustekijänsä, joka muiden tekijöiden ohella vaikuttaa uuteen asemakaavaan. Lappeenrantaa koskevaa paikallishistoriallista tutkimusta on julkaistu runsaasti. K.J. Jalkasen Lappeenrannan historia ilmestyi jo vuonna 1913 ja Pekka Toivasen perinpohjainen ja runsaasti myös arkkitehtuurihistoriallista tietoa sisältävä Lappeenrannan kaupungin historia vuonna 1979. Sekä Jalkasen että Toivasen teoksissa on käsitelty vuosien 1722–1741 välistä ajanjaksoa. Vuodesta 1741 Vanhan Suomen kauden loppuun on Lappeenrannan historian taas kirjoittanut Raimo Ranta ja autonomian kaudesta Liisa Castrén. Teoksissa on paikoitellen käsitelty myös sotilasrakennuksia, varuskuntaa ja sen joukko-osastoja. Lappeenrannan linnoituksesta ovat taidehistoriallisesta näkökulmasta kirjoittaneet Aarne Heimala ja Rainer Knapas. Heimalan tutkimus käsittelee kaupungin vanhinta asemakaavaa 1600luvun puolivälistä. 1700-luvulla ruotsalaisen kauden asemakaavan ja rakennetun ympäristön arkkitehtuurihistoriallinen kehitys on kuitenkin pääosiltaan tutkimatta. Lappeenrannan 1700-luvun alun asemakaavaa ei ole yleensä myöskään otettu huomioon Suomen kaupunkitaiteen tutkimuksessa. Siihen tosin lienee osittain syynä se, ettei Lappeenranta ollut saanut kaupunkioikeuksia, vaan oli juridisesti Haminan alainen markkinapaikka. Venäjän kautta Lappeenrannassa on käsitellyt Rainer Knapas Vanhan Suomen sotilasrakentamista koskevassa lisensiaattityössään ja myös muissa yhteyksissä. Autonomian kauden varuskunta-alueen rakentamisvaiheesta taas on aiemmin ilmestynyt Sotilasaikakauslehdessä everstiluutnantti Jukka Suviniemen suppea artikkeli. 1800-luvun varuskuntaaluetta ja lisäksi 1800-luvun Lappeenrannan kaupunkirakennetta on käsitelty myös Pekka Toivasen ja Matti Räsäsen artikkeleissa Lappeenrannan kaupungin historiaa vuosina 1917–1966 kuvaavissa niteissä. Teoksissa on myös käsitelty varuskunnan elämää ja joukko-osastoja itsenäisyyden kaudella. Tutkimuksen merkittävin arkistolähde linnoituskaudelta ovat Ruotsin sota-arkistossa säilytettävät, Lappeenrantaa koskevat suunnitelma- ja selostuspiirustukset sekä vastaavanlaiset Neuvostoliiton (Venäjän) keskussota-arkistossa säilytettävät piirustukset sekä Pietarissa laivaston keskusarkistossa sijaitsevat kartastot ja piirustuskokoelmat. Automian kauden sotilasrakentamisen tärkeä lähde on Valtionarkistossä säilytettävä Rakennushallituksen piirustusarkisto. Jossain määrin on käytetty myös muita alkuperäislähteitä. Painetusta lähdemateriaalista tärkeimpiä ennen autonomian kautta ovat jo edellä mainitut Toivasen ja Rannan Lappeenrannan paikallishistoriat. Näistä on käyty uudelleen läpi lähinnä piirustusmateriaali. Sen sijaan esimerkiksi raastuvan- ja kämnerinoikeuden pöytäkirjojen sekä hallinnon tiliasiakirjojen osalta on käytetty paikallishistorioiden tietoja. 1800-luvulta on ollut käytettävissä Liisa Castrénin edellä mainittuja historiateoksia vanhempi kaupungin historia. Siinä on kuitenkin käsitelty melko vähän kaupunkirakennetta tai sotilasarkkitehtuuria. Yleisemmän tason lähteinä Suomen kaupunkitaiteen rakenteen ja periodisoinnin osalta ovat olleet Henrik Liliuksen tutkimukset. Historiallisen taustan tai muuten tutkimuksen kannalta tärkeinä tutkimuksina voidaan mainita muun muassa Juveliuksen, Gunnar Artéuksen ja Horst de la Croix’n teokset. Käsitteiden osalta on tutkimuksessa asemakaavoitukseen ja kaupunkikuvaan liittyvissä termeissä, esimerkiksi nimityksissä ruutuasemakaava tai korkea ja kapea katutila, pyritty käyttämään kirjallisuudessa vakiintuneita muotoja. Suomen kaupunkirakentamisen periodijaottelun nimityksissä on samaten käytetty vakiintuneita termejä. Asemakaavakartta-nimityksessä on pyritty noudattamaan varovaisuutta toisiin tarkoituksiin tehtyjen karttojen yhteydessä. Ruotsalaisella kaudella 1720luvun alkuun ajoittuvasta “Dessein”-termillä otsikoidusta kartasta on muusta karttamateriaalista poiketen käytetty myös nimitystä asemakaavasuunnitelma. Ruotsin sota-arkistossa säilytettävistä Lappeenrantaa koskevista, vuosittain tehtyjä linnoitustöitä havainnollistavista karttapiirustuksista ei ole käytetty asemakaavakartan nimeä. On kuitenkin huomattava, että kaupunkia ja sen sisältämiä julkisia rakennuksia esittävissä kartoissa tosiasiallisesti kuitenkin esitetään Lappeenrannan asemakaava. Henkilönimissä on yleensä noudatettu Lappeenrannan historioissa käytettyjä vakiintuneiksi katsottavia kirjoitusmuotoja. Tässä suhteessa ongelmallisiksi on osoittautunut venäläisten nimien oikeinkirjoitus, jota on paikoin korjattu nykyaikaisempaan muotoon. Työssä on käytetty jo 1700-luvun Lappeenrannasta kaupunki-nimitystä, vaikka se isonvihan jälkeen oli juridisesti Haminan alainen. Lappeenranta oli kuitenkin taloudellisesti differentioitunut, sillä oli kämnerinoikeus, oma raatihuone, kirkko ja koulu, sen sosiaalinen rakenne oli kaupunkimainen väestön kirjon ulottuessa irtolaisista maaherraan, ja sen kadut, korttelit ja rakennukset olivat kaupunkimaisia.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=